HERRA OMIENSA KANSSA ARJEN KESKELLÄ

TODISTUKSIA ELÄVÄN JUMALAN TEOISTA

Todistuksia Elävän Jumalan teoista

Tämän kotisivuni tarkoitus on kertoa elävästä Jumalasta ja Hänen todellisuudestaan uskovan elämässä. Elävä Jumala vaikuttaa Häneen uskovan ja Hänen kanssaan elävän ihmisen elämässä joka ottaa Jumalan todesta ja seuraa Jeesusta vilpittömässä uskossa Häneen. Minä en ole tästä säännöstä poikkeus. Pyrin pitämään esillä Jumalan todellisuutta kaikissa kertomuksissani. Olen kokenut monenlaisia asioita joissa selvästi Jumala vaikutti ja puhui minulle. Minä kuulin Herran äänen ja tein asioita Hänen käskystään. Seuraukset olivat sitten sen mukaiset.

Jonkin ajan kuluttua uskoon tulostani koin että Jumalan Henki puhui minulle Matt 28:20 Sanan kautta: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanaikojen loppuun asti." Pyhä Henki sanoi minulle että Jeesus Kristus on minun kanssani joka päivä ja hetkittäin missä vain liikunkin. Tämä Raamatun totuus tuli minun ymmärrykseeni hyvin elävästi ja voimakkaasti.  Jeesuksen läsnäolo ei siis ollut minulle enää pelkkää teoreettista tietoa. Jeesuksen läsnäolo pitäisi sitten tuntua ja näkyä jossakin. Jeesuksen läsnäolossa tapahtuu Hänen tekojaan (Joh 14:12-13, 18, 23).

Jeesuksen läsnäolo elämäämme saadaan säännöllisellä rukouselämällä ja Raamatun Sanan äärellä, ja tietenkin Jumalalle Hänen käyttöönsä antautumisella. Sitten tulee seurakuntayhteys.

Jumala tahtoo käyttää uskovaa seurakunnan keskellä seurakunnan rakentamisessa seurakunnan siunaukseksi.   Uskova, joka elää Jeesuksen kanssa ja tulee seurakuntaan, tuo Jeesuksen mukanaan uskovien yhteyteen.   Siksi Pyhä Henki tahtoo viedä jokaisen uskovan uskovien yhteyteen.  Uskovien yhteydessä sitten uskova saa kokea Jumalan vaikutusta toisille ihmisille siunaukseksi (armolahjat). Jumala tarkoittaa toimia ihmisten hyväksi seurakunnan, uskovien yhteyden, kautta (Ef 3:10). Seurakunta on Jumalan suunnitelma jokaiselle uskovalle.

Jumala ei ole puolueellinen. Hänellä ei ole lellilapsia. Kuka tahansa, joka antautuu Hänelle, viettää aikaa Hänen kanssaan Raamatun Sanan äärellä, rukoilee säännöllisesti, saa Jumalan läsnäolon elämäänsä. Jumala on läsnä Raamatun Sanassa. Jumalan kanssa seurustellaan siis Raamatun Sanan äärellä ja rukouksessa. Rukous ja Raamatun tutkiminen saavat Jumalan läsnäolon elämäämme. Jumalan ihmeet elämässämme tapahtuvat sitten Jeesuksen läsnäolon tähden Hänen läsnäolossaan ja Hänen vaikutuksestaan, ei ihmisen hyvyyden tähden. Kukaan ihminen ei ole tarpeeksi hyvä. Silloin ihmeet uskovan elämässä perustuvat Jumalaan ja Hänen Sanaansa. Ihmeet eivät siis perustu ihmiseen. Ne perustuvat Kaikkivaltiaaseen Jumalaan joka on uskovan kanssa joka päivä.

Tämä on uskovien tärkeätä tietää ja omaksua kohdalleen. Jumala on sinun kanssasi Pyhässä Hengessä ja Jumalan Sanassa. Matt 28:20 Sana koskee myös sinua. 

Uskovan korkea kutsumus ja tavoite on se että Jeesus Kristus Henkensä kautta pääsee johdattamaan uskovaa ja elämään uskovan kautta. Kerron nyt joitakin tapauksia joissa kuulin Jumalan puhuvan minulle ja joissa sain kokea Hänen apuaan ja jopa tehdä Hänen tekojaan Hänen aloitteestaan ja vaikutuksestaan. Elämä Jumalan kanssa on mielenkiintoista ja jännittävää, lue ja totea itse tämä.

 

 

KOPIOKONE JUMALALTA

Tarvitsin kopiokonetta Herran minulle antamassa evankeliumin työssä itse kirjoittamieni traktaattien kopiointia varten. Oli vuosi 1993. Olin rukoillut asian puolesta monta kertaa ilman tulosta. Olin jälleen eräänä iltana polvillani olohuoneen lattialla pyytäen Herralta kopiokonetta. Ajattelin että kopiokone tuodaan ilmaiseksi olohuoneeseeni ilman että minun tarvitsee sitä ihmisiltä tilata. Uskoin todella että Jumala antaa minulle kopiokoneen. Tiesin että Hän on tarkoittanut minun kirjoittavan ja jakavan traktaatteja asuinympäristössäni. Siinä rukoillessani Herra sanoi yllättävästi: "Mitä sinä siinä valitat ettei sinulla ole kopiokonetta? Mene toimistokoneliikkeeseen hakemaan koneesi. Siellä se odottaa sinua."

Tämä Jumalan sana tuli yllättävästi mutta voimakkaasti ajatuksiini. Tiesin että Jumala on puhunut minulle.

Seuraavana päivänä ajoin pankkiautomaatille. Tyhjensin tilini. Ajoin sitten paikalliseen toimistokoneliikkeeseen. Kysyin myyjältä kopiokoneita. Hän alkoi esitellä uusia kalliita koneita. Ajattelin että olenko minä nyt ihan järjiltäni. Eihän minulla ole varaa ostaa noin kallista konetta enkä edes tarvitse uutta konetta. Ei tuntunut hyvältä. Kysyin myyjältä käytettyjä koneita. Myyjä vei minut toiseen huoneeseen. Siellä oli monta käytettyä kopiokonetta. Hän näytti minulle yhtä konetta. Hän kertoi että tämä kone on juuri käynyt läpi perusteellisen huollon ja että siihen on vaihdettu paljon uusia osia. Se on uuden veroinen ja minä myyn sen xxxx hinnalla.

Minä hämmästyin koska hinta oli niin halpa. Huomasin että minulla on rahaa lompakossa juuri sen verran että voin ostaa koneen käteisellä. Sanoin myyjälle että minä otan sen.

Kassalla myyjä katsoi minua harmistuneen näköisenä. Hän sanoi: "Sinä sait hyvän koneen halvalla. Tämä kone on uuden veroinen sillä siihen on uusittu kaikki tärkeät sisuskalut. Siitä olisi voinut saada paljon paremman hinnan. Olen myynyt vastaavanlaisia koneita tuplahinnalla tähän hintaan verrattuna. Minä en ymmärrä miksi minä sanoin sinulle niin halvan hinnan. Mutta,... MENKÖÖN!" Ja niin hän suorastaan HEITTI rahat kassaan ja löi sen harmissaan kiinni niin että kassakone paukahti.

Minä ymmärsin miksi hän sanoi niin halvan hinnan. Herra pani ne sanat hänen suuhunsa. Raamattu sanoo että Herran on maa ja kaikki mitä siinä on. Me ihmiset olemme vain Herran omaisuuden hoitajia, emme omista yhtään mitään vaikka me niin luulemme. Herra antaa omaansa kenelle Hän tahtoo. Kannoimme koneen autooni ja minä ajoin kotiin kiitellen Herraa. Näin kopiokone oli selvä rukousvastaus ja Herralta saatu.

Joskus rukousvastaukset täytyy ottaa vastaan näinkin aktiivisesti. Myöhemmin huomasin että en ollut köyhtynyt yhtään vaikka olin sijoittanut koneeseen suuren summan varani huomioon ottaen. En ymmärtänyt ollenkaan että miten rahani eivät olleet vähentyneet tai miten minä en huomannut että rahani olisivat vähentyneet. Tämäkin itsessään oli Herran Jeesuksen tekemä suuri ihme ja siunaus. Herra siunasi varani enkä kärsinyt puutetta.

 

 

RAHAA JEESUKSELTA JUNAMATKAA VARTEN

Olin kerran lähdössä pitkälle matkalle. Matka kestäisi kokonaisen viikon. Tiesin että Herra lähettää minut. En siis ollut omalla asiallani. Olin Herran asialla. Matkaliput olin maksanut etukäteen. Lähtöpäivän aamuna heräsin hyvissä ajoin. Keitin aamukahvit ja istuin keittiön pöydän ääreen juomaan kahvia. Minä olin tuolloin tosi köyhä. Rahaa ei ollut ollenkaan. Siinä kahvia juodessani otin lompakkoni esille ja aukaisin sen. Totesin että minä olen lähdössä viikon kestävälle matkalle Herran lähettämänä vain muutama kolikko lompakossa. Mitään luottokortteja minulla ei silloin ollut. Joten olin riippuvainen käteisestä rahasta. Näytin Jeesukselle Kristukselle tyhjää lompakkoa aivan niin kuin näytetään ja puhutaan vieressä seisovalle kaverille. Puhuin Herralle jotenkin näin:

"Sinä Herra Jeesus lähetät minut pitkälle viikon kestävälle matkalle. Olen kyllä jo maksanut matkaliput. Mutta Sinä näet että minulla on vain muutama kolikko lompakossa. Tällä rahalla en saa edes kahvikupposta junassa. Mutta, koska Sinä Jeesus lähetät minut, minä lähden vaikka ilman rahaa, jos se on sinun tahtosi. Sillä minä uskon että sinä täytät kaikki minun tarpeeni koko matkan ajan.  Mutta, olisi kiva jos Sinä antaisit minulle sen verran rahaa että saisin ostaa jotakin suuhunpantavaa junassa. Herra Jeesus, anna minulle rahaa niin että minun ei tarvitse istua Junassa ilman rahaa."

Koin selvästi hengessäni että rukoukseni meni perille. Herra kuuli. Sain rauhan asian yli.  Sain siis uskon Herran huolenpidosta.  Tiesin että Herra pitää minusta huolen koko matkan ajan. Hämmästyin sitä voimakasta luottamusta ja tietoisuutta siitä että Herra antaisi minulle kaiken tarvitsemani. Ei minun enää tarvinnut pyydellä ja olla huolissani. Siinä minä sitten istuin ja mietin miten Herra tulisi hoitamaan tarpeeni. Ajattelin että kohtaan varmasti junassa jonkun henkilön joka pyytämättä tarjoaa minulle riittävästi suuhunpantavaa.

Kun siinä istuin kahvia juoden ja katselin ikkunasta ulos, näin että eräs uskova ystäväni tulee sisälle. Hän käveli suoraan keittiöön missä istuin. Hän otti lompakkonsa esille ja pani Ruotsin viisi satasen (n. 55 Euroa) pöydälle eteeni. Hän selitti että hän on minulle velkaa. Nyt hän voi maksaa velkansa koska hän on tänään saanut tilin.

Olin hämmästynyt. Muutama minuutti sitten olin pyytänyt Jeesukselta matkarahaa. Nyt edessäni seisoo mies joka läjäytti viisi satasen eteeni pöydälleni. Sitä paitsi olin unohtanut kokonaan asian mistä syystä kaverini katsoi olevansa minulle velkaa. En ollut kertonut hänelle heikosta rahatilanteestani. Hän ei edes tiennyt että olin lähdössä pitkälle matkalle. Yritin selittää kaverilleni ettei hän ole minulle mitään velkaa. Hän ei kuitenkaan kuunnellut vastaväitteitäni.

Siinä minä nyt istuin katsellen pöydällä viisi satasta ja kuunnellen kaverini selitystä siitä mistä syystä hän katsoi olevansa minulle velkaa tuon rahan. Kerroin hänelle mitä olin juuri rukoillut ja mikä oli rahatilanteeni ja että olin lähdössä viikon matkalle.

Kaverini oli hämmästynyt mutta iloinen koska hän koki että hän oli nyt Herran asialla ja johdatuksessa tässä asiassa. Nyt minulla oli riittävästi rahaa koko junamatkan ajaksi.

Matkani päämäärässä eräs uskova mies tuli luokseni. Hän ojensi minulle toisen viisi satasen. Kysyin että miksi sinä tämän minulle annat. Hän sanoi että hän kokee että Herra kehottaa antamaan. Hän totesi että hänellä on hyvät tulot ja että hän tahtoo antaa rahan minulle ja että minun tulee ottaa se vastaan Herralta. Eikä tässä kaikki. Sain vielä yhdeltä henkilöltä kolmannen viisi satasen tuon matkan aikana. En enää muista mistä ja miten sen sain. Muistan kuitenkin saaneeni kolmelta eri henkilöltä jokaiselta viisi sataa Ruotsin kruunua. Se tekee yhteensä n. 165 euroa. Sain rahat pyytämättä keneltäkään ihmiseltä. En puhunut tarpeistani ihmisille. Puhuin vain Jumalalle.

Uskova voi myös tehdä asioita ilman että Jumala on puhunut ja käskenyt. Silloin voi olla että "rahaa ei putoa taivaasta". Tämä on normaalia ja kömmähdyksiä tapahtuu jokaiselle uskovalle. Kuka tahansa ihminen voi joskus jopa nolata itsensä. Mutta Jumala täyttää meidän tarpeemme silloin kun teemme jotakin Hänen käskystään.

 

 

NOLASIN ITSENI

Minut oli siunattu evankelistaksi seurakunnassa.  Ajoin polkupyörälläni ympäri kaupunkia todistaen Herrastani. Tulin torille. Näin muutamia alkkiksia istumassa penkillä. Ajoin pyörälläni heidän luokseen. Aloin kertoa heille Jeesuksesta. Yksi pojista alkoi herjata minua ja uskoani Jeesukseen. Hän katsoi minua ivallisesti ja pyöritti pyöräni renkaasta venttiilin irti. Sitten hän heitti venttiilin pois. Hän sanoi minulle:

"Näytähän nyt uskosi rukoilemalla Jeesustasi täyttämään pyöräsi rengas ilmalla ilman venttiiliä. Katsotaan sitten täyttääkö hän renkaasi."

Koska olin vielä hyvin vihreä uskossani ja hyvin innokas, ajattelin että ehkäpä Herra näyttää näille pojille olemassaolonsa täyttämällä renkaan ilmalla. Rukoilin ääneen Herraa pyytäen Häntä näyttämään voimansa ja täyttämään pyöräni renkaan ilmalla. Mitään ei tapahtunut. Hetken kuluttua ymmärsin menneeni lankaan. Herra ei täyttänyt rengasta ilmalla koska alkkikset olisivat todennäköisesti syyllistyneet vielä vakavampaan herjaukseen jos ihme olisi tapahtunut. Niin jouduin nolona taluttamaan pyöräni kotiin. Pyysin Herralta anteeksi tuota tapausta ja käyttäytymistäni. Pyysin myös armoa ja anteeksiantamusta renkaan tyhjentäneelle Herraa ja minua sekä uskoani herjanneelle alkkikselle.

 

 

USKON LIHASTEN PULLISTELUA

Asuin uskoon tuloni aikaan maaseudulla omassa talossa. Pihallani oli pieni puu. Sen runko oli käyrä ja se häiritsi minua. Kerran kävellessäni pihalla ylistäen ja kiittäen Herraa tulin tuon puun viereen. Olin aikaisemmin päivällä ollut uskon Hengen täyttämässä hengellisessä tilaisuudessa. Katsoin käyrää puuta ja sain idean. Minä yksinkertaisesti komennan puun vartta oikenemaan Jeesuksen nimessä. Niin minä sitten teinkin.

Komensin huutaen kovalla äänellä puun vartta oikenemaan Jeesuksen nimessä. No, eihän se tietenkään oiennut. Mitään ihmettä ei tapahtunut. Minä olin kuin pikkupoika jolla on voimakas Isä. Uskon että Jumala hymyili lapsensa uskonlihasten pullistelulle.

Miksi minä nämä kerron? Ajattele hyvä ystävä, joka et ole uskossa. Miksi minä toimin näin? Mitä minulle oli tapahtunut joka sai minut uskomaan että nämä ihmeet olisivat mahdollisia? Enhän olisi rukoillut jos en olisi uskonut että se on mahdollista.

Minä olin kohdannut Kaikkivaltiaan Herran Jeesuksen Kristuksen. Tiesin että Hän on ja että Hän voi tehdä nämä ihmeet. Miksi en ollut aikaisemmin koskaan rukoillut näitä rukouksia? Koska minulla ei ollut yhteyttä Jumalaan enkä tuntenut Häntä. Nyt olin kohdannut Hänet joka on voimallinen. Siksi minulla oli myös uskoa rukoilla. Mutta Jumala ei lähde meidän hullutuksiin mukaan. Hän auttaa meitä silloin kun me todella tarvitsemme Hänen apuaan.

Siirrytään sitten takaisin tapauksiin joissa Jumala oli selvästi mukana vaikuttamassa ja auttamassa.

 

 

PARANTUMINEN PÄÄNSÄRYSTÄ LINJA-AUTOSSA

Olin kerran linja-auto matkalla uskovien kanssa. Minulle tuli voimakas päänsärky matkan aikana. Mitään Buranaa tai vastaavaa lääkettä ei ollut. Päätäni jomotti tosi pahasti. Joku näki tuskani. Puolestani esitettiin rukouspyyntö. Kaikki linja-autossa olevat uskovat alkoivat rukoilla että Jeesus parantaisi päänsärkyni. 

Minulla oli epäuskoa parantumiseen koska päätäni jomotti tosi pahasti. Olin epävarma siitä puuttuisiko Jumala asiaan tässä tilanteessa ja hetkessä. Minulla ei siis ollut kovin suurta uskoa äkilliseen parantumiseen. Uskovien aloittaessa rukouksen, pyysin ajatuksissani Jeesusta parantamaan minut, jos ei minun itseni tähden, niin näiden nuorten uskovien tähden, jotta heidän uskonsa vahvistuisi rukouksen voimaan ja Jeesuksen armoon ja Hänen todellisuuteensa. Pelkäsin todella että mitään ei tapahtuisi ja jonkun läsnäolijan usko alkaisi horjua. 

Eräs vanhempi uskova mies tuli luokseni ja pani molemmat kätensä pääni päälle. Hän piti käsiään tiukasti kiinni päässäni. Tunsin lämpimän miellyttävän voiman joka virtasi hänen käsiensä kautta minun päähäni. Kipu alkoi hävitä. Muutaman minuutin rukouksen jälkeen päänsärky oli poissa. Kun mies otti kätensä pois päältäni, minä olisin tahtonut ottaa kiinni hänen käsistään ja pitää niitä vielä kiinni päässäni. Niin miellyttävä oli se voima joka hänen käsiensä kautta tuli. Se ei ollut vain parantava voima. Se oli myös siunaava ja rakastava voima. Sitä ei voi paremmin sanoilla kertoa.

Kerroin hänelle myöhemmin miten hänen käsistään oli virrannut Jumalan parantava voima. Hän sanoi että hänellä on parantamisen armolahja mutta että ei hän sillä kerskaa. Minulla oli helppo uskoa häntä.

 

 

SAARNA TYHJÄLLE TELTALLE

Pidimme kerran kaverini kanssa telttakokouksia. Etsimme sopivaa paikka mihin pystyttäisimme teltan. Emme olleet aikaisemmin pitäneet telttakokouksia paikkakunnalla.

Löysimme sopivan tontin erään omakotitalon vierestä. Menimme sisään taloon ja esittelimme itsemme ja kerroimme aikeemme. Talossa asui vanha mies vaimonsa kanssa. He tarjosivat kahvit ja lupasivat meidän pitää telttakokouksia heidän tontillaan. Sähkötkin saisimme ottaa heidän talostaan eikä se maksaisi yhtään mitään. Niin nostimme teltan. Jaoimme koko kylään kokouskutsuja ja rukoilimme tulevien kokousten puolesta.

Olimme etukäteen sopineet tehtäväjaosta. Kaverini aloittaisi kokouksen tervetulosanoilla ja sitten hän laulaisi yhden tai kaksi laulua. Sitten hän todistaisi hyvin lyhyesti ja taas laulettaisiin muutama laulu. Sitten olisi minun vuoroni astua estradille ja saarnata lyhyt ja ytimekäs herätyssaarna. Näin päätimme tehdä.

Kun sitten tuli kokouksen alkamisen aika, ketään ei ollut tullut kokoukseen. Minä ja kaverini olimme kahdestaan suuressa kokousteltassa. Mietimme mitä tehdä.

Kun sitten kello oli muutaman minuutin yli kokouksen alkamisajankohdan, kaverini nousi ylös. Hän otti kitaransa ja astui minulle mitään sanomatta eteen puhujan paikalle mikrofonin taakse. Hän alkoi puhua ikään kuin teltta olisi täynnä väkeä. Hän toivotti kaikki kuulijat tervetulleiksi ja lauloi kaksi laulua. Sitten hän puhui lyhyesti ja lauloi vielä muutaman laulun. Sitten hän tuli istumaan minun viereeni etupenkkiin.

Olin jo ehtinyt huokaista helpotuksesta. Minun ei tarvitse saarnata koska kuulijoita ei ole. Pääsinkin helpolla tästä kokouksesta. Mutta, mutta...

Kaverini katsoi minua ja nyökkäsi kehottavasti sanoen: "No, mene nyt saarnaamaan." Minä ihmettelin häntä ja sanoin että eihän täällä ole yhtään kuulijaa, niin miksi minä sitten saarnaisin tyhjälle teltalle? Eikö se ole aivan turhaa? Hän käski minua huitoen kädellään minua menemään eteen puhumaan. Näytti siltä että en selviä tilanteesta saarnaamatta omaa saarnaani.

Nousin ylös ja kävelin eteen. Ajattelin että no, voinhan minäkin vetää oman osuuteni niin kuin kaverini oli tehnyt oman osuutensa. Päätin että pidänkin nyt harjoitussaarnan ja puhun täydelle teltalle niin kuin kaverinikin oli puhunut täydelle teltalle.

Aloitin puheeni keveästi toivottaen vielä kerran läsnäolijat tervetulleiksi. Sitten sanoin mikrofooniin teltan ulkopuolella mahdollisesti kuunteleville ihmisille: "Te, jotka kuuntelette siellä teltan ulkopuolella, tervetuloa sisälle telttaan. Täällä on vielä joitakin vapaita paikkoja." Ajattelin kuitenkin että tämä ei ole leikinlaskun paikka vaan tässä tulee saarnata evankeliumia täydelle teltalle.

Puhuin sitten yksinkertaisen herätyspuheen täysin vapaana kaikesta jännityksestä ja yrittämisistä.  Minun ei tarvinnut yrittää pitää hyvää saarnaa koska kuulijoita oli vain kaverini. Minun ei tarvinnut onnistua. Olin täysin vapaa. Ihmettelin kun puhe luisti niin hyvin. Puheen jälkeen rukoilin vielä loppurukouksen ja esitin alttarikutsun. Ketään ei tullut esille. Istuin kaverini viereen. Totesimme yhdessä että kokous on päättynyt.

Isäntä ja emäntä, jonka tontilla telttamme oli, olivat pyytäneet meitä kahville kokouksen jälkeen. Menimme heidän luokseen. Kun istuimme kahvipöytään, he katsoivat meitä hymyillen pilke silmäkulmassa. Mies sanoi: "Kylläpä te laulatte ja puhutte kauniisti. Me olemme kuunnelleet kokousta, vaimo olohuoneessa ikkunan äärellä ikkuna auki ja minä terassilla istuen." Me hämmästyimme ja kysyimme heiltä ihmeissämme: "Oletteko te todellakin kuunnelleet ja kuulleet kaiken?" Vanha pariskunta hymyili ja sanoi: "Olemme kuulleet kaiken. Kauniisti ja hyvin te laulatte ja saarnaatte, kiitos teille."

Totesin kaverini kanssa että emme olleetkaan pitäneet kokousta turhaan tyhjälle teltalle.

 

 

JOUDUIN SYÖMÄÄN 0MAT SANANI

Yksi kaverini koki arkuutta todistuspuheenvuorojensa edellä. Hän kertoi kuinka häntä ahdistaa ja pelotta aina ennen hänen todistuspuheenvuorojaan. Silloin minä "saarnasin" hänelle voimakkaasti siitä kuinka Herra aina auttaa kun kokouksessa pyydetään todistamaan. En minäkään ollut mikään tottunut todistaja, mutta olin jo joitakin kertoja todistanut kokouksissa, ehkä häntä useammin. Olin kokenut Jumalan apua puheissa. Olin myös äskettäin lukenut Raamatun lupauksia siitä kuinka Pyhä Henki auttaa näissä tilanteissa. Nyt olin saarnannut hänelle Herran varmasta avunannosta kaikissa todistustilanteissa.

Olin vakuuttanut kaverilleni että, aina kun sinua pyydetään todistamaan kokouksessa, Jumala tahtoo että sinä todistat. Herra se on joka pyytää sinua todistamaan ja tahtoo puhua kauttasi. Silloin Jumala myös antaa sinulle sanomista. Kun astut esille ja katsot kuulijoita, viimeistään siinä vaiheessa Herra antaa sinulle mitä sinun tulee puhua. Näin olin puhunut kaverilleni uskon varmuudessa. Muistan ihmetelleeni sitä että miksi minun pitää puhua hänelle tällaista asiaa ja niin voimakkaasti.

Menimme sitten seurakunnan järjestämään hengelliseen kokoukseen puhellen näistä asioista. Istuuduttuamme paikoillemme odottamaan kokouksen alkamista, kokouksen juontaja tuli luoksemme. Hän kertoi että hän oli pyytänyt muutamaa teinityttöä todistamaan tässä kokouksessa. Tytöt olivat lupautuneet todistamaan. Nyt he kuitenkin olivat juuri ennen kokouksen alkamista peruneet kaikki todistuspuheenvuoronsa. He eivät uskalla todistaa. Juontaja pyysi meistä kahdesta toista todistamaan.

Kaverini osoitti heti minua sormellaan ja sanoi: "Minä en voi todistaa mutta jaikal voi todistaa." Minä säikähdin. Enhän ollut tiennyt valmistautua ollenkaan enkä siksi kykenisi puhumaan yhtään mitään. Tämä todistustilanne tuli nyt vähän liian yhtäkkisesti ja liian pienellä varotusajalla. Näin ajattelin.

Kokouksen juontaja kääntyi minun puoleeni. Hänen mielestään asia on täysin selvä että minä todistan. Sanoin hänelle että en voi puhua koska en ole tiennyt valmistautua puheeseen ja että minulla ei ole mitään sanomista. Silloin kaverini kysyi minulta että mitäs olet juuri äsken saarnannut minulle. Sovella nyt omaa oppiasi käytäntöön.

Totesin mielessäni että olin puhunut itseni seinää vasten saarnatessani kaverilleni. Minulla ei ollut tässä tilanteessa varaa perääntyä. Koin että olen nyt velvollinen toimimaan oman opetukseni mukaan. Niin minä vastahakoisesti suostuin todistamaan.

Kokouksen juontaja oli tyytyväinen. Olihan hänen kokousohjelmansa pelastettu. Mutta minä istuin siinä ilman todistusta. Koin itseni aivan tyhjäksi.

Kokous alkoi. Minä istuin penkissäni ja mietin kuumeisesti mitä puhuisin. Selasin hermostuneena Raamattuani etsien Sanaa. En saanut mitään puhuttavaa. Huokasin Herran puoleen mutta en saanut yhtään mitään. Ajattelin sitten että minun täytyy nyt vain ottaa rauhallisesti ja luottaa Jumalaan. Minulla kun ei ollut vaihtoehtoja. Jätin Raamatun selaamiset. Istuin odottamaan ja mietin mitä tästä seuraisi.

Sitten tuli puheenvuoroni aika ja kokouksen juontaja pyysi minua todistamaan. Minä en ollut vieläkään saanut mitään sanomista. Kävelin yleisön eteen tietämättä mitä sanoa kun käännyn kuulijoiden puoleen. Pelkäsin että mitä tässä nyt tapahtuu, mutta jonkunlainen rauha oli sisimmässäni. Kun sitten astuin lavalle ja käännyin kuulijoiden puoleen, siinä hetkessä sain ensimmäisen lauseen ja aloin puhua täysin vapaasti.  Puhe eteni hämmästyttävän sujuvasti.

Ihmettelin että mistä minä tämän aiheen ja vapauden puhumiseen sain. No, ymmärsin että Herra Jeesus Kristus antoi minulle puhumista juuri siinä hetkessä kun käännyin yleisön puoleen ja loin katseeni kuulijoihin. Vasta siinä minä sain sanomista.

Puheen jälkeen istuin paikalleni. Olin hämmästynyt tästä kokemuksesta. Kaverini totesi että näyttää tuo sinun teologiasi toimivan, ainakin sinun kohdallasi. Minä totesin takaisin että kyllä se toimii jokaisen uskovan kohdalla kun luottaa Jumalaan. Näin Jumala vahvisti minulle ja kaverilleni saarnaamani teologian.

Teologia, jota olin saarnannut kaverilleni ja jota jouduin soveltamaan käytäntöön, perustui seuraaviin Raamatun jakeisiin ja Jumalan Sanan lupauksiin;

Luuk 12:11-12, 21:12-19, Matt 10:18-20, 1:23, 28:20, Mark 16:15,20, Psalmi 81:11.

Evankeliumin julistustilanteet ja uskovien kokoontumiset ovat Jumalalle arvokkaita. Näissä tilanteissa on esillä Jumalan Sana joka voi pelastaa syntisen ihmisen ja ruokkia ja siunata Jumalan omia. Herra tahtoo varmasti puhua sanaa meidän ihmisten kautta kokoustilanteissa ja kahdenkeskisissä hengellisissä keskusteluissakin koska Hän on antanut julistustehtävän meille heikoille ihmisille. Pyhä Henki auttaa meitä uskovia näissä tilanteissa.

Kun me olemme heikot, Herra voi olla voimallinen meissä. Sen tähden Herra on antanut Pyhän Hengen.

Raamattu puhuu heikkoudesta ja sen siunauksesta:

"Olin luonanne heikkouden vallassa, hyvin pelokkaana ja vapisevana" (1 Kor 2:3).

"Myös Henki auttaa meitä heikkoudessa" (Room 8:26).

"Mutta hän sanoi minulle: "Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni. Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas" (2 Kor 12:9-10).

"Hänet tosin ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko mutta hän elää Jumalan voimasta. Myös me olemme hänessä heikkoja, mutta hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta teidän hyväksenne" (2 Kor 13:4).

"Kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa. Kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa" (1 Kor 15:43).

Muistui mieleeni toinen vastaavanlainen tapaus, mutta vielä erikoisempi tapaus. Tämä myös todistaa heikkouden voimasta.

 

 

SAARNA ILMAN SANOMAA

Minua pyydettiin saarnaamaan erääseen seurakuntaan. Pyyntö tuli noin kaksi kuukautta ennen kokousta. Minulla oli siis paljon aikaa valmistautua tuohon kokoukseen. Viikot kuluivat ja kokouksen aika lähestyi. Ajattelin että minulla on kuitenkin vieläkin niin paljon aikaa valmistautua että minun ei vielä tarvitse jännittää kokousta ja miettiä mitä puhuisin. Herra kyllä puhuisi minulle ja antaisi sanoman hyvissä ajoin ennen kokousta.

Kun kokoukseen oli enää kaksi viikkoa aikaa, aloin pikku hiljaa miettiä mitä puhuisin. Luin Raamattua kysellen mielessäni Herralta sanaa. Mutta mikään aihe ei tuntunut nousevan tekstistä ja olevan kokouksen saarna-aihe. Sitten kun kokoukseen oli enää vain viikko aikaa, aloin huolestua, sillä en ollut saanut vieläkään mitään sanomista. Minultahan odotetaan Jumalalta saatua tuoretta sanomaa, niin tunsin suuren vastuun. Rukoilin ja luin Raamattua kysellen Herralta mitä puhuisin. En saanut mitään sanaa. Jumala oli vaiti.

 Muutama päivä ennen kokousta minua alkoi jo toden teolla huolestuttaan. Ihmettelin että miksi Jumala ei anna minulle mitään tekstiä. Miksi ihmeessä minun pitäisi mennä kokoukseen ilman sanomaa??? Ajattelin nyt että minä perun puheeni. En voisi puhua mitään. Olin kahden vaiheilla soittaako ja perua vai ... Mutta, mutta! Totesin että minua oli pyydetty puhumaan ja olin lupautunut. En voisi perua puhetta, en varsinkaan enää näin pienellä varotusajalla. Mitä tehdä? Ajattelin sitten että minun täytyy luottaa Jumalaan ja että kyllä se siitä jotenkin järjestyy. Päätin mennä kokoukseen kaikesta huolimatta.

Kokouspäivän aamuna en vieläkään ollut saanut sanomaa. Matkustin kokouspaikalle ilman sanomaa. Kun sitten istuin kokouksessa, minulla ei vieläkään ollut mitään aihetta mistä puhua. Nyt minua todella pelotti. Muutaman minuutin kuluttua joudun astumaan kuulijoiden eteen ilman sanomaa. Ajattelin kuulijoita ja kuinka he reagoivat kun nousen puhujan paikalle ja joudun ilmoittamaan että, ei Herra ole antanut minulle mitään tekstiä enkä siksi voisi puhua mitään. Tämä skenaario tuntui nyt väistämättömältä. Tämä kokous ja seurakunta tuntui olevan nöyryytykseni paikka, ja pakoon en enää pääse. Ajattelin että, jos Herra nöyryyttää, nöyryyttäköön sitten.

Kokouksen juontaja ilmoitti: "Nyt kuoro tulee laulamaan kaksi laulua ja sen jälkeen jaikal tulee julistamaan JUMALAN SANAA." Hän painotti "Jumalan sanaa!" Minä kauhistuin. Minä tulisin julistamaan Jumalan sanaa! Minä, jolla ei ole mitään tekstiä eikä puhetta? Nyt huokasin suuressa hädässä ajatuksissani Jeesuksen puoleen. Sanoin Jeesukselle Kristukselle:

"Seurakunta odottaa Sinulta sanaa. Mitä ihmettä minä puhun heille? Miksi Sinä et ole antanut minulle mitään saarna-aihetta?  Mistä aiheesta Sinä tahdot että minä puhun?   Herra, ANNA SANA!"  Nyt Herra vastasi ajatuksiini: "Puhu omasta uskoon tulostasi."

Hämmästyin suuresti Herran vastausta. Koin kuitenkin rauhan tuon aiheen yli ja suuren helpotuksen. Nythän minulla onkin aihe mistä puhua. Sitten ajattelin että tämä on tietenkin minun omatekoinen takaovi ja ulospääsy tästä syntyneestä tukalasta tilanteesta. Ajattelin että en voi puhua omasta uskoon tulostani. Eihän se ole saarna! Seurakunta tahtoo SAARNAA!! Ei ne tahdo kuulla todistusta uskoon tulosta! Eihän minua ole pyydetty todistamaan, vaan saarnaamaan!

Ymmärsin sitten että tuo ajatus ei voinut tulla minusta itsestäni, sillä niin yllättävä se oli. En ollut itse kehittänyt tätä pakotietä. Se täytyi olla Pyhästä Hengestä. Rauha asian yli todisti siitä. Niin päätin puhua omasta uskoon tulostani. Eikä minulla ollutkaan muuta tekstiä.

Nousin puhujan paikalle ja katsoin yleisöä. Kerroin tämän kuulijoille. Kerroin heille kovan hengellisen taisteluni tämän kokouksen tähden. Sanoin Pyhän Hengen nyt kehottavan minua puhumaan omasta uskoon tulostani ja että siksi minä nyt puhun omasta uskoon tulostani.

Tässä kokouksessa istui eräs herätyksessä oleva henkilö. Minä en tiennyt hänestä mitään enkä tuntenut häntä eikä hän tuntenut minua. Hän oli kokenut Jumalan kutsuvan häntä. Hän koki vetoa helluntaiseurakunnan kokouksiin. Hän ei kuitenkaan ollut koskaan aikaisemmin uskaltautunut seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin. Nyt hän oli päättänyt mennä juuri tähän kokoukseen. Nyt hän istui ensimmäistä kertaa helluntaiseurakunnan kokouksessa jossa minä kerroin uskoon tulostani. Hän jättäytyi ja tuli uskoon siinä kokouksessa. Hän oli kertonut myöhemmin että puhuja puhui hänen elämäntilanteensa ja että hän tuli Jumalan koskettamaksi todistuksen sanan kautta.

Ajattelen että mikäli minä olisin väkisin vääntänyt jonkun saarnan, Pyhä Henki ei ehkä olisi päässyt puhumaan hänelle siinä kokouksessa. Ei ainakaan sitä todistusta mitä Herra tahtoi puhua. Jumala tahtoo puhua saarnojen kautta. Tässä on puhujalla suuri vastuu. Etsimmekö me jonkun vanhan osaamamme saarnan ja puhumme sen tottumuksesta luottaen itseemme ja omiin puhujan lahjoihimme? Valitsemmeko helpon saarna-aiheen päästäksemme mahdollisimman vähällä vaivalla?  Luotammeko lihan käsivarteen vai olemmeko totaalisen riippuvaisia Jumalasta?  Valmistammeko me itse saarnat neuvottelematta Jumalan kanssa?  Vai etsimmekö ja kyselemmekö me tuoretta sanaa Herralta? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä jokaiselle puhujalle.

Jumalalla on jokaiseen uskovien tilaisuuteen valmis sana ja sanoma. Puhujien tehtävä on löytää se Sana, saada sanoma Jumalalta, ja välittää se kuulijoilleen. Jumalasta lähtenyt sanoma, Sana, pelastaa ja siunaa ja rakentaa ihmisiä, ei meidän saarnamme eikä todistuksemme. Sanoisinpa vielä että ihmisviisauteen ja ihmiskykyihin perustuvat saarnat eivät rakenna uskovia.

Jumalan Sana pelastaa ja antaa elämän koska Pyhä Henki elää Jumalan Sanassa. Jumalan (Sanan) täytyy päästä esille saarnoissamme. Mutta me vajavat heikot ihmiset välitämme Jumalan pelastavaa Elävää siunaavaa ja parantavaa Sanaa kanssamatkaajillemme. Näin Jumala on säätänyt. Julistaja siis tuo julistetussa sanassa Herran Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Sanan, kuulijoiden eteen heidän vastaan otettavakseen tai hyljättäväkseen.

Olen ymmärtänyt että Jeesus pääsee esille meidän heikkoudessamme. Silloin kun luulemme olevamme heikkoja ja jopa kykenemättömiä, silloin olemme voimakkaat Herrassa ja Herra pääsee vaikuttamaan kauttamme. Siksi uskovan ei tarvitse pelätä heikkoutta, paitsi silloin jos etsii omaa kunniaa.

Ymmärrän että Jumala antoi minulle sanoman vasta istuessani tuossa kokouksessa. Uskoontulokertomukseni oli Jumalan sanoma tuohon kokoukseen. Mutta jos Hän olisi viikko ennen kokousta pyytänyt minua puhumaan uskoon tulostani, minä olisin ajatellut itse kehittäneeni sen ajatuksen. En olisi totellut Jumalaa. En varmasti olisi todistanut omasta uskoon tulostani. Siksi Jumala ei antanut minulle mitään sanomaa aikaisemmin. Joskus Jumala tekee näin, ja joskus vähän toisella tavalla jotta Hänen sanomansa tuotaisiin esille ja että Hänen Sanansa pelastaisi ihmisiä.

 

 

LYHYEN SAARNAN PITÄNYT PAPPI

Muistui mieleeni isäni kertoma tapaus eräästä äsken teologian koulusta valmistuneesta uskovasta uudestisyntyneestä luterilaisesta papista. Pappi oli nuori mies. Hän oli saanut ensimmäisen työpaikkansa eräällä paikkakunnalla luterilaisen kirkon pappina. Nyt hänen piti saarnata ensimmäinen saarnansa ensimmäisessä työpaikassaan ja ensimmäisessä jumalanpalveluksessaan jossa hän toimisi pappina. Hän valmistautui hyvin huolellisesti tuohon hänelle niin tärkeään jumalanpalvelukseen ja saarnaansa. Hän oli rukoillut ja kirjoittanut saarnaluonnoksensa paperille. Sitten hän lähti kirkolle hyvissä ajoin.

Kun hän astui saarnastuoliin ja alkoi etsiä Raamattunsa välistä saarnaluonnostaan, hän huomasi kauhukseen että hänen saarnaluonnoksensa oli jäänyt kotiin. Hän muisti että se jäi sinne kirjoituspöydälle. Mitä tehdä? Hän koki että hän ei osaa saarnata ilman saarnaluonnostaan. Heti hänen ajatuksiinsa tulivat esimiehet jotka tulisivat nuhtelemaan häntä voimakkaasti ja antaisivat hänelle potkut ennen kuin hän olisi ehtinyt saarnata ensimmäistäkään saarnaansa seurakunnassa. Hän olisi tahtonut hävitä olemattomiin mutta eihän se ollut mahdollista.

Siinä hän nyt seisoi suuren kirkkoyleisön edessä ilman saarnaa. Pää punaisena häpeästä hän kertoi kirkkoväelle kuinka hänelle on nyt käynyt ja että hän ei osaa saarnata ilman saarnaluonnostaan koska hän on kokematon. Sitten hän sanoi: "Mutta sen verran voin kuitenkin sanoa että olen uskossa Jeesukseen Kristukseen ja että Hän on minutkin pelastanut ja antanut minulle syntini anteeksi."  Sitten hän astui alas saarnatuolista ja käveli sakastiaan tuomiokapitulit ja muut "kauhistukset" edessä. Siellä itku oli pojalla herkässä. Hän oli aivan varma että nyt tuli potkut, heti alkuunsa.

Jonkun ajan kuluttua pappi kuuli lähestyviä askeleita. Hän ajatteli kirkkoherran tulevan vihaisena nuhtelemaan häntä. Mutta tulija olikin hänelle täysin tuntematon mies. Hän sanoi uudelle papille: "Vai täälläkös se lyhyen saarnan pitäjä istuu? Minä olen ateisti. Olen sanonut Jumalalle että en usko että olet olemassa. Mutta jos kuitenkin olet olemassa ja tahdot minun uskovan sinuun, järjestä niin että, kun nyt menen kirkkoon jumalanpalvelukseen, siellä on pappi, joka pitää niin lyhyen saarnan, että niin lyhyttä saarnaa ei ole koskaan ennen tässä kirkossa pidetty. Jos tällä kertaa käy niin että pappi pitää todella lyhyen saarnan, minä uskon että sinä olet olemassa ja tahdon palvella sinua. Nyt Jumala on osoittanut minulle olemassaolonsa tämän lyhyen saarnasi kautta. Uskon että Jumala on olemassa ja tahdon nyt tulla uskoon. Voitko rukoilla puolestani!"

Sielujen pelastuminen näyttäisi olevan Jumalalle tärkeämpää kuin Hänen palvelijoidensa kunnia ja onnistumiset. Eiks niin!

 

 

SAARNASIN KOKOUKSESSA JOHON MINUA EI OLLUT PYYDETTY PUHUMAAN.

Kerron tapauksen jossa sain Jumalalta sanoman kokoukseen johon minua ei ollut pyydetty puhumaan.

Luin päivän aikana Raamattua ja rukoilin. Eräs Sana ja sen ympärille muodostunut sanoma alkoi elää minulle tavallista voimakkaammin. Tiesin että Jumala antaa sanoman ja tämä sanoma on puhuttava läheisen seurakunnan järjestämässä illan kokouksessa. Mutta minua ei ollut pyydetty saarnaamaan siihen kokoukseen. Päätin mennä tuohon kokoukseen Raamattu kädessä valmiina puhumaan. Tiesin että saarnaisin tuossa kokouksessa tämän mielessäni olevan sanoman, niin, mikäli se todella on Jumalasta.

Ajoin kokouspaikalle ja istuin kuulijoiden joukkoon salin perälle. Kokouksen juontaja kertoi että meillä ei ole tähän kokoukseen suunniteltu mitään saarnaa. Olemme ainoastaan kokoontuneet rukoilemaan ja kohtaamaan Herraa. Juontaja katsoi sitten minua. Hän totesi minun olevan paikalla ja sen asian muuttavan ajatellun kokouskaavan. Hän kysyi että olisiko sinulla sanomaa Herralta. Minä vastasin että saattaa olla. Hän pyysi minua puhumaan. Toin sanoman minkä olin aikaisemmin päivällä saanut Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Lyhyen puheeni jälkeen istuin paikoilleni kuulijoiden joukkoon. Se, mitä sitten tapahtui, oli erikoista. Jumala oli kokouksessa ja siunasi rukoushetkemme.

 

 

JUMALA ILMAN SANAA???

Minulle tämä tapaus puhuu eräästä hyvin tärkeästä asiasta. Otan sen tässä lyhyesti esille.

Seurakunta oli päättänyt kokoontua ilman sanan saarnaa. He olivat suunnitelleet kohtaavansa Herran ilman Sanaa? Ja siihen Jumala tahtoi antaa oman vastalauseensa. Jumala kohdataan Sanassa koska Jumala, joka on Sana, tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala asuu Sanassa. Siis, Sana on Jumala ja Pyhä Henki, Isä, asuu ja elää Sanassa. Ilman Jumalan Sanaa ei ole Jumalaa.

Jumalan kohtaamista ei pidä tavoitella ohi Sanan ja ilman Sanaa. Kaikissa uskovien tilaisuuksissa täytyy Sanaa pitää esillä tavalla tai toisella. Jumalan Sanan täytyy saada olla keskellämme. Jeesus Kristus on Jumalan Sana; "Immanuel, Jumala kanssamme." Jonku uskovan tulee saarnata sanaa, vaikka vain lyhyen todistuksen. Näin Herra Jeesus Kristus tuodaan uskovien keskelle julistetussa sanassa. Tai sitten vaihtoehtoisesti uskovat lukevat yhdessä Raamattua, tai yksi uskova lukee katkelman Raamatusta. Koskaan ei pidä tavoitella kokoustilanteissa Jumalan kohtaamista ilman Jumalan Sanaa. Näin uskon Jumalan Hengen puhuvan minulle.

 

 

JUMALA AUTTAA, MUTTA EI AINA NIIN KUIN ME TAHDOMME HÄNEN AUTTAVAN MEITÄ.

Uskoon tullut ihminen on tullut sisälle Jumalan suunnitelmaan. Jumalan tahto ja suunnitelma alkaa nyt toteutua hänen elämässään sen mukaan kuin uskova etsii Jumalan tahtoa ja tottelee Jumalaa. Jumala alkaa kasvattamaan ja johdattamaan häntä. Uskon elämä on siis kasvamista. Herra on hyvä kasvattaja joka ei tee virheitä.

Kukaan meistä ei ole valmis Herran palvelija, ei ainakaan muutaman uskossa olovuoden jälkeen. Tämän minä olen saanut kokea monta kertaa. Meillä kaikilla on aina uutta oppimista tällä tiellä vaikka olisimme vanhoja ja kokeneitakin konkareita. Herra kasvattaa meitä ja vie eteenpäin. Silloin kaikki ei aina mene meidän suunnitelmiemme ja tahtomme mukaan. Me kun tahtoisimme aina onnistua jotta saisimme kiitosta ja kunniaa itsellemme ja etenisimme uralla kunnian kukkulalla. Sitä Jumala ei tahdo meille tapahtuvan. Muuten me ylpistyisimme ja Hän ei anna kunniaansa ihmiselle. Jumala ei siis hemmottele lastaan pilalle antaen hänen aina onnistua. Jumalalla on meille korkeampi ja parempi tie menestykseen.

Näistä syistä me koemme myös vastoinkäymisiä ja monesti myös epäonnistumisia. Joskus jopa kipeitä nöyryytyksiä, mutta nekin tulevat Herran kädestä. Nämä epäonnistumisemme ja nöyryytyksetkin ovat Herran koulua meille. Ja ne tulee ottaa vastaan nöyrästi Herran kädestä.

Eräs vanhempi saarnaaja sanoi minulle kerran että Herra sallii hänen onnistua puheissaan kaksi kertaa peräkkäin mutta kolmas puhe meneekin jo penkin alle. Hän sanoi pelkäävänsä sitä kolmatta puhetta ja naurahti päälle.

Emme siis voi odottaa emmekä varsinkaan vaatia aina onnistumista itseltämme emmekä toiseltakaan puhujalta. 

Uskova, jota Herra kouluttaa ja opettaa nöyryytyksien ja epäonnistumisien kautta, ei ole huono uskova. Hän ei ole luopio eikä kykenemätön huono Herran palvelija. Hän ei ole pinnallinen uskova eikä Herra rankaisen häntä synneistä. Herra on hänen kanssaan juuri näissä koulutustilanteissa joissa uskova voi kokea epäonnistumisia ja jopa nöyryytyksiäkin. Tämä on hyvä muistaa.

Kerron nyt tapauksen jossa Herra nöyryytti minua ja auttoi eri tavalla kuin mitä olin odottanut ja toivonut.

 

 

NÖYRYYTYKSENI PAIKKA

Seurakunta oli kokoontunut seurakunnan kokoukseen jossa päätettäisiin tulevien pyhien aikaisesta toiminnasta. Seurakunnan saarnaaja ilmoitti seurakunnalle että johtokunta esittää että kokoustoiminnasta pidettäisiin taukoa pyhien ajaksi. Tämä siitä syystä koska suuri osa seurakuntalaisista matkustaisi pois. Sitten moni tahtoi viettää pyhäpäivät omien omaistensa keskuudessa ja kokouksiin ei tulisi paljonkaan väkeä. Sitä paitsi seurakunnan johtohenkilöt, kaikki kokeneet sananjulistajat ja kokousten juontajat tulisivat olemaan vapaita ja poissa kokouksista. Asiasta keskusteltiin.

Minä ja muutamat toiset melko tuoreet innokkaat uskovat olimme jo tottuneet siihen että kokouksia on säännöllisesti 4-5 kokousta viikossa. Tahdoimme tulla kokouksiin koska me olisimme paikkakunnalla ja voisimme tulla kokouksiin. Vastustimme kovasti taukoa kokoustoiminnassa. Seurakunta päätti että ne, jotka tahtovat tulla kokouksiin, saavat itse järjestää kokoukset. He saisivat itse johtaa ja suunnitella kokousohjelman ja etsiä saarnaajat kokouksiin.  Näin päätettiin.

Minä ja muutama kaverini suunnittelimme ja järjestimme kokouksia noiden pyhien aikana. Koska kaikki kokeneet juontajat ja saarnaajat tahtoivat olla vapaita, kaverin johtaisi tulevan kokouksen ja minä saarnaisin siinä.

Kun kokous alkoi, kuulijoita oli tullut yllättävän paljon. Kuulijakunta oli hyvin kirjava. Minä olin hermostunut koska olin aikaisemmin pitänyt vain muutamia lyhyitä puheenvuoroja muutamissa kokouksissa mutta en yhtään kokonaista saarnaa. Nyt minulla oli pääsaarnavastuu ja puheen pitäisi kestää ainakin kaksikymmentä minuuttia.

Kokous alkoi ja kaverini johti kokouksen. Laulettiin ja rukoiltiin ja muutama uskova piti todistuspuheenvuoron. Sitten tuli minun saarnan aika. Nousin hermostuneena puhujan lavalle. Huomasin nyt että kokoukseen oli tullut myöhästyneenä muutama tuttu alkoholisti. He istuivat vakavan ja totisen näköisinä kuulijoiden joukossa. He näyttivät olevan selvin päin ja heillä tuntui olevan Jumalan Sanan nälkä. Näin minä koin kun katsoin heitä puhujan paikalta.

Nyt minua alkoi todella jänistään. Kuinka ja mitä puhuisin tälle suurelle ja kirjavalle yleisölle?

Olin valmistanut saarnan mutta koin nyt että en kykene saarnaamaan ollenkaan. Saarnatekstini ei tuntunut sopivan tilanteeseen ollenkaan. Luin ennakolta valitsemiani Raamatun jakeita joiden varaan olin ajatellut rakentaa saarnani. Yritin puhua niistä. Puheesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään. Raamatun jakeeni tuntuivat nyt olevan sikin sokin sekaisin. En löytänyt niiden yhteistä nimittäjää. Siinä minä yritin puhua mutta puheeni oli enemmän takeltelua. Puhe ei lähtenyt liikkeelle ollenkaan. Olin suurissa vaikeuksissa.

Silloin näin kuinka eräs seurakunnassa usein puhuva vanha saarnaaja astui sisään. Hän istui kuulijoiden joukkoon. Minä seisoin saarnapöntössä hikoillen tuskan hikeä. Yritin yrittämällä saada jotakin sanottua. Puhe ei kuitenkaan luistanut ollenkaan. Nyt näin edessäni pelastajani. Päätin päättää tuskani lyhyeen ja löin Raamatun kiinni. Katsoin saarnaajaa ja sanoin hänelle: "Voisitko sinä tulla puhumaan meille?" Saarnaaja totesi että kyllä se käy päinsä. Niin hän nousi ja astui ylös lavalle ja minä astuin lavalta alas pää punaisena häpeästä. Olin kuitenkin tyytyväinen koska saarnaaja tuli ja pelasti minut, ja meidät kaikki, tästä syntyneestä tukalasta tilanteesta.

Myöhemmin saarnaaja kertoi minulle suunnitelleensa ettei hän menisi tuohon kokoukseen. Hän oli päättänyt jäädä kotiin omiin rauhallisiin oloihinsa. Hän oli istunut nojatuoliinsa lepäämään ja ajatteli kokousta joka oli juuri alkamassa ja rukoili kokouksen puolesta. Silloin Pyhä Henki sanoi hänelle: "Mene kokoukseen. Sinua tarvitaan siellä." Hän kertoi tuon sanan tulleen hänelle hyvin voimakkaasti ja että hän ei voinut muuta kuin totella ja mennä kokoukseen. Ja aivan oikein; HÄNTÄ TARVITTIIN KOKOUKSESSA ja hän sai palvella Herraa ja seurakuntaa.

 


HIRVIÄ HIRVIHYÖKKÄYS

Olin äsken tullut uskoon ja sen kautta uskovien yhteyteen. Olin saanut uskovista paljon uusia ystäviä. Kävin melkein jokaisessa kokouksessa jonka seurakunta järjesti.

Uskovat saivat tietää liikuntaharrastuksestani. Minulla oli tapana lenkkeillä asuntoni lähellä metsässä olevalla pururadalla. Rata oli vajavan kolmen kilometrin pituinen.

Uskovat varoittivat minua hirvistä, joita oli alueella melko paljon. He sanoivat että hirvi voi olla vaarallinen tähän aikaan vuodesta ja hyökätä ihmisen päälle mikäli ihminen tulee liian lähelle sen vasikkaa. Minä ihmettelin sellaista varoitusta koska en ollut koskaan kokenut mitään sellaista vaaraa. Mutta päätin olla varovainen ja kunnioittaa uskovien varoituksia. Päätin pysyä poissa pururadalta varsinkin iltahämärissä kunnes tilanne rauhoittuisi.

Jonkun ajan kuluttua tästä päätin eräänä iltana lähteä juoksulenkille ennen kuin tulisi pimeä. Oli jo alkanut hämärtää. Juoksin radalla nauttien luonnosta. Silloin muistin uskovien varoitukset. Minä säikähdin. Aijapaija! Olin unohtanut kaikki varoitukset ja juoksin nyt tällä "vaarallisella" pururadalla, ja vieläpä kaikkein vaarallisimpaan aikaan vuorokaudesta. Ajattelin sitten - "Mitä hullutuksia!!! Ei minun tarvitse pelätä hirviä. Eihän ne ennenkään ole tulleet päälle, niin miksi nyt." Päätin juosta radan ympäri koska olin jo radan puolivälissä.

Vilkuilin kuitenkin peloissani ympärilleni jos näkisin hirviä. Silloin näin aukealla erään pensaikon edessä n. 150;n metrin päässä epäilyttävän näköisen tumman hahmon. Tarkkailin juostessani tuota hahmoa ja arvioin olisiko se hirvi. Silloin se suuri tumma hahmo liikahti. Huomasin kauhukseni että se on hirvi. Päättelin mielessäni että koska pururata menee viistosti poispäin hirvestä, minulla ei olisi mitään vaaraa. Päätin jatkaa juoksua hirvestä välittämättä.

Seurasin kuitenkin koko ajan katseellani hirveä. Se alkoi hitaasti kävellä suoraan minua kohti. Minä juoksin radalla katsellen ympärilleni mistä saisin suojan. Lähellä ei ollut puita eikä mitään muutakaan suojaa, ainoastaan avointa maisemaa. Minua alkoi jo pelottaa.

Hirvi alkoi nyt juosta lönkyttään suoraan minua kohti. Totesin että en voi tehdä yhtään mitään. Seurasin katseellani hirven lähestymistä. Totesin että hirvi hyökkää päälleni muutama sekunnin kuluttua ja minä en pääse pakoon. Olen täysin avuton ja puolustuskyvytön.

Silloin tulin ajatelleeksi että nyt minun täytyy turvautua Jumalaan ja Hänen Voimaansa. Mitään muuta en voi tehdä. Ajattelin kaikkien eläinten tottelevan Jeesuksen nimeä. Päätin kääntyä hirven puoleen ja nuhdella sitä Jeesuksen nimessä. Odotin kunnes hirvi oli minusta vain n. 10 – 5;n metrin päässä. Silloin totesin että NYT minun täytyy kääntyä ja komentaa sitä väistymään Jeesuksen nimessä. Se oli minun ainoa mahdollisuuteni.

En ehtinyt kuin ajatella kääntyväni kun näin hirven kääntävän päänsä sivuun. Näytti siltä kuin joku näkymätön henkilö olisi tullut hirven eteen ja ottanut sitä turvasta kiinni. Hirvi nousi takajaloilleen ja kääntyi minusta pois niin kuin joku voima olisi heittänyt hirven pois. Minä en ehtinyt tehdä yhtään mitään.

Ymmärsin että Jumala oli puuttunut asiaan. Hirvi olisi tullut päälleni ilman Jumalan väliin tuloa. Ymmärtääkseni hirvi ei sillä tavalla muuten käänny ja nouse takajaloilleen ja keskeytä äkisti hyökkäystä. Uskon Jumalan lähettäneen enkelinsä suojelemaan minua.

Minulla olikin voimallinen henkivartija mukana. Hallelujaa, kiitos Jeesukselle Kristukselle!

Tällaisia tapauksia, joissa hirvi on hyökännyt ihmisen päälle, olen lukenut lukuisia vuosien varrella. Olisi todella hyvä jos ihmiset tuntisivat Jeesuksen Kristuksen ja osaisivat ja ymmärtäisivät turvata Häneen hädän hetkellä. Jeesus ei vapauta ainoastaan synnistä ja Saatanan vallasta. Hän vapahtaa omansa myös vaaroissa. Hallelujaa kiitos Jeesukselle Kristukselle!!! (Ps. 50:10-16, Room. 8:31-39).

 

 

"EI SITÄ NIIN HELPOLLA PELASTUTA!"

Vai pelastutaanko?

Sain kerran kuulla syöpää sairastavasta vanhuksesta. Hän oli sairaalassa kuolinvuoteellaan ja oli jo yli 80 -vuotias. Olin aikaisemmin muutamia kertoja tavannut häntä hänen kodissaan jolloin olin todistanut hänelle Jeesuksesta ja tarjonnut hänelle Jeesusta Kristusta Pelastajaksi. Hän ei kuitenkaan ollut katsonut vielä olevansa valmis uskon ratkaisuun.

Tunsin selvästi hengessäni että minun tulee mennä puhuttelemaan häntä sairaalassa ja johdattaa hänet sisälle pelastukseen. En voisi jättää sitä kenenkään toisen varaan. Se olisi minun tehtävä. Jostakin kummasta syystä en kuitenkaan päässyt lähtemään sairaalaan häntä tapaamaan. Kuukausia kului. Kului puoli vuotta.

Ajattelin nyt että on jo aivan liian myöhäistä. Vanhus on jo niin huonossa kunnossa että hän ei ole enää edes tajuissaan. Silloin saimme puhelinsoiton. Vanhuksen tytär soitti meille ja kertoi äidin tilasta. Äiti oli tajuissaan ja oli puhellut heidän kanssaan edellisenä päivänä. Äidillä oli suuri kuoleman pelko. Ymmärsin heti että nyt minun täytyy mennä sairaalaan häntä tapaamaan. Nyt hän on valmis ottamaan vastaan pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Olisi vieläpä kiire koska hänellä on hyvin vähän aikaa jäljellä.

Seuraavana päivänä ajoin hänen puolisonsa luokse. Naisen puoliso mukana ajoin sairaalaan. Varmistin näin että varmasti pääsisin tapaamaan potilasta. Astuttuani sisälle huoneeseen kysyin potilaalta, mikäli hän tuntee minut. Nainen tunsi minut ja puhutteli minua etunimeltä. Hän ilahtui nähdessään minut.

Keskustelimme muutamin sanoin hänen yleisestä voinnistaan ja sairaudestaan. Kysyin sitten häneltä että muistaako hän kuinka minä olen puhunut hänelle Jeesuksesta Kristuksesta. Hän sanoi että hän muistaa sen hyvin. Kerroin hänelle että Jeesus on täällä tässä huoneessa ja tahtoo pelastaa hänet. Esittelin kuolevalle potilaalle evankeliumin niin yksinkertaisesti kuin vain osasin. Luin hänelle Raamatusta edeltä valitsemiani jakeita. Puhuin lyhyesti näistä jakeista. Sitten kysyin jos potilas tahtoo nyt ottaa Jeesuksen vastaan Herrakseen ja Vapahtajakseen ja saada kaikki synnit anteeksi Jeesukselta Kristukselta. Potilas sanoi että hän onkin siirtänyt ratkaisua jo ihan tarpeeksi kauan ja että NYT hän on valmis ottamaan Jeesuksen vastaan. Varmistin vielä että hän on ymmärtänyt mistä tässä on kysymys. Hän ymmärsi että kysymyksessä on ikuisuusasiat ja usko Jeesukseen Kristukseen.

Rukoilin naisen kuullen syntisen rukouksen. Kysyin että onko tämä sitä mitä sinä tahdot sanoa Jeesukselle Kristukselle. Hän totesi että juuri sitä hän tahtoo. Rukoilin hänen kanssaan tuon syntisen rukouksen. Siinä hän tunnusti syntisyytensä ja pyysi Jeesukselta Kristukselta synnit anteeksi. Sitten hän otti Jeesuksen vastaan Herrakseen ja Vapahtajakseen. Julistin hänelle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Hän ilahtui ja vapautui kuoleman pelosta. Puhelimme vielä muutaman minuutin ajan. Sitten siunasin häntä Herran siunauksella ja lähdin sairaalasta.

Kun tulin sairaalan eteisaulaan, valtavan suuri masennus iski päälle. Saatana tuli rinnalleni ja sanoi ajatuksiini:

"Älä edes kuvittele että Maija (muutettu nimi) tuli uskoon ja pelastui. Ei sitä tulla uskoon ja pelastuta noin helposti. Hän on kuoleva potilas eikä hän enää kyennyt ymmärtämään mitä sinä hänelle puhuit. Sitä paitsi sinä luit hänelle aivan liian paljon Raamattua. Ei kuolevalle potilaalle saa lukea Raamattua. Ei hän enää jaksanut kuunnella ja ottaa vastaan ja ymmärtää sellaista. Sinä et osannut johdattaa häntä sisälle pelastukseen. Teit aivan liian paljon virheitä. Ei hän pelastunut."

Huokasin murheellisena Jeesuksen puoleen: "Herra Jeesus! Onko todella niin että minä en osannutkaan johdattaa Maijaa sisälle pelastukseen? Voiko se todellakin olla niin että minun vajavuuksieni ja virheitteni tähden hän ei pelastunutkaan?"

Koin ihan selvästi kuinka Pyhä Henki loukkaantui siihen että minä ajatuksillani olin ikään kuin kyseenalaistanut Hänen pelastustekojaan. Hän vastasi minulle: "Sinä olet tehnyt oman osuutesi. Minä huolehdin omasta osuudestani. SITÄ EI SINUN TARVITSE TEHDÄ!"

Tämä Herran vastaus vapautti minut. Minä ymmärsin että niin on kuin Herra sanoi minulle. Minä olin tehnyt oman osuuteni ja Herra Jeesus oli tehnyt oman osuutensa. Minä en voi tehdä Jeesuksen osuutta ihmisen pelastuksessa, eikä minun tarvitsekaan tehdä sitä. Minä vastaan vain omasta osuudestani. Minun tehtäväni oli kertoa pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa ja tarjota Maijalle Jeesusta Pelastajaksi. Jeesuksen tehtävä oli pelastaa Maija. Ymmärsin että kuoleva Maija oli pelastunut. Jeesus oli ollut mukana ja pelastanut hänet.

Kolme vuorokautta myöhemmin saimme puhelinsoiton. Maija oli päässyt kotiin Herran luokse.

 

 

JEESUS PELASTAA KAIKKI RUKOUSTEN LAPSET

Olen saanut kokea ja ymmärtää että Jumala pelastaa rukousten lapset. Tämä kertomani henkilö oli ollut rukousten kohteena. Herra vastasi rukoilijoiden rukouksiin ja pelasti hänet hänen viimeisinä elinpäivinään. Herran armo on niin suuri. Hän kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Kerron toisen tapauksen.

Olin taas kerran autollani erällä sivukylällä todistamassa Jeesuksesta. Oli jo ilta ja pimeä. Ajattelin että ehdin vielä käydä yhdessä talossa ennen kuin tulisi liian myöhäinen. Ajoin erästä outoa tietä muutamia satoja metrejä etsien sitä yhtä taloa. Mutta yhtään taloa ei näkynyt. Ajattelin kääntyä takaisin ja ajaa kotiin. Silloin koin voimakkaasti: "EI! Minun täytyy ajaa vielä vähän matkaa eteenpäin." Ajattelin että ehkä Pyhä Henki kehottaa minua jatkamaan. Niin jatkoin ajamista.

Kun olin ajanut jonkun matkaa, huomasin pimeän metsän keskellä yksinäisen omakotitalon valot. Ajoin auton talon pihaan ja astelin sisälle. Löysin keittiöstä yksinäisen vanhan miehen. Tervehdin häntä ja esittelin itseni. Jonkun ajan kuluttua kysyin mieheltä että asutko sinä yksin vai onko sinulla puoliso elossa. Mies sanoi että on hänellä vaimo. Kysyin että missä hän on. Mies sanoi että hän makaa tuolla makuuhuoneessa. Hänellä on syöpä ja enää vain vähän aikaa jäljellä. Silloin ymmärsin miksi Herra johdatti minut tänne. Kysyin mieheltä jos minä saan mennä hänen vaimonsa luokse ja puhutella häntä. Mies lupasi.

Menin makuuhuoneeseen. Astuessani sisälle huoneeseen, koin voimakkaasti kuinka Herra Jeesus tuli minun mukana sisälle huoneeseen. Valtava Jumalan läsnäolo ja rakkaus täytti huoneen. Tiesin että Jeesus on huoneessa. Katsoin sängyssä makaavaa minulle täysin vierasta yli 80 -vuotiasta kuolemansairasta potilasta. Koin aivan käsittämättömän suurta rakkautta vanhusta kohtaan. Ihmettelin sitä valtavaa rakkautta. Ymmärsin että se ei ollut minun tunteita eikä minusta lähtevää rakkautta. Minä itse olin täysin kylmä, kohtapa välinpitämätön. Se oli Jeesuksen Kristuksen läsnäolo ja Hänessä oleva Jumalan rakkaus. Herran läsnäolo ja rakkaus täytti koko huoneen.

Esittelin itseni sairaalle vanhukselle evankelistana ja kerroin millä asialla liikun. Koska koin niin valtavan Jumalan rakkauden, aloin kertoa Jumalan rakkaudesta häntä kohtaan. Minun ei tarvinnut todistella vanhukselle että Jeesus on huoneessa ja että Hän rakastaa häntä ja tahtoo pelastaa hänet ja antaa kaiken anteeksi. Hän varmasti koki Jeesuksen läsnäolon ja rakkauden. Minä seisoin niin valtavassa Jumalan rakkauden läsnäolossa että en voinut pidättää kyyneleitäni. Kyyneleet virtasivat ihan väkisin poskipäitäni pitkin. Tässä tilassa kerroin hänelle Jeesuksesta Kristuksesta.

Nainen kertoi olleensa uskossa nuorena mutta että hän oli mennyt naimisiin uskosta osattoman miehen kanssa ja uskon asiat olivat häneltä jääneet. Hän sanoi olevansa luopio.

Kävin hänen luonaan muutamia kertoja. Kerran kun tulin taas tapaamaan häntä, hän oli poissa. Mies istui yksin keittiössä. Kysyin häneltä hänen vaimostaan. Mies kertoi että hän on nyt siellä mistä ei enää tulla takaisin. Minä säikähdin. Oliko hän ehtinyt kuolla? Kysyin että mitä sinä tarkoitat? Onko vaimosi kuollut? Mies sanoi että ei hän ole vielä kuollut, mutta vaimo on sellaisella sairaalan osastolla että sieltä ei tulla enää muuta kuin jalat edellä. Kysyin että voiko häntä käydä tapaamassa ja onko hän tajuissaan. Mies sanoi että vaimo on tajuissaan ja häntä voi käydä tapaamassa. Ajoin sairaalaan. Sairaalassa sain johdattaa tuon kuolevan naisen sisälle pelastukseen. Hän otti Jeesuksen vastaan ja tunnusti uskonsa Häneen.

Samana iltana tapasin läheisellä kylällä toisen vanhan naisen. Hän oli uskossa Jeesukseen ja vaikutti hengelliseltä rukoilevalta uskovalta. Kerroin hänelle syöpää sairastavasta naisesta jonka olin sairaalassa johdattanut sisälle pelastukseen. Arvelin uskovan vanhuksen tuntevan syöpäsairaan potilaan. Aivan oikein. Hän kertoi että hän on tuon kuolevan potilaan hyvä ystävä nuoruusvuosiltaan asti. Hän oli rukoillut hänen puolestaan koko elämänsä ajan että hän tulisi uskoon ja pelastuisi. Kun hän kuuli että hänen pitkäaikainen ystävänsä oli tullut uskoon kuolinvuoteellaan, hän nosti kätensä ylös ja alkoi kiittämään ja ylistämään Herraa Jeesusta Kristusta.

Muutaman päivän kuluttua puhelimeni soi. Uskova rukoileva nainen soitti. Hän oli ollut sairaalassa tapaamassa kuolevaa ystäväänsä. He olivat rukoilleet yhdessä. Kuoleva vanhus oli ollut iloinen ja nostanut kätensä ylös ja kiittänyt Jeesusta Kristusta pelastuksesta. Hän oli onnellinen ja turvallisella mielellä vaikka kuolema olikin jo ovella. Muistaakseni hän kuolikin jo seuraavana päivänä.

Tapaamani uskova nainen oli saanut rukousvastauksen. Jeesus oli pelastanut hänen ystävänsä. Hänen kymmeniä vuosia kestäneet rukouksensa olivat valmistaneet ne teot joissa minäkin sain olla mukana palvelemassa Herraa Jeesusta Kristusta. Rukoileva nainen oli rukouksillaan valmistanut nämä teot. Hänen rukouksensa saivat Jumalan rakkauden vuodatuksen aikaiseksi.

Minulla itselläni ei ollut eikä ole mitään ansioita näihin kertomiini tapauksiin. Olen ansioton palvelija ja yritän seurata Jeesusta Hänen teoissaan. Joskus olen onnistunut paremmin, joskus huonommin.

Nämä kertomani tapaukset lienevät melko tavallisia evankelistana kulkevan uskovan elämässä. Siis, kun evankelista lähtee liikkeelle evankeliumin asialla, Herra Jeesus on mukana ja tekee teot, jotka ovat Hänen.

Tahtoisin vielä tähän loppuun kommentoida Jumalan rakkauden voimakasta läsnäoloa naisen huoneessa. Uskon että hän tarvitsi sen jotta hän uskaltaisi luottaa siihen että, Jeesus todellakin rakastaa häntä ja tahtoo hänet omakseen hänen luopiovuosistaan huolimatta. Koin tämän keskustellessani hänen kanssaan.  Hänen hyvä pitkäaikainen uskova ystävänsä oli rukouksillaan saanut Jeesuksen liikkeelle niin voimakkaasti että kuoleva ystävä tuli Jeesuksen luokse ja pelastui. Jumala vastaa rukouksiin. Saamme luottaa siihen.

Tai sitten minä tarvitsin kokea Jumalan rakkauden naista kohtaan jotta kykenin kertomaan hänelle Golgatan rakkauden niin armahtavasti että hän uskoi sen. Siksi Herra antaa Pyhän Hengen omilleen, ja varsinkin niille, jotka Häntä palvelevat Hänen teoissaan. Ilman Pyhää Henkeä se ei onnistu. Pyhä Henki on ratkaiseva kaikessa Herran työssä.

Oletko täyttynyt Hengellä?

https://www.youtube.com/watch?v=vsGrgHY0jgE

https://www.youtube.com/watch?v=LYC4pnXrctQ

 

 

 

Skriv en kommentar: (Klicka här)

123minsida.se
Bokstäver kvar: 160
OK Skickar...
Se alla kommentarer

| Svar

Senaste kommentarer

07.08 | 10:48

Jag gillar också Heliga andens kraft

...
23.07 | 04:00

Pelastusta ei voi ansaita mitenkään. Se on Jumalan lahja meille Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta Jeesuksen Herraksi tunnustaminen pelastaa, Raamattu todista niin

...
22.07 | 12:38

Room 10 tunnustus ei ole lakia jota suorittamalla tienataan pelastus. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.

...
17.12 | 22:39

Siunausta, tuo oli hyvä ja selkeä alustus. Vaikka saankin olla jo uskossa, mutta vahvistua voi Aina yhteisestä uskosta Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme

...
Du gillar den här sidan