Seurakunnasta ja uskovien yhteydestä
Sadonkorjuun aika on nyt!

OIKEA JUMALAN SEURAKUNTA

 

Seurakunta on uskovien yhteisö, uskovien yhteys. Seurakuntakäsite on siis melko yksinkertainen. Siellä, missä uskovia kokoontuu yhteen, siellä on Jumalan seurakunta. Mutta seurakunta pitää sisällään valtavan paljon asiaa. Seuraavassa kirjoitan seurakunta-aiheesta.

Kirjoitukset ovat koottu useista eri aikana kirjoitetuista teksteistä ja ne käsittelevät aihetta hyvin vajavasti. Lue ja arvioi teksti Jumalan Sanalla ja Pyhän Hengen voimalla. Siunaako Pyhä Henki kirjoitukseni ja onko se Raamatun Sanan ja Hengen mukaista.


Ja sitten asiaan:


Me suomalaiset olemme tottuneet siihen että meidän maassamme toimii kymmeniä erilaisia kristillisiä seurakuntia. Seurakuntien opetus ja toiminta eroaa enemmän tai vähemmän toisistaan. Joidenkin seurakuntien sanan opetuksessa ero on suuri. Joissakin seurakunnissa se on lähes samanlaista.

Me olemme jo lapsesta asti eläneet useiden seurakuntien läheisyydessä ja vaikutuspiirissä. Olemme siis tottuneet seurakuntien runsauteen ja niiden eroavaisuuksiin. Monet kysyvät mielessään: Miksi näitä seurakuntia on niin paljon, ja mikä on se oikea seurakunta, tai mikä seurakunta on lähinnä sitä oikeaa Jumalan seurakuntaa? Voisimme myös kysyä että voiko Suomessa vuonna 2017 olla oikeaa Jumalan seurakuntaa?

Kun esitetään kysymys siitä oikeasta Jumalan seurakunnasta, meillä täytyy olla ohjenuora minkä mukaan ojentautua tässä asiassa. Meillä täytyy olla kompassi jotta voisimme suunnistaa tuntemattomassa maastossa. Kaikki kristillisyys perustuu tai tulisi perustua Raamatun Sanaan. Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle. Raamatussa Jumala on ilmoittanut sinulle ja minulle kaiken mitä meidän tarvitsee tietää Jumalan Seurakunnasta. Olemme siis saaneet tarkan kartan ja kompassin. Voimme suunnistaa oikein.

Koska nyt kuitenkin on niin että ympärillämme on tavattoman suuri seurakuntien kirjo ja jokaisen seurakunnan jäsenet pitävät tietenkin sitä omaa seurakuntaansa oikeana Jumalan seurakuntana, teemme seuraavasti jotta pääsisimme selvyyteen asiasta:

Jätämme kaikki seurakunnat ajatuksistamme. Unohdamme kaikki kristilliset seurakunnat ja niiden opit ja käytännöt. Tutkimme nyt Raamatusta Jumalan seurakuntaa. Millainen on Jumalan seurakunta Raamatun Sanassa ja Sanan mukaan?

Seurakunnan perustaja ja perusta on Herra Jeesus Kristus (1 Kor 3:11). Seurakunnan pää on Herra Jeesus Kristus (Ef   1:22, 4:15, 5:23).

Koska perusta ja perustaja sekä pää on Herra Jeesus Kristus, seurakunnan perusta on Jumalan Sana koska Jeesus on Jumalan Sana. Jumalan Sana, Herra Jeesus Kristus, on YKSI HERRA. Silloin Sana, Herra, määrittelee oikean seurakunnan. Häneltä ja Hänestä täytyy tulla seurakunnan opin ja käytännön ohjeet.

Jos seurakunta perustetaan ja rakennetaan jonkun toisen Jeesuksen varaan, julistetun toisen Jeesuksen varaan, toisen auktoriteetin varaan, se ei ole Jumalan seurakunta. Jos siis seurakunta kääntyy toisen Jeesuksen puoleen julistaen toista Jeesusta kuin sitä Herraa Jeesusta Kristusta jonka Raamattu ilmoittaa, se ei enää ole Jumalan seurakunta. Tai jos seurakunta opettaa oppeja joita ei löydy Raamatusta, seurakunta ei ole Jumalan seurakunta tai se on eksynyt siinä kohtaa ja siinä opissa.

 

Paavali oli tässä asiassa erittäin jyrkkä ja kova. Hän oli niin kova että harva jos kukaan tämän ajan Jumalan palvelija uskaltaa olla yhtä kova. Myös itse Herra Jeesus oli jyrkkä ja kova kun Pietari yritti tuoda Hänelle rakkauden ja huolenpidon kaapuun puettua ihmisfilosofointia ja ihmisviisautta (Matt 16:22-23). Paavali ja Jeesus olivat hengellisesti valveilla ja he tunsivat mistä hengestä puhe tai vaikutus on. Kaikki kauniilta ja hyvältä kuulostava ja näyttävä ei ole Jumalasta. Jumalan Sanan ilmoitus Raamatussa ratkaisee asian.

 

Nyt mennään takaisin siihen yhteen ja oikeaan Jumalan seurakuntaan.

 

Koska Jeesus, Jumalan Sana, on perusta ja pää, seurakunta julistaa Jeesusta Kristusta. Jeesus on antanut seurakunnalleen sovituksen Sanan julistuksen tehtäväksi (1 Kor 15. ja 2 Kor 5. ja 6. luku). Se on Jumalan armon evankeliumin julistamista (Joh 1:14, 17, 1 Kor 1:4-7, Tiit 2:11).

Näin seurakunta lasketaan Kristus perustalle ja Kristus   kalliolle. Tämä tarkoittaa sitä että seurakunta julistaa Jeesuksen kärsimystä, kuolemaa, hautausta ja ruumiillista ylösnousemusta. Tämä julistus taas pitää sisällään Jumalan armon ja rakkauden kautta tulleen täyden sovituksen sanoman (Joh 3:16, Room 5:5-11, Jes 53:4-5). Sovitus on täydellinen ilman pienintäkään virhettä tai puutetta (Hebr 9-10 luvut). Siksi Jumalan seurakunnassa sovituksen sanoma kaikuu kirkkaana ja se pitää sisällään täydellisen syntien anteeksi antamisen/saamisen. Sovituksen Sana pitää sisällään ihmisen täydellisen palauttamisen Jumalan yhteyteen Jumalan tekona.

Se seurakunta, joka tätä sanomaa julistaa, on Jumalan seurakunta, vaikka sen oppi ja käytäntö ei olisikaan kaikin puolin Raamatun Sanan mukaista. Mikään seurakunta ei ole täydellinen. Siksi emme voi vaatia täydellistä seurakuntaa. Täydellisyys ei ole vielä tullut, me odotamme vielä täydellisyyttä.

Seurakunta julistaa myös Jeesuksen taivaaseen astumista ja Jeesuksen takaisin tulemista ylösnousemus ruumiissaan perustamaan tuhatvuotista valtakuntaa. Seurakunta julistaa kaikkea Jeesukseen liittyvää oppia, siis myös evankeliumeissa esiintyviä Jeesuksen tekoja ja puheita sekä VT:n Kirjoituksia. Seurakunta opettaa uskoville uskovan oikeaa Sanan mukaista vaellusta. Jumalan seurakunta julistaa Jeesuksen Kristuksen herruutta ja valtasuuruutta. Jeesus Kristus on seurakunnan julistuksessa päähenkilö ja keskipiste, itse asian olemus.

 

OIKEAN SEURAKUNNAN TUNTOMERKKEJÄ

 

1. Ihminen, joka uskoo ja ottaa vastaan evankeliumin Sanan Jeesuksesta Kristuksesta ja tekee parannuksen synneistään, kääntyy pois synneistään, uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Hänestä tulee Jumalaan uskova uskovainen ihminen. Hän uskoo Jumalaan Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa Kristuksessa.

 

2. Uskoon tullut ihminen kastattaa itsensä upottamalla. Tämä on se yksi kaste jonka Raamattu tuntee. Uskova kastattaa itsensä Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen osallisuuteen. Hän elää kasteen jälkeen Jeesuksen ylösnousemus voimassa uutta elämää Jeesuksen kanssa. Kasteessa on valtava siunaus.

 

3. Uskoon tullut, ja vain uskoon tullut Jumalan lapsi, liittyy paikallisten uskovien yhteyteen. Jumalan seurakunta koostuu vain uskovista. Uskova saa seurakunnassa opetusta ja tukea toisilta uskovilta tällä uudella tiellä ja uudessa elämässä jota hän nyt elää.

 

4. Uudestisyntynyt kastettu Jumalan lapsi ottaa vastaan Pyhän Hengen. Pyhä Henki on annettu ja tarkoitettu lahjaksi jokaiselle uskovalle. Pyhä Henki on voimaksi todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja voima ja elää Jumalan ohjauksessa. Pyhä Henki on myös Opettaja ja johdattaja sekä Puolustaja. Pyhä Henki on myös voima taistelussa syntiä vastaan.

 

Pyhä Henki jakaa armolahjoja niille uskoville jotka ovat ottaneet Hänet vastaan ja tottelevat Jumalaa kuuliaisina Jumalan Sanalle.

 

Armolahjalista löytyy 1 Kor 12:1-11. 

 

Valitse siis itsellesi sopivat armolahjat ja pyydä ja ano niitä Jumalalta Jeesuksen nimessä.

Huomaa että Jumalan seurakunnalta ei puutu mitään missään armolahjassa ( 1 Kor 1:4-7). Kaikki armolahjat ovat siis annettu jo seurakuntaan Kristuksessa. Ei muuta kuin "ostoksille" ja hyllystä valitsemaan itselleen sopivia lahjoja. Ja Jumala antaa halukkaasti lahjojaan seurakunnan ja yksilöuskovan rakennukseksi. Hän jopa käskee tavoittelemaan runsaasti armolahjoja.

Näistä em. asioista johtuen Pyhän Hengen vastaanottanut uskova elää voittoisaa Kristus elämää sen mukaan kuin hän elää Hengen täyteydessä ja antaa Kristuksen Hengen hallita itseään: "En enää elä minä vaan Kristus elää minussa". (Gal 2:19-20). Voimakkaat Sanat eikö vain? Mutta ei utopiaa. Sinä ja minä voimme antaa Kristuksen elää meissä. Tässä tullaan pyhitykseen. Silloin meidän tulee olla itsellemme ja synnille kuolleita, ja tässä se probleema on meidän jokaisen kohdalla enemmän tai vähemmän. Emme voi elää Kristus elämää Kristukselle jos jatkamme omaa entistä itsekästä elämää ja jatkamme synnissä. Mehän elämme silloin itsellemme ja synnille. Ei näin saa olla!

"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne" (Room 12:1).

"Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle" (Room 6:11-13).

"Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen" (1 Tess 4:7).

 

5. Uudestisyntynyt Jumalan lapsi rakastaa toisia uskovia ja kaikkia ihmisiä. Hän pysyy uskovien yhteydessä seurakunnassa ja ottaa nöyryydessä vastaan opetusta opetustehtävissä seurakunnassa palvelevilta Jumalan palvelijoilta. Hän kunnioittaa seurakunnan palvelijoita.

Uskovat ovat Jumalan perheväkeä ja Hänen perheensä jäseniä ja rakastavat ja kunnioittavat toisiaan kaikista vajavaisuuksista huolimatta.

 

6. Uudestisyntynyt ja Pyhän Hengen vastaanottanut Jumalan lapsi lukee ja tutkii Raamattua jolloin Pyhä Henki opettaa hänelle Jumalan tietä Totuudessa.

 

7. Jumalan lapsi rakentuu yhdessä toisten uskovien kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä (1 Piet 2:5). Koska Jumalan lapsi kokee epäonnistumisia ja jopa pahojakin lankeemuksia, hän on riippuvainen Jumalan armosta. Uskova pelastuu Jumalan armosta uskon kautta. Siis ihminen tulee uskoon Jumalan armon kautta Jumalan armosta. Jumala itse on siirtänyt uskovan sisälle omaan armoonsa. Jumalan armo on nyt uskovan olotila. Jumalan armo ympäröi Jumalaa kunnioittavaa ja rakastavaa uskovaa. Siksi sanonta: "Pitkin tai poikin, aina armossa loikin" pitää paikkansa vilpittömän heikon ja lankeilevan Jumalaa rakastavan uskovan kohdalla. Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Jumalan pelastava armo on Kristuksessa Jeesuksessa.

Jumalan armossa elävä uskova elää Kristuksessa. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room 8:1). Kunhan vain pysymme Kristuksessa, me pelastumme. Pelastus on Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on tullut Jumalasta meille Pelastukseksi.

Jumalan armo ja Jumalan Sana kasvattavat uskovaa (Tiit 2:11-12).

Kristukseen juurtuminen on armoon juurtumista (Gal 5:4, Apt 13:43).

Armoon juurtuminen on Kristukseen juurtumista (Kol 2:7, Gal 1:6, 2 Tim 2:1).

Kristukseen juurtuminen on Kristuksessa kasvamista.

Kristuksessa kasvaminen on Jumalaan turvaamista ja luottamista. Se on Jeesukseen katsomista. Se on Jumalan armoon Kristuksessa katsomista.

Katseemme tulee olla kohdistettu Kristukseen koska;

Armosta pois lankeaminen on itseensä katsomista ja omiin ansioihin turvaamista. Siksi se on lankeamista pois Kristuksesta ja Jumalan armosta Hänessä. Kristuksessa pysyminen on Jumalan armossa pysymistä ja armoon luottamista ja siinä elämistä. Elämme armosta armossa ja armon kautta armon ympäröimänä. KAIKKI ELÄMÄSSÄMME ON ARMOA. Hallelujaa kiitos ja kunnia Jeesukselle Kristukselle. Hän on tuonut meille itsessään Jumalan armon pelastukseksi.

Kun jossakin uskovien yhteydessä pidetään esillä Jumalan armon sanaa, seurakunta on Jumalan seurakunta sen nimestä riippumatta.

 

 

JUMALA SANASSAAN

 

Jumala on ilmestynyt Sanassaan. Jumala elää Sanassaan ja Sanansa kautta seurakunnassa. Jumalan Henki, Jeesuksen Henki, Pyhä Henki tekee julistetun Jumalan Sanan eläväksi. Silloin kuulija kokee että Jumala on läsnä tilaisuudessa ja että Hän puhuu juuri minulle. Sanassa ja Sanan kautta ihminen voi kohdata Elävän Jumalan.

Pyhä Henki, Jumala asuu uskovien yhteydessä. Siksi Hänen läsnäolonsa voidaan kokea konkreettisesti. Se on rakkauden, rauhan, harmonian ja joskus ilon täyteinen ilmapiiri.

Monesti ihminen reagoi Jumalan Hengen läsnäoloon niin että hän alkaa itkeä. Kyyneleet vain tulvivat. Sille ei voi mitään. Tuo itku johtuu usein Jumalan rakkauden kokemisesta. Se on hyvin miellyttävää kun saa itkeä Herran läsnäolossa ja ottaa vastaan Hänen rakkautensa ja rakastaa Häntä takaisin.

Jumalan Henki viihtyy siellä missä uskovat rakastavat toisiaan ja elävät sovituksessa ja sovituksesta. Silloin Pyhän Hengen, Jumalan läsnäolo voidaan kokea todella voimakkaasti. Kenenkään ei tarvitse silloin kysyä toiselta että oliko Jumala läsnä vai eikö ollut.

Pyhän Hengen läsnäolossa viihtyy verellä pesty Jeesuksen oma. Uskosta osaton viihtyy myös jos hän tekee parannuksen ja ottaa vastaan Jumalan armon Kristuksessa pelastukseksi. Hänestä voi silmänräpäyksessä, uskon kautta julistettuun Jumalan Sanaan, tulla Jumalalle hyvin rakas  Jumalan lapsi  (Apt 10:42-48).

Nämä asiat voivat olla uudestisyntymättömälle vaikeita käsittää. Ensin tullaan uskoon uudestisyntymällä ylhäältä Sanasta ja Pyhästä Hengestä. Sitten koetaan nämä asiat todeksi ja ne alkavat elää. Silloin tulee uskovien yhteys ja seurakuntayhteys tärkeäksi.

Tämän vaikuttaa Jumalan Henki ja Sana yhteistyössä.

Uskovat ovat uskosta osattomalle "outoja lintuja" koska uskovat ovat Jumalasta ja uskosta osattomat ovat maailmasta. Uskosta osaton ei tunne Jumalaa eikä uskovaa (hengellisesti). Uskovat ovat maailmasta uloskutsutut. Kun he kokoontuvat yhteen, kyseessä on silloin seurakunta. Maailman ihmiset uskosta osattomat ihmiset ovat erikseen. He ovat seurakunnan ulkopuolella.

 

YHTEYS SANASSA JA PYHÄSSÄ HENGESSÄ

Jeesus rukoili: "Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt" (Joh 17:20-21).

"Heidän sanansa kautta uskovat minuun". Uskovien yhteys edellyttää uskoa Jeesukseen Jumalan Sanaan. Yhtä oleminen on olemista yhtä Kristuksessa Jeesuksessa, Jumalan Sanassa. Kristus Jeesus on Jumalan Sana. Uskovien yhteys, josta Jeesus puhui, on siis Sanassa yhtä olemista. Siksi uskova ei voi olla Jeesuksen tarkoittamalla tavalla yhtä kaikkien uskonnollisten uskoa tunnustavien ihmisten kanssa koska emme ole yhtä(mieltä) Sanassa. Hengellistä yhteyttä ei synny Sanan ulkopuolella.

Koska Jumalan Sana on myös Henki ja elämä, yhtä oleminen Sanassa on olemista yhtä Hengessä. Pyhä Henki yhdistää ihmisiä Sanan kautta Sanassa. Pyhä Henki juurruttaa ihmistä Sanaan. Pyhässä Hengessä ja Sanassa yhtä oleminen on hengellistä yhteyttä jonka alkuperä on Jumalassa itsessään. Siksi uskova on Isässä ja Pojassa. Ihmisten muunlainen yhteys on sielullista, sielujen tasolla tapahtuvaa yhteyttä. Jumalan luoma yhteys Pyhässä Hengessä on syvällisellä tasolla ihmisen hengessä.

Jumalan luoma hengellinen yhteys/ykseys on AINA Isässä ja Pojassa. Hengellisessä yhteydessä on siis aina Isä ja Poika mukana. Hengellistä yhteyttä ei voi olla vain Isässä mutta ei Pojassa. Eikä hengellistä yhteyttä voi olla vain Pojassa mutta ei Isässä. Hengellisestä yhteydestä ei siis voi kumpaakaan jättää pois. Isä ja Poika ovat Yksi Jumala: Henki (Joh 4:24, 1:1, 6:63, 1:10-14, 14:23).

Oikea hengellinen ykseys/yhteys on siis tässä yhdessä Jumalassa: Sanassa ja Pyhässä Hengessä. Tämän yhteyden toteutumista uskovien parissa Jeesus rukoili Joh 17-20-21 jakeissa.

Jotta Jeesus saisi rukousvastauksen, jotta yhteys olisi mahdollista ja toimisi, Hän antoi seurakuntaan evankelistoja, opettajia, profeettoja, apostoleja ja paimenia. Heidän tehtävänsä on tehdä pyhät täysin valmiiksi Kristuksen ruumiin (seurakunnan) rakentamiseen. Tämä tapahtuu ennen kaikkea seurakunnan opettamisen ja johtamisen, paimentamisen, so. huolehtimisen kautta.

Kun pyhät (uskovat) kasvavat uskossa, heillä on ykseys Sanassa ja Hengessä, ei siis vain Hengessä vaan myös Sanassa. He eivät riitele koska Sana ja Henki yhdistää heidät. He ovat yksimielisiä Sanassa ja Hengessä. Silloin Jeesuksen Sana yhteydestä toteutuu ja Jeesus saa rukousvastauksen. Uskovat palvelevat toinen toisiaan rakkaudessa. Itse asiassa he elävät Jumalan rakkauden kautta (1 Joh 4:9). Silloin seurakunta rakentuu Jumalan tahdon mukaisesti rakkaudessa (Ef 4:10-16).

Voimme yksilöuskovina olla vaikuttamassa siihen että Jeesus saa rukousvastauksen yhteydestämme missä olemmekin omilla paikkakunnillamme seurakunnan keskellä.   

Mielestäni ekumeeninen yhteys on ihmisten rakentamaa ja kuvittelemaa sielullista sielujen tasolla olevaa yhteyttä. Se perustuu enemmän nöyristelyyn kuin todelliseen nöyryyteen joka perustuu Jumalan Sanaan ja sen noudattamiseen. Se ei voi olla tätä syvällistä Jumalan Hengen vaikuttamaa ja luomaa yhteyttä joka perustuu Jumalan Sanaan.  

Hengellinen yhteys/ykseys alkaa aina Jumalan Sanasta ja perustuu Jumalan Sanaan Jeesukseen Kristukseen. Jumalan Pojan hyljännyt ihminen ei voi olla yhtä Jumalan Pojan vastaan ottaneiden ja Häntä rakastavien ja kunnioittavien uskovien kanssa. Siksi uudestisyntynyt uskova kokee syvällistä pysyvää yhteyttä vain toisten uskovien kanssa jotka uskovat samalla tavalla kuin hän itse uskoo.

 

JUMALAN RAKKAUS SEURAKUNNASSA

Monesti ihmiset kokevat viihtyvänsä seurakunnassa. Tämä vaikka he eivät olisikaan uskossa. Joskus ensimmäistä kertaa seurakuntaan tullut ihminen kokee siellä olonsa miellyttäväksi ja hyväksi. Hän viihtyy. Mistä tämä johtuu? Onko uskovat niin hyviä ihmisiä että siksi?

Uskon että syy viihtyvyyteen on syvemmällä kuin "hyvissä" ihmisissä. Uskon että Jumalan läsnäolo seurakunnassa on vastaus.

Ihmiset viihtyvät helluntaiseurakunnissa ja muissakin kristillisissä uskovien yhteyksissä sen tähden että Jumala on siellä uskovien keskellä. Ihmiset kokevan Jumalan läsnäoloa.  

Pyhän Hengen (Jumalan) rakkauden läsnäolo on koettavissa siellä missä on aitoja uskovia koolla. Ja Jumalan rakkaus on Jumalan tuli. Jumala on rakkaus ja Sana. Sana on myös Henki ja elämä. Sanaa kuvataan Raamatussa vertauskuvallisesti myös vetenä. Tuli ja vesi vetää aina ihmisiä puoleensa.  

Jumalan rakkauden tuli leimahti Golgatalla. Sitten Jumalan rakkaus vuodatettiin uskovien sydämiin Pyhässä Hengessä helluntaipäivänä.   Nyt Jumala on läsnä seurakunnassaan Pyhässä Hengessä ja Sanassa. Tämä koetaan miellyttävänä hengellisenä lämpönä. Ihmiset tarvitsevat ja kaipaavat Jumalaa ja Hänen Sanaansa vaikka he eivät sitä aina ymmärtäisikään. Kun Jumalan läsnäolo sitten koetaan, siinä viihdytään ja siitä ei tahdota lähteä pois. Ihmisen sydämen kaipaus on saanut täyttymyksensä. Jumalan vaikuttama Hengen hedelmä ihmisessä ja uskovien yhteydessä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (Gal 5:22).

Luuk: 12:49 "TULTA minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!"

Korkea Veisu:8:6   "Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä RAKKAUS on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, ON HERRAN LIEKKI."

Apt 2:1 "Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja TÄYTTI KOKO HUONEEN, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin TULISIA KIELIÄ, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki PYHÄLLÄ HENGELLÄ TÄYTETYIKSI ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi."

Galatalaiskirje:5:6 "Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan RAKKAUDEN KAUTTA VAIKUTTAVA USKO."

1 Joh 4:9 "Siinä ilmestyi meille JUMALAN RAKKAUS, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, ETTÄ ME ELÄISIMME HÄNEN KAUTTANSA."

Roomalaiskirje:15:30 "Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme JEESUKSEN KRISTUKSEN JA HENGEN RAKKAUDEN KAUTTA auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa,"

Rooom 16:14 "Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa."

Joh 15: 9 "Pysykää minun rakkaudessani."

Joh 15:5   "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä."

1 Kor 13:1 "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi...    

 

 

Sadonkorjuun aika on nyt!

 

Uskon että herätyksen aika on nyt. Herätyksellä tarkoitetaan sitä että ihmisiä tulee uskoon suurin joukoin. Tämä monien ihmisten Jumalan etsiminen ja uskoon tulo on sitä sadonkorjuuta josta Jeesus puhui Joh 4:35-38. Sadonkorjuuhenkilökunta täytyy itse olla uskossa Jeesukseen. Eihän uskosta osaton johdata ketään uskomaan Jeesukseen.

Sadonkorjuuhenkilökunta on yhteistyössä toisten uskovien, seurakunnan kanssa. Ei hän vie uusia uskovia metsään yksinäisyyteen "kannon päälle" istumaan. Ei, vaan hän tuo uskoon tulleet toisten uskovien seuraan seurakuntaan. Näin Herrakin toimiin. Herra tuo uskovat seurakuntaan.    

Ne uskovat jotka eivät osallistu sadonkorjuuseen pelastuvat uskonsa tähden armosta. Pelastusta ei ansaita tekemällä työtä. Ei edes hengellinen työ pelasta ketään. Armosta olemme pelastetut uskon kautta. Pelastus on Jumalan lahja.  

Passiivinen vierestä seuraaminen voi kuitenkin viedä uskovan kylmälle paikalle. Tämä tarkoittaa sitä että usko ja rakkaus Jeesukseen voi kylmetä ja näin uskova voi luopua uskosta ja menettää pelastuksen.

Ajattelen nuotiota. Kuinka hyvin yksi puukalikka palaa yksin? Kuinka käy jos nuotioon pannaan kaksi tai viisi puuta? Ne palavat paljon voimakkaammin. Tästä voimakkaasta tulesta kehittyy sitten lämpöä joka leviää laajalle alueelle. Yksinäisen puukekäleen tuli hiipuu ja lopulta sammuu kokonaan. Siksi on tärkeätä uskovan olla mukana toisten uskovien kanssa. Silloin rakennutaan yhteisestä uskosta ja tuetaan toinen toistaan.

Siellä missä uskovat kokoontuvat ja rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, siellä Jumalan Henki viihtyy. Pyhän Hengen läsnäolossa uskovat virvoittuvat ja saavat intoa ja voimaa tehdä Jumalan heille antamia tehtäviä. Tämä johtaa sadonkorjuuseen. Raamattu kuvaa Jumalan Henkeä joskus tulena esim Apt 2:1-4 opetuslapset näkivät tulisia kieliä. Se oli Pyhä Henki. Tuli on siitä ihmeellinen elementti että se aina vetää ihmisiä puoleensa. Näin kävi Apt 2. luvussakin kun Jumala ilmestyi Pyhässä Hengessä tulikielissä.

Oletko joskus ollut katsomassa tulipaloa? Heti kokoontuu paljon uteliaita ihmisiä katsomaan. Näin se on hengellisessäkin maailmassa. Kuiva ja kylmä seurakunta ei vedä ihmisiä puoleensa. Silloin ihmiset touhuavat heille sillä kertaa "tärkeämpien" asioiden parissa. Mutta kun Jumalan tulet syttyvät, silloin ihmiset kokoontuvat yhteen Jumalan tulille.

Nyt voitaisiin ajatella että istutaan sitten alas ja odotetaan niitä Jumalan tulien syttymisiä. Mehän emme voi Jumalan tulia sytyttää. Sanoohan Raamattukin että pelastus tulee Jumalalta joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta. Me nyt sitten vain istumme ja odotamme passiivisena että Jumala antaa herätyksen.

Näin ei ole Jumala tarkoittanut. Kun me uskovat lähdemme liikkeelle uskossa ja kokoonnumme kiittämään ja ylistämään Jeesusta Kristusta, silloin Jumalan Henki on jo siinä. Hän alkaa sitten sytyttää niitä pikkutulia. Sitten väen kokoontumisen myötä tuli kasvaa ja leviää. Näin se menee hengellisessäkin maailmassa. ”Katso kuinka pieni tuli”, yksi hiipuva savuke tai yksi tulitikku. Se voi kuitenkin sytyttää suuren metsän palamaan. Tuli tarvitsee "ruokaa". Pyhän Hengen tulen ruoka on uskovien rakkaudellinen yhteys ja heidän antautuminen Jumalalle ja Hänen käyttöönsä (Room 12:1).

Tässä on uskovien vastuu kuinka olemme käyttäytyneet ja tästä joudumme, jokainen meistä, tekemään kerran tiliä Herralle Jeesukselle Kristukselle.

 

Uskova, oletko viisas?

Oletko sellainen uskova joka ei käy missään seurakunnassa? Pidät itsesi riippumattomana kaikista seurakunnista ja niiden uskovista sekä seurakuntien auktoriteeteista? Et ehkä tahdo alistua auktoriteettien alle? Siksi et halua kuulua mihinkään seurakuntaan rekisteröitynä jäsenenä. Sinulla voi olla mielestäsi hyvät motiivit olla seurakunnan ulkopuolella, mutta ovatko motiivisi Jumalan mielen mukaiset?

Ajatteletko näin; "Eivät voi minua komennella ja nuhdella mistään kun en ole jäsen. Eivät myöskään voi vaatia minulta yhtään mitään. Olen vapaa!" Oletko viisas jos näin ajattelet ja teet? Onko se ylhäältä tullutta viisautta?    

Tämä tällainen viisaus on maailmallista viisautta. Olet siis maailmassa viisas ja maailma kiittää sinua siitä. Maailma kun ei tahdo että yksikään uskova menee Jumalan seurakuntaan ja osallistuu sen toimintaan. Emmehän mekään välittäneet ennen uskosta osattomina Jumalan seurakunnasta ollenkaan. Mutta tultuamme uskoon, Jumala vei/vie meidät seurakuntaan.

Maailmallinen viisaus, joka vastustaa seurakuntaa ja uskovien yhteyttä, ei ole Jumalasta. Se on riivaajien viisautta koska se vastustaa Jumalan ilmoitettua Sanaa. Ja Sana on Herra Jeesus Kristus. Maailman viisaus vastustaa seurakuntaa koska se vastustaa Jeesusta Kristusta, seurakunnan päätä. Ei siis ole Raamatun Sanan mukaista olla niin riippumaton seurakunnasta ja toisista uskovista että pärjää ilman niitä.  

Jos et tarvitse seurakuntaa, et tarvitse myöskään Jeesusta Kristusta, koska Jeesus on seurakunnan pää.   Uskovat muodostavat Hänen maanpäällisen ruumiinsa. Kuinka voit rakentaa Kristuksen ruumista jos et tarvitse uskovien yhteyttä; Kristuksen ruumista? Sinun tehtäväsihän on rakentaa Jumalan seurakuntaa. Siihen jokainen uskova on kutsuttu Raamatun ilmoituksen mukaan. Tämä on Jumalan suunnitelma ja Hänen viisauttaan.   

”Ef 5:29-32   ”hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. "Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.”

Ef 4: 15-16 ”että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.”

Riivaajien viisauden mukaan seurakunta on huono ja sinun arvollesi kelpaamaton. Siksi sinun ei tarvitse olla mukana seurakunnassa, eikä rakentaa sitä. Tällainen "viisaus" on ylpeyttä ja syntiä.   Kumman viisauden mukaan tahdot elää ja toimia? Jumalan suunnitelman ja viisauden mukaan, vai riivaajien tahdon ja viisauden mukaan?

Jumala etsii rakennusmiehiä ja rakennusnaisia. Jumala etsii myös rakennustyttöjä ja rakennuspoikia. Kaikkia tarvitaan lopun ajan sadonkorjuuseen ja seurakunnan rakentamiseen. Työtä on paljon ja monenlaista, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaamme siis elon Herraa että Hän lähettäisi työmiehiä ja antakaamme sitten itsemme Jumalalle rukousvastauksena elävinä Jumalalle otollisina uhreina. Tämä on meidän uskovien järjellinen Jumalan palveluksemme (Room 12:1-2).   Ja Herra olkoon meidän kanssamme.  

 

Seurakuntarakennuksen perusta

Millaiselle perustalle rakennat?

 

Seurakunta on rakennus. Se on Jumalan huone. Jokaisella rakennuksella täytyy olla perusta. Vain hyvälle perustalle voidaan rakentaa hyvä ja kestävä rakennus. Huono ja laho perusta ei kestä. Huonolle perustalle ei kukaan rakennusmestari alkaisi rakentamaan mitään rakennusta.

Paavali tahtoi rakentaa Jumalan huoneen, seurakunnan, kaikkialle missä hänen työnsä kautta ihmisiä tuli uskoon. Seurakunta on uskovien yhteys. Paavali oli etevä rakennusmestari. Hän laski ensin rakennukselle hyvän ja kestävän perustuksen. Seurakunnan ja yksilöuskovan elämän Perusta on Jeesus Kristus ja VAIN HÄN ja Hänen ansionsa.

Jumalan huoneen perusta on siis Jeesuksen ristin työ. Siksi Paavali Julisti Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna. Jeesus Kristus on tullut Häneen uskoville vanhurskaudeksi. Tämä Jeesuksen ansio, Jumalan vanhurskaus Hänessä, Hänen vanhurskautensa, on USKOSTA lahjaksi saatava kelvollisuus Jumalan edessä. Jumalan vanhurskautta ei kukaan voi saada muulla tavalla kuin uskosta Jeesukseen. Sitä ei voida ansaita hyvillä teoilla. Omat hyvät teot eivät riitä vanhurskauden saavuttamiseen. Siksi vanhurskaus annetaan lahjaksi yksilöihmiselle uskosta Jeesukseen. Näin Jeesus Kristus on uskon perustus ja sen alku.

Huomaa että Jeesus on myös uskon alku. Uskosta Jeesukseen alkaa uskon elämä. Et voi elää tervettä uskon elämää ilman elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen. Et voi myöskään elää tervettä Jumalaa miellyttävää uskon elämää ilman että ensin perustat, lasket koko tämän maanpäällisen elämäsi Jeesuksen täytetyn työn varaan. Elävä usko Jeesukseen merkitsee elämän laskemista Kristuksen varaan. Elävä usko Jeesukseen merkitsee myös luottamista ja turvaamista yksin Jeesukseen. Tältä perustalta voit sitten tehdä hyviä tekoja jotka miellyttävät Jumalaa. Vain tältä perustalta voit elää tervettä uskon elämä. Raamattu nimittää Jeesusta myös kallioksi. Jeesus ja Hänen vanhurskautensa on siis ponnahduslauta, kallio, uskon elämällesi.

Kun Paavali oli laskenut tämän Kristus perustan, hän alkoi rakentaa seurakuntaa. Seurakunnan rakentaminen sisälsi opetuksen käytännön uskon elämästä. Opetuksen kohteet olivat uskosta vanhurskaiksi tulleet Jumalan lapset. Näille uskosta vanhurskaiksi tulleille Paavali opetti miten vanhurskaan ja pyhän tulee elää ja toimia seurakunnassa ja omassa yksityisessä elämässään. Kuinka hyvin uskova tässä onnistuu, ei ratkaise hänen lopullista pelastumistaan. Muutenhan uskovan onnistuneesta vaelluksesta tulisikin pelastuksen perusta. Ei näin. Jeesus pelasti meidät armosta uskomme kautta silloin kun me vielä olimme syntisiä. Uskovanki Hän pelastaa samalla perustalla. Lopullisen pelastuksen perusta on Jeesuksen lahjavanhurskaus. Seurakunnan rakentaminen sisälsi myös muita asioita. Esim. seurakunta ja sen virat, armolahjat ja niiden toiminta jne.

Jokainen uskova on myös rakentaja. Hän rakentaa omaa uskon elämäänsä tälle Kristus perustukselle. Kestävä rakennus yksilönkin kohdalla nousee vain Kristus kalliolle uskosta sadun vanhurskauden perustalle ja sen varaan. Tällä perustalla seisten yksilöuskova voi olla myös seurakunnan rakentaja. Mutta jos hän seisookin omatekoisella perustalla, hän seisoo hiekalla ja hän rakentaa hiekalle. Silloin hän opettaa ja johdattaa toisiakin rakentamaan hiekalle. Tämä on vaarallista. Kuinka käy hiekalle rakennetulle talolle kun myrsky ja tulva tulee?

Tarkoitan tällä hiekalle rakentamisella lähinnä lakisaarnaajien kautta syntyvää ihmiskeskeistä julistusta. Ihminen on syntisestä luonnostaan johtuen itsekeskeinen ja ylpeä. Itsekeskeinen ihminen katsoo itseensä ja omiin suorituksiinsa. Ylpeä ihminen taas ei halua nöyrtyä toisen ansion vastaanottamiseen. Hän ei halua hyväksyä vanhurskautta ainoastaan uskon kautta vastaan otettavaksi. Jotakin pitäisi minunkin saada tehdä saavuttaakseni Jumalan hyväksymisen. Hän tahtoisi itse ansaita vanhurskauden ja pelastuksen. Saatana käyttää näitä luonnollisen itsekeskeisen ihmisen ominaisuuksia hyväkseen. Hän saa tällaisen itsekeskeisyyden ja ylpeyden vaikuttamaan jopa hengelliseltä ja raamatulliselta. Uskova petetään luulemaan että tämä on oikea tapa lähestyä Jumalaa.

Tällaisen lakihenkisen ihmiskeskeisen julistuksen perustalle ja sen varaan rakennettu vanhurskaus (rakennus) ei tule kestämään Jumalan edessä. Tämän tähden on myös uskossaan haaksirikkoon joutuneita ja jopa uskosta luopuneita ihmisiä. Lain vaatimukset aiheuttavat pelkoa, syytöksiä ja epävarmuutta. Pelon ja epävarmuuden kautta heidät on johdettu ulko-ovelle. Ulko-ovelle johdettu uskostaan luopunut ihminen voi ihmetellä, että miksi Jumala on niin vaativa minua kohtaan etten jaksa jatkaa uskossa. Vaatimukset ovat tulleet liian raskaiksi kantaa. Hänet on petetty. Hänet on johdettu pois armosta. Hänet on johdettu pois Kristuksesta. Jumala lähestyy ihmistä armon ja rakkauden kautta Jeesuksessa Kristuksessa.

Jeesus Kristus on lain loppu vanhurskaudeksi jokaiselle joka uskoo.

 

 

ANTAMISEN SIUNAUS

"Kun kokoonnutte yhteen, JOKAISELLA on jotakin annettavaa" (1 Kor 14:26).

Uskovien kokoustilanteet ovat monesti ymmärretty aivan väärin uskovien parissa. Uskovat ajattelevat näin: "Jos minä uskon saavani jotakin kokouksessa, voin mennä kokoukseen. Jos en usko saavani sieltä mitään, en varmasti mene sinne." Uskova menee siis hengelliseen kokoukseen saamaan hengellisiä siunauksia.

Onko tuttua? Tällainen kokouksiin asennoituminen on itsekeskeistä ja itsekästä vaatimista. Se johtaa usein pettymyksiin ja sitä kautta se johtaa vaativan uskovan ulko-ovelle. Raamatussa ei lue: "Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin SAAMISTA." Jumalan maailmassa ja Hänen valtakunnassaan on antaminen arvokkaampaa kuin saaminen. Se on ensimmäisellä sijalla.

Apt 20:35 "Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: AUTUAAMPI ON ANTAA kuin ottaa'."

Jumala itse aloitti antamisen kun Hän antoi rakkaimpansa, ainutsyntyisen Poikansa rakkaudesta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Jumala antoi Poikansa kuolemaan ristillä ihmiskunnan puolesta. Kärsimisensä ja kuolemansa kautta Jeesus ansaitsi ja toi meille kaikki Jumalan siunaukset. Tämä maksoi Jeesukselle totaalisen itsensä kieltämisen, itsensä nöyryyttämisen ja kaikista omista oikeuksistaan ja jopa Jumalan asemasta luopumisen (Fil 2:5-8).

Room 8:32 "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan ANTOI HÄNET alttiiksi kaikkien MEIDÄN EDESTÄMME, kuinka hän ei LAHJOITTAISI meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"

Huomaatko antamisessa suuren hengellisen salaisuuden? Jumala antoi meille Poikansa ja Hänessä kaiken. Jeesus, vaikka Hän oli ja Hän on Herra Jumala Kaikkivaltias, ei tullut vaatimaan Herrana palveluksia luomiltaan ihmisiltä. Hän tuli palvelijaksi palvelemaan luotujaan ihmisiä (Matt 20:28). Jeesus oli nöyrä Jumalan palvelija. Nöyränä palvelijana Hän teki Jumalan tekoja ja puhui Jumalan Sanaa. Jeesus on meidän esikuvamme nöyryydessä ja palvelemisessa.

Tämä nöyrä palvelijan rooli on tarkoitettu myös meille Jeesuksen seuraajille (Fil 2:5-8). Ei siis vaatien oikeuksia ja palveluksia (Matt 20:25-28).

Palvellessamme ihmisiä nöyryydessä olemme Jumalan palvelijoita. Itsekkäästi omaan napaan tuijottamalla emme pääse oikeaan nöyryyteen ja Jumalan edessä arvokkaaseen Herran ja ihmisten palvelemisen tehtävään. Jeesus ei tuijottanut itseensä. Hän ei etsinyt omaa kunniaansa ja omia etujaan. Jeesus katsoi Isään Jumalaan. Jeesus oli yhteydessä Isään jatkuvassa rukouksessa Pyhän Hengen kautta. Jeesus teki Isän tahdon. Sen tähden Isä näytti Jeesukselle omat tekonsa ja antoi Hänelle jokaisen Sanan minkä Poika puhui maailman kuulla. Näin Jeesus nöyryyden ja itsensä ja omien oikeuksiensa kieltämisen kautta sai kuulla Jumalan äänen sekä nähdä Hänen tekojaan. Siksi Jeesus myös teki Jumalan tekoja ja puhui Jumalan Sanaa.

Jumala pääsi siunaamaan ihmiskuntaa Jeesuksen alentumisen ja nöyryyden kautta. Jos Jeesus ei olisi nöyryyttänyt itseään ja ottanut orjan muotoa ja tullut palvelijaksi, ei Hänestä olisi tullut meille Pelastajaa eikä meillä olisi pelastusta. Vain itsensä kieltävä ihminen alistuu kärsimään toisen hyväksi.

Jeesus opettaa antamisesta ja käskee meitäkin antamaan:

Luuk 6:38 "Antakaa niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."

Jotkut ajattelevat mielessään että jos en seurakunnassa saa mieleistäni "oikeaa opetusta" ja "oikeaa toimintaa" "oikeaa yhteyttä" yms. en mene sinne. Tämä on ymmärrettävää joissakin tapauksissa jos seurakunta on joutunut harhaan opissa ja tai käytännössä. Mutta seurakunta yhteyden perusta yleisesti ottaen on seuraava:

Meidän seurakunnan jäsenyytemme ja kokouksissa käymisemme ei perustu jatkuvaan saamisen haluun. Sen tulisi perustua antamisen haluun. Me tahdomme ennen kaikkea olla antamassa. Me menemme seurakuntaan huolimatta siitä saammeko me tai emmekö me saa sieltä mitään koska uskovien yhteys on Jumalan tahto ja suunnitelma meille.

 

Jeesus sanoo, että kun me annamme, niin meille annetaan.

 

Seurakunta ja sen jäsenet kokoontuvat antamaan, eivät saamaan. Kun uskova pyrkii antamaan toisille sitä mitä Jumala on hänelle itselleen antanut ja antaa, sekä olemaan Jumalan siunauksien välikappaleena, voimme olla varmoja siitä, että Jumala hoitaa oman osuutensa; Hän antaa antajalle. Antamisessa on näin ollen hengellinen laki ja siunaus joka astuu voimaan antamisen kautta.

Me olemme Jumalan työtovereita. Jumala tarvitsee ihmistä työssään. Meillä on oma osuutemme ja Jumalalla on oma osuutensa. Hän pitää aina huolen omasta osuudestaan kun me huolehdimme omasta osuudestamme. Jumalan osuudesta ei meidän tarvitse huolehtia eikä vastata. Meidän osamme on olla antajana.

Ja jokaisella on jotakin antamista. Antakaa ruumiinne, itsenne kokonaan Jumalalle (Room 12:1). Kun käytämme leivisköitämme, kykyjämme ja lahjojamme, jotka Jumala on meille jokaiselle antanut, Jumalan seurakunnassa Jumalan tarkoittamalla tavalla, Jumala lisää meille kaikkea hyvää niin että voimme tulla vielä suuremmaksi siunaukseksi seurakunnassa. Tästähän Jeesuksen leiviskä vertauksessa on pohjimmiltaan kysymys.

 

 

KUULIAISUUDEN KAUTTA SEURAKUNTAAN PALVELEMAAN

 

Osoitan Jumalan Sanan viitoittamaa tietä kanssamatkaajilleni. Raamatun Sanan tien on siunaukseksi jokaiselle joka astuu sille tielle ja lähtee seuraamaan Jeesusta uskon kuuliaisuudessa. Jumala on siunannut meitä jokaista Sanansa kautta ja Sanassaan (Ef 1:3).

Siunaukset otetaan vastaan uskossa ja kuuliaisuudessa Sanalle (Room 16:25-26, Apt 5:32).

Jeesus meni Johanneksen kastettavaksi. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste. Johannes kastoi ihmisiä kun he tunnustivat syntinsä. Jeesus oli synnitön, puhdas, pyhä ja viaton. Hänellä ei siis ollut mitään syntiä mistä tehdä parannus. Kuitenkin hän meni parannuksen kasteelle. Herää kysymys; miksi?

Jeesus antaa vastauksen:

"Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänelle" (Matt 3:15).

"täyttää kaikki vanhurskaus"

 

Mitä tämä tarkoittaa?

Jeesus näytti meille esimerkin. Koska Hän synnitön Jumalan Poika meni kasteelle, meidän syntisten tulee myös mennä kasteelle. Uskovien upotuskasteessa on suuri salaisuus. Kasteessa haudataan vanha ihminen tekoineen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen osallisuuteen.

Kasteelle pääsyn ehto on uudestisyntyminen Jumalan lapseksi. Ennen uskoontuloa henkemme oli kuolleessa tilassa syntiemme ja rikostemme tähden (Ef 2:1-5). Kun Kristus kuoli ristillä, kuoli myös meidän vanha luontomme, aatu ja eeva joka harjoitti syntiä (2 Kor 5:14-15, Room 6:17,19-20). Siis, me olemme kuolleet vanhan ihmisemme puolesta Jeesuksen kanssa ristillä (Room 6:6-8). Kun me tulimme uskoon, tämä kuolema astui voimaan meidän elämässämme, me kuolimme. Samassa silmänräpäyksessä me synnyimme uudesti ylhäältä Jumalan Hengestä ja Sanasta. Meistä tuli Jumalan lapsia. Uudestisyntymisessä Jumala teki meistä eläviä uusia luomuksia Kristuksessa (2 Kor 5:15-17).

Upotuskasteessa haudataan meidän vanha kuollut ihmisemme Kristuksen kanssa. Kastevedestä noustessamme nousee uusi ihminen, uudestisyntynyt Jumalan lapsi, Jeesuksen kanssa uuteen elämään. Tämä uusi luomus on saanut kutsumuksen elää totuudelle kuuliaista elämää uskossa turvaten Jeesukseen.

Kaste ei ole pieni asia. Se ei ole uskonnollinen rituaali. Jeesus osoitti kasteen olevan tärkeä menemällä kasteelle ennen kuin Hän aloitti julkisen toimintansa. Sen Hän teki meidän tähtemme, ei itsensä tähden. Kaste on siksi meille tie vanhurskauteen. Kasteen kautta uskova saa voimaa elää vanhurskasta elämää (Room 6:1-10,17-18). Kasteella käynyt Jumalan lapsi on saanut myös lupauksen Pyhästä Hengestä (Apt 2:38). Pyhä Henki on annettu voimaksi todistaa Jeesuksesta, mutta myös voimaksi syntiä vastaan (Apt 1:8, Ef 5:18, Gal 5:5, 16, 22-25).

On turvallista aloittaa Jeesuksen seuraaminen Jeesuksen antaman esimerkin mukaan. Jeesus on tie tässäkin asiassa; "Näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus".

Pyhä Henki liittää uskovien yhteyteen pelastettuja Jumalan lapsia kasteen kautta.

 

He ovat ottaneet Sanan vastaan ja kastattaneet itsensä Kristukseen. He ovat nousseet Kristuksen kanssa uuteen elämään.

 

"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät  apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa…Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen" (Apt 2:41-42,47).

Alkuseurakunnan esimerkki soveltuu hyvin tämänkin päivän seurakuntaan. On hyvä pysyä "apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä". Silloin olemme Jumalan tahdossa tässä asiassa. Olemme mukana seurakunnassa koska se on Jumalan tahto meihin nähden.

Seurakunnan tehtävä on jatkaa Jeesuksen maanpäällistä toimintaa. "Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät" (Joh 20:21). "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö," (Joh 14:12).

Seurakunta johtaa ihmisiä sisälle pelastukseen julistamalla heille pelastuksen Sanaa (1 Kor 1:18, 15:1-5, 11). Jumalan Sana vastaanotettuna pelastaa ja uudesti synnyttää syntisen (1 Tess 2:13, Apt 11:14). Heikkoja uskovia tuetaan ja kannetaan ja autetaan kaikella tavoin. Niinhän maallinenkin isä tekee omille lapsilleen. Ei hän heitä ulos kodista lastaan jos lapsella on tullut kakit housuihin, tai hän on tehnyt jonkin "rötöksen". Emme voi vaatia kaksivuotiaalta lapselta 20 vuotiaan nuoren käytöstä. Emme myöskään voi Jumalan seurakunnassa vaatia vasta uskoon tulleelta täysin virheetöntä vaellusta. Me olemme kaikki vajavaisia ja monessa kohdin virheellisiä. Korintton seurakunta oli tästä hyvä esimerkki. Kuitenkin Paavali puhutteli Korintton seurakuntaa pyhänä ja vanhurskaana (1 Kor 1:1, 6:1-2,11). Ymmärrämme silloin että Korintton uskovien vanhurskaus ei voinut perustua uskovien omiin tekoihin. Se perustui Jeesukseen ja Häneltä saatuun lahjavanhurskauteen. Tästä vanhurskauden lahjasta ja puvusta minä todistan monissa kirjoituksissani.

Uskoon tultuamme meissä jokaisessa alkaa kasvuprosessi. Kasvattajamme on Jumalan armo, Sana, Pyhä Henki ja rakkaus (Tiit 2:11-12, 1 Piet 2:2, 2 Tim 3:16, Ef 4:11-16, 1 Tess 2:7-11).

Kun nämä elementit ovat hallitsemassa seurakunnassa niin hyvä tulee.

Raamattu kehoittaa meitä kärsimään toinen toistamme rakkaudessa (Kol 3:13, Ef 4:2, Room 12:10). Seurakunnassa me monta kertaa joudumme kärsimään toistemme virheitä ja vajavaisuuksia. Rakkaus kuitenkin peittää syntien paljouden ja kestää kaiken (1 Kor 13:7, 1 Piet 4:8). Tämä rakkaus on Jumalan rakkaus. Se on meissä uskovissa Pyhän Hengen kautta (Room 5:5).

Seurakunta(yhteys) on Jumalan suuri salaisuus. Kun tulet seurakuntaan, Jumala tahtoo käyttää sinua siunauksiensa välikappaleena toisille uskoville (1 Kor 14:26). Jumala ei tule itse tekemään kaikkea. Hän ei lähetä enkeleitään niin että me saisimme istua kädet ristissä ja odottaa että kylläpä se Herra nämä asiat hoitaa ilman minuakin. Ei näin. Jumala tarvitsee jokaista lastaan palveluksen työhön.

"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef 4:11-12).

Voisimme heittää kysymyksen; Voiko joku rakentaa hajallaan olevaa kuritonta laumaa? Ruumis ei voi elää ja toimia jos sen jäsenet ovat hajallaan. Elävä ruumis koostuu jäsenistä jotka ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Vain yhteyden kautta ruumis voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua.

"eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua" (Kol 2:19).

"vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on" (Ef 4:15-16).

 

Jumala on antanut palvelusvirat seurakunnalle. Jeesus on luvannut sinulle ja minulle Toisen Puolustajan Pyhän Hengen (Joh 14 ja 16 luvut). Myös Pietari lupasi helluntaipäivän saarnassaan Pyhän Hengen lahjan (Apt 2:38). Kun Pyhä Henki tulee sinuun, Hän tuo tullessaan armolahjoja (Ef 4:8). Ne ovat annettu seurakuntaan käytettäviksi seurakunnassa seurakunnan rakentamiseksi (1 Kor 12 ja 14 luku). Sinut on kutsuttu rakentamaan Jumalan seurakuntaa armolahjat työvälineenäsi. Jokaisella Jumalan seurakunnalla on kaikki Raamattuun kirjoitetut armolahjat (1 Kor 1:4-7). Et voi rakentaa olemalla ulkopuolella paikallisseurakunnan yhteyden.

Pyhä Henki kutsuu sinua elämään Hänen kanssaan syvää hengellistä elämää Jeesuksen Kristuksen rakkaudessa ja yhteydessä sydämen kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Silloin sinä olet mukana paikallisessa Jumalan seurakunnassa. Sinä saat Pyhältä Hengeltä palvelusviran ja armolahjoja seurakunnan rakentamiseksi. Tämä on sinun kutsumuksesi; Jumalan huoneen rakentaminen Jeesuksen päivään asti.

 

 

 

USKOVAN HENGELLINEN KOTI ON JUMALAN SEURAKUNTA

 

Tällä kirjoituksellani tahdon sanoa:

 

JUMALA EI KASVATA KURITONTA LAUMAA KURITTOMUUDESSA KURITTOMUUTEEN.

 

"Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva" (1 Sam 15:22).

Jos tahdot kasvaa uskossa, ei ole oikotietä. Sinun tulee olla kuuliainen Jumalalle. Jumala vie eteenpäin uskon tiellä kuuliaisuuden kautta. Kuuliaisuus on ainut tie todelliseen jumalasuhteeseen ja Jumalan palvelemiseen. Jumala vie jokaisen lapsensa valintojen eteen joissa on mahdollisuus osoittaa kuuliaisuutta Jumalan kirjoitetulle Sanalle mutta myös Hänen äänelleen. Jumala puhuu tavalla tai toisella.

Jumalasuhteessasi ja Jumalan palvelemisessasi olet riippuvainen Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki johdattaa uskovaa. Hän opettaa uskovalle Jumalan ja Hänen tahtonsa tuntemista.

Pyhä Henki selittää Jeesusta Kristusta. Hän avaa uskovalle Raamatun Kirjoituksia niin että ne voidaan ymmärtää. Pyhä Henki tekee Kirjoitukset eläviksi. Tämän tähden Pyhä Henki on elintärkeä uskovan elämässä. Ilman Pyhää Henkeä ei voi olla elävää toimivaa Jumalasuhdetta.

Pyhä Henki annetaan niille, jotka tottelevat Jumalaa: "Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat" (Apt 5:32).

Tästä johtuen kuuliaisuus Jumalalle on tie elävään ja toimivaan jumalasuhteeseen. Ja vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa (Ps 68:7).

"Sen tähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisimme täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksemme herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää," (Kol 1:9-12).

Lue vielä Psalmi 81:14-17.

Ensimmäinen Raamatun ilmoittama kuuliaisuuden askel uskoontulon ja Jeesuksen tunnustamisen jälkeen on uskovien upotuskaste. Tämän on Jumala selvästi ilmoittanut Raamatun Sanassa. Ensin usko ja sitten kaste. Emme muuta Jeesuksen ja Pietarin opetusta uskosta ja kasteesta (Mark 16:16, Apt 2:38, 41,47). Kasteen kautta Jumala liittää uskoon tulleen seurakuntayhteyteen. Uskova, joka ei katso tarvitsevansa Jumalan seurakuntaa, ei ole Jumalan tahdossa? Sillä seurakuntayhteyden ulkopuolella eläminen on vastoin Raamatun ilmoitusta. Tämän kirjoituksen jatko on perusteluja tällä väittämälle.

Jos olet uudestisyntymisen kautta tullut uskoon Herraan Jeesukseen, olet pelastettu uskosi tähden. Usko Jeesukseen riittää pelastumiseen. Mutta, - tuo pelastava usko on uudestisyntymisen kautta satu sydämen usko: "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi" (Room 10:10). Sydämen uskoa seuraa rakkaus Jeesusta ja Hänen Sanaansa kohtaan.

" Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko" (Gal 5:16). Sydämen usko ei siis ole pelkkää uskon asioiden totena pitämistä. Se on rakkaudesta Jeesukseen lähtevää aktiivisesti toimivaa uskoa. Se on kuuliaisuutta Häntä kohtaan: "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani," (Joh 14:21,23). "Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?" (Luuk 6:46).

Jos väität olevasi uskossa Jeesukseen, mutta et pidä kovinkaan tärkeänä sitä mitä Raamattu opettaa uskon vaelluksesta, voi olla ettet olekaan uudestisyntynyt Jumalan lapseksi. Uskosi voi olla pelkkää asioiden totena pitämistä. Tarkista tämä asia Jumalan edessä.

Paavalin julistuksen tarkoitus oli että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesuksen nimeä kohtaan kaikissa pakanakansoissa kaikkina aikoina (Room 1:5). Paavali kirjoittaa kuuliaisuudesta korinttolaisille: "Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet (2 Kor 10:5-6). Paavalin julistuksen tavoitteet kattavat myös nykypäivän suomalaiset. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä että me tottelemme Jumalan Sanaa.

Jumalan Sana on lihaan tullut Herra Jeesus Kristus: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme," (Joh 1:1,14). Myös Jeesus sanoi kuuliaisuudesta: "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (Joh 3:36). Tämä on hyvin vakava varotus Herralta Jeesukselta Kristukselta tottelemattomille ihmisille. Siksi emme voi suhtautua välinpitämättömästi Jumalan Sanan ilmoitukselle. Raamattu nuhtelee kurittomasta vaelluksesta hyvin voimakkain sanoin. Lue 2 Tess 3:1-15. Kun luet noita jakeita, muista että Paavalin oppi on Jeesuksen oppi (Gal 1:10-12).

Jeesus oli kuuliainen Isälleen kaikessa. "Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset," (Heb 5:9). Herra Jeesus on kaikessa esikuvamme, niin myös kuuliaisuudessa. Kun me olemme kuuliaiset Jumalan Sanalle (Jeesukselle), olemme siunaukseksi ja avuksi toisille ihmisille. Herra ei voi käyttää kurittomasti vaeltavia lapsiaan siinä määrin kuin Hän tahtoisi.

 

TEE PARANNUS JA KÄÄNNY POIS SYNNISTÄ

 

Me olemme kaikki pois poikenneet Jumalan yhteydestä ja tahdosta kulkemalla omaa tietämme syntiä tehden (Jes 53:6, Ef 2:1-3). Jumala vetää ihmisiä takaisin yhteyteensä Jeesuksen kautta (Joh 6:37, 44-45, 56, 14:6, Heb 10:19). Näin ihmisellä on jälleen mahdollisuus yhteyteen Jumalan kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen kauttaan uskomme Jumalaan (1 Piet 1:21, Joh 12:44) ja tulemme Hänen luokseen (Joh 6:37, 44-45, 14:6).

Johannes kastajan saarnateksti oli: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt 3:2). Jeesuksella oli sama teksti: "Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt 4:17).

Jeesus antoi opetuslapsilleen saman saarnatekstin:

"Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista" (Luuk 24:46-47).

Parannuksen teko on kääntyminen pois synnistä ja tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan. Se on sydämen taivuttaminen kuuliaiseksi Jumalalle. Pietari saarnasi: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois," (Apt 3:19).

Tullessamme Jeesuksen luokse teimme täyskäännöksen pois synnistä ja kaikesta tottelemattomuudesta. Katseemme kohdistui Jeesuksen kautta Jumalaan. Lähdimme seuraamaan Herraa Jeesusta Kristusta sydämen kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Näin Jumala uudesti synnytti meidät elävään uskoon.

 

SEURAA HERRAA JEESUSTA KRISTUSTA, JUMALAN SANAA.

Jeesuksen seuraaminen on Jumalan tahto meihin uskoviin nähden. Lihansa päivinä Jeesus kutsui itselleen seuraajia (Matt 10:38, Mark 1:20, 10:21, Luuk 14:27). Tänäkin päivänä Jeesus etsii itselleen seuraajia (Matt 28:19, Joh 8:12, 10:27, Ef 5:1). Jumala ei ole tarkoittanut että uskova jatkaa itsekästä oman tahdon johtamaa elämäänsä jota hän ennen kääntymättömänä eli välittämättä Jumalan Sanan opetuksista;

"ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut" (2 Kor 5:15).

Raamattu kehottaa meitä antamaan itsemme kokonaan Jumalalle.

"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room 12:1-2).

Uskovan tulee antautua Jumalalle koska Hän on ostanut meidät omalla verellään itselleen (Apt 20:28) kuuliaisiksi.

"Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltä tietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. …tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan," (1 Piet 1:1-2, 17-19).

Me kuulumme kokonaisuudessaan Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikki mitä me olemme ja mitä meillä on, on Jumalan omaisuutta. Meidän nykyisyys ja tulevaisuus on Herran. Me hyväksymme ostohinnan ja annamme Jeesukselle oman elämämme omistus- ja hallintaoikeuden Hänen verensä tähden. Voimme, ja meidän tulee sanoa tämän Hänelle.

 

PALVELE HERRAA SYDÄMEN KUULIAISUUDESSA.


"Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä" (Room 6:22).

Koska olemme vapautetut synnistä, voimme palvella Herraan Jeesusta Kristusta.

Herran palveleminen johtaa uskovan elämään Jumalalle erotettua Jumalaa miellyttävää vanhurskasta elämää. Pyhityksellä tarkoitetaan jostakin pois erottautumista ja toiseen liittymistä (2 Kor 6:14-18).

Uskova on erotettu pois maailmasta ja sen elämäntyylistä. Hänet on liitetty Jumalan yhteyteen elämään vanhurskasta elämää. Tätä yhteyden ja vanhurskauden vaalimista Raamattu kutsuu pyhitykseksi. Se on uskovan osa pyhityksessä. Jos tätä pois maailmasta ja synnistä ja Jumalalle erottautumista ei uskovan elämässä ole, hän ei peri Jumalan valtakuntaa (Heb 12:14). Tässä ei kuitenkaan ole kysymys siitä kuinka hyvin onnistuu pyhityselämässä. On kysymys pyrkimyksestä pyhitykseen. Siis, täytyy olla halu ja pyrkimys jumalasuhteen hoitamiseen.

Kääntymätön ei välitä Raamatun opetuksista (Room 6:20). Hän vastustaa Jumalaa elämällä Hänen tahtonsa vastaisesti. Hän on Jumalan vihollinen (Kol 1:21, Fil 3:17-19, Room 5:10). Jumalaa, kunnioittava henkilö kunnioittaa Jeesusta Kristusta (Joh 5:23). Silloin hän kunnioittaa myös Jumalan kirjoitettua Sanaa, Raamattua, koska Jeesus Kristus on lihaan tullut Jumalan Sana. Uudestisyntynyt uskova rakastaa Jeesusta Kristusta (Joh 8:42, 1 Piet 1:8).

Rakkaus Jeesusta kohtaan on rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan (Joh 14:21,24). Rakkaus Sanaa kohtaan vaikuttaa Sanan nälkää. Sanan nälkä vie uskovan Raamatun äärelle lukemaan Sanaa. Se vie uskovan myös seurakuntaan kuulemaan Jumalan Sanan julistusta ja opetusta sekä myös tottelemaan sitä. Nöyrä kuuliainen Herran neuvottelussa ollut uskova voi sitten jakaa Herralta saamaansa Sanaa toisille. Näin hän tulee siunaukseksi seurakunnassa (Jer 23:18,22).

Kaikki eivät ole julistajia ja opettajia. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus kuulla Herran ääni ja välittää sanomia seurakunnassa toisille siunaukseksi (1 Kor 14:31). Tässä ei ole kysymys uskovan inhimillisistä kyvyistä eikä hyvyydestä. Ei myös uskon tasosta. On kysymys Herralta saaduista armolahjoista ja herkkyydestä Jumalan edessä.

Jeesus hoitaa ja ruokkii lapsiaan Sanallaan seurakunnassa (Ef 5:29). Jumalan Sana tyydyttää ihmisen hengellisen nälän: "Minä (Jumalan Sana) olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti" (Joh 6:35,51,63, 1 Piet 2:2). Jeesus antaa myös elävää vettä joka tyydyttää hengellisen janon (Joh 4:10-14, Mark 1:8). Hän juottaa Pyhällä Hengellä omiaan; "Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:

"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon… mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu" (Joh 7:37-39).

Se, joka kunnioittaa ja rakastaa Jumalan kirjoitettua Sanaa Raamattua, tottelee sen opetuksia. Jumalan Sana on annettu meille valoksi tiellemme (Joh 8:12, Ps 119:105).

 

 

SEURAKUNTA ON JUMALAN KOTI JA JUMALAN PERHE

Rakkaus Jeesukseen vaikuttaa rakkautta seurakuntaa kohtaan. Et voi väittää rakastavasi Jeesusta ja samanaikaisesti halveksia Hänen seurakuntaansa. Siinä olisi vakava ristiriita. Uudestisyntymisessä Pyhä Henki tulee ihmiseen. Pyhän Hengen täyteydessä Pyhä Henki saa hallintaotteen uskovassa. Pyhä Henki hänessä rakastaa Jeesusta yli kaiken (Ef 1:6, Luuk 3:22, 2 Piet 1:17). Seurakunta on Jeesuksen ruumis ja Jeesus on sen pää (Ef 5:23, Kol 1:18). Siksi Pyhä Henki rakastaa myös Jeesuksen maanpäällistä ruumista, seurakuntaa.

"Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä" (1 Kor 12:27).

Pyhä Henki siis rakastaa yksilöuskovia yksilöinä ja heistä koostuvaa uskovien yhteyttä. Emme kääntymättöminä välittäneet Jumalan laumasta kovinkaan paljon puhumattakaan siitä että olisimme rakastaneet Jumalan seurakuntaa. Rakkaus paikallista seurakuntaa kohtaan on siis Pyhän Hengen vaikutusta uudestisyntyneessä ihmisessä.

"Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt" (1 Joh 5:1).

Uskovat ja seurakuntayhteys ovat Jumalasta syntyneet. Siksi uudestisyntynyt uskova rakastaa toisia uskovia. Rakkaus uskovia kohtaa vetää häntä uskon sisarten ja veljien seuraan. Rakkaus Jeesusta kohtaan on näin ollen myös rakkautta Hänen seurakuntaansa kohtaan.

Jeesus puhui jäähyväispuheessaan taivaassa olevasta Isänsä kodista. Taivaan koti on uskovan lopullinen koti. Jeesus kertoi menevänsä valmistamaan sinne sijaa omilleen.

Jeesus puhui poismenostaan profetaalisesti. Hänet otettiin taivaaseen ylösnousemuksen jälkeen. Hän lupasi tulla takaisin hakemaan opetuslapsensa tuohon taivaalliseen kotiin (Joh 14:1-3). Jeesus täyttää lupauksensa ylöstempauksessa (1 Tess 4:15-18). Ylöstempaus ei ole vielä tapahtunut, mutta me odotamme sitä.

Kun joku Jumalan lapsi lähtee tästä ajasta kuoleman kautta, hän menee paratiisiin odottamaan lopullisen taivaspaikan valmistumista ja ylöstempausta (Luuk 23:43, 2 Kor 12:4).

Paratiisi on poisnukkuneen uskovan tilapäinen koti. Ylöstempauksessa Jeesus hakee kaikki Hänen omansa taivaaseen. Silloin kaikkien uskossa Jeesukseen kuolleiden ruumiit nousevat ylös silmänräpäyksessä. Ne muuttuvat ylösnousemusruumiiksi. Sitten me elossa olevat uskovat saamme myös ylösnousemusruumiin. Me kaikki muutumme Jeesuksen kaltaisiksi (1 Joh 3:2, 2 Tess 1:10). Sitten Herra Jeesus vie meidät kaikki yhdessä taivaaseen (1 Kor 15:51-53).

Mutta odotellessamme ylöstempausta, me täällä maan päällä elossa olevat Jumalan lapset!? Miten meidän on? Missä on meidän tilapäinen kotimme? Onko Jumala jättänyt lapsensa kodittomiksi? Isämme (Jes 9:5, Joh 20:17, 21:5) meni taivaaseen ja jätti lapsensa orvoiksi ja kodittomiksi? Niinkö?

Jumala ei ole jättänyt Hänen rakkaita lapsiaan ilman kotia. Meillä on hengellinen koti täällä maan päällä koko tämän maanpäällisen elämämme ajan. Uudestisyntynyt ihminen on Jumalan lapsi (1 Joh 3:1-2) ja Jumalan perheen jäsen (Ef 2:19). Jumalan koti Hänen lapsilleen on Jumalan seurakunta. Raamattu kutsuu seurakuntaa Jumalan huoneeksi; "että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus" (1 Tim 3:15).

Jumala tahtoo tuoda omat lapsensa kotiinsa. Aivan samalla tavalla kuin sinäkin tuot vastasyntyneet lapsesi kotiisi. Et jätä lastasi supermarketin parkkipaikalle tai metsään kannon päälle "herran haltuun".

Seurakunnassa on sääntöjä joita tulee noudattaa. Näin on jokaisessa perheessäkin. Raamattu kuvaa uuden testamentin kirjeissä hyvin seikkaperäisesti seurakuntaelämää ja seurakunnan sisällä olevia Jumalan asettamia sääntöjä. Kannattaa tutustua UT:n kirjeisiin.

 

 

TAIVAAN ISÄ SEURAKUNNASSA

Jeesus lupasi taivaaseen mentyään rukoilla Isää. Isä antaisi opetuslapsille Toisen Puolustajan, Totuuden Hengen. Tämä Henki on tietysti Pyhä Henki. Jeesus sanoi Pyhästä Hengestä: "Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva". Heti tämän jälkeen Jeesus sanoi mielenkiintoiset sanat: "En minä jätä teitä rovoiksi, minä tulen teidän tykönne" (Joh 14:16-18,28).

Herää Kysymys; Kuka on Toinen Puolustaja, Pyhä Henki ja miksi Jeesus myös tulisi? Huomaa, että Jeesus sanoi "ORVOIKSI". Isänsä kuoleman kautta menettänyttä lasta kutsutaan orvoksi. Jeesus puhutteli opetuslapsia lapsina (Mark 10:24, Joh 21:5).

Ei voida väittää Raamatun Sanalle väkivaltaa tekemättä että Hän olisi tällä tarkoittanut muuta kuin OMIA LAPSIAAN. Huomatkaamme että Jeesus oli n. 30 vuotias mies. Opetuslapset olivat 17-30 vuoden ikäisiä miehiä. Ei kukaan kolmekymppinen mies tavallisesti puhuttele melkein samanikäisiä miehiä lapsina. Tällä lapsiksi puhuttelulla on siis syvällisempi merkitys. Olemme jo edellä todenneet että uudestisyntynyt uskova on Jumalan lapsi. Hän on Jumalan lapsi koska hän on syntynyt Jumalasta, Jumalan Sanasta ja Pyhästä Hengestä (1 Joh 3:9, 4:7, Joh 3:3-8, 1 Piet 1:23).

Jeesus on lihaan tullut Jumala ja Jumalan Sana (Joh 1:1, 14, Room 9:5, Tiit 2:13). Näin olemme syntyneet Hänestä ja Hän on hengellinen Isämme ikuisesti. Vertaa Gal 4:6, Room 8:9-11.

Taivaallinen Isämme, lihaan tullut Jumala, Herra Jeesus Kristus sovitti meidät ristillä itsensä kanssa kuoleman kautta (2 Kor 5:19-21, Kol 1:21-22). Jeesus kuoli ja haudattiin. Kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista kuoleman voittajana ja elämän Herrana. Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen useita kertoja neljänkymmenen päivän aikana. Sitten Hänet otettiin taivaaseen (Apt 1:1-11).

Opetuslapset jäivät nyt ilman Isää. Mutta, Jeesus tiesi edeltä tämän kaiken. Siksi Hän lohdutti opetuslapsiaan jäähyväispuheessaan sillä, ettei Hän jättäisi heitä orvoiksi vaan että Hän palaisi takaisin heidän luokseen (Joh 14:18, 28). Miten ja koska Jeesus tuli?

"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja ME TULEMME hänen tykönsä ja JÄÄMME HÄNEN TYKÖNSÄ ASUMAAN" (Joh 14:23).

Tässä Jeesus lupaa tulla takaisin Isän kanssa. Hän ei siis tulisikaan yksin. Jeesus tuli Isänsä kanssa opetuslastensa yhteyteen seurakuntaansa helluntaipäivänä. Silloin sekä Isä Jumala, että Poika, Jeesus, tulivat Pyhässä Hengessä. Uskomme myös että Jeesuksen lupaama Toinen Puolustaja tuli myös. Tämä tarkoittaa sitä että Kaikkivaltias kolmiyhteinen Jumala otti seurakuntansa asumuksekseen (Apt 2:1-4,15-21,33). Jumala yksinkertaisesti muutti asumaan seurakuntaansa. Jeesus oli sanonut:

"Teille on hyväksi että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä Hänet teille lähetän" (Joh 16:7).

Ja "Isä on minua suurempi" (Joh 14:28).

Ymmärrämme että nyt Pyhässä Hengessä on sekä Isä että Poika läsnä seurakunnassa ja yksilöuskovan elämässä. Aikaisemmin opetuslasten kanssa oli "vain" Jeesus, yksi jumaluuden kolmesta persoonasta. Isä oli taivaassa (Matt 10:32, Luuk 3:22).

Tämän tähden Jeesus sanoi nuo em. sanat. "Isä on minua suurempi" ja "teille on hyväksi että minä menen pois." Jeesus, Jumala lihassa, oli rajoitettu aikaan ja paikkaan mutta, nyt Hän on Pyhässä Hengessä kaikkialla läsnä oleva Herra Jumala Kaikkivaltias (Matt 28:20, Ilm 1:8).

 

 

JUMALAN ASUNTO

Uskovien ruumis on Jumalan ja Pyhän Hengen temppeli (1 Kor 3:16, 6:19).

Uskovista koostuva yhteys, seurakunta, on Jumalan temppeli ja näin myös Jumalan asunto täällä maan päällä (2 Kor 6:16). Herra Jeesus Kristus puhdisti sen synnistä ennen kuin Pyhä Jumala voi tulla asumaan temppeliinsä (Heb 1:3). Nyt suursiivous on tehty ja Jumala itse asuu kodissaan seurakunnassa. Jotta yksilöihminen saisi Pyhän Hengen, Isän ja Pojan asumaan sydämeensä, hänen on tehtävä parannus ja annettava Jeesuksen puhdistaa hänen sydämensä puhtaaksi kaikesta synnistä. Puhdistusaine on Jeesuksen Kristuksen veri (1 Joh 1:7-9, Joh 13:5-8, 15:3, Apt 11:14, 15:8-9).

Tämä veri puhdistaa parannuksen tekevän syntisen KAIKESTA synnistä.

Tämä veri on Jumalan veri (Apt 20:28). Siksi se puhdistaa kaikesta synnistä.

 

 

JUMALAN RAKENNUS

Jumala tahtoo aktiivisesti hallita seurakuntaansa. Hän rakentaa seurakuntaa, Jumalan huonetta, meistä yksilöuskovista Jumalan Sanalla siinä määrin kuin me itse suostumme rakennuskiviksi (1 Piet 2:5, 1 Kor 3:9, Apt 7:38, Ef 4:15-16). Seurakunta kasvaa ja rakentuu kuuliaisuuden kautta keskinäisessä yhteydessä ja rakkaudessa sen mukaan kuinka paljon Sana ja Pyhä Henki saa meissä sijaa ja valtaa (2 Tess 2:13, Apt 9:31). Seurakunnan ja yksilöuskovan rakentuminen ja kasvu edellyttää keskinäistä yhteyttä.

Et voi olla osaltasi rakentamassa Jumalan seurakuntaa olemalla vain ns. universaalin seurakunnan jäsen. Raamattu ei tunne universaali seurakuntakäsitettä. Raamattu tuntee vain paikallisseurakunnan. Yksilöuskova kuuluu paikallisen seurakunnan kautta maailmanlaajuiseen Jumalan laumaan, seurakuntaan. Paikallisseurakunta on Jumalan suunnitelma yksilöuskovaa varten.

Matt 18:17 "Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niin kuin olisi pakana ja publikaani."

Miten ilmoitat "universaalille" seurakunnalle? Et voi toteuttaa tätä Jeesuksen käskyä jos olet ainoastaan "universaalin" seurakunnan jäsen. "Jos hän ei seurakuntaakaan kuule".

Onhan selvää että seurakunnalla on osoite ja seurakuntapalvelijat joille pitää ilmoittaa. Nämä palvelijat ovat seurakunnan paimenet (Ef 4:11, Apt 20:17,28). Paimenille tulee olla kuuliaisia. "Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä" (Heb 13:17).

Kukaan ei voi olla paimen universaalissa seurakunnassa. Tarvitaan paikallisseurakuntaa. Paimenet paimentavat heille uskottua laumaa joka koostuu tietyistä henkilöistä ja kokoontuu tietyssä osoitteessa. Uskovien tulee olla kuuliaisia johtajilleen. Muutenhan paimentaminen ei onnistu. Jumala ei kasvata kuritonta laumaa kurittomuudessa kurittomuuteen.

 

 

HERRAN HUONE; ILON AIHE.

"Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen" (Psal 122:1).

Daavid iloitsi päästessään Herran huoneeseen. Hän rakasti Herran huonetta. Syy siihen oli Herran läsnäolo. "Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu" (Psal 26:8).

Herran kirkkaus, läsnäolo asuu UT:n seurakunnassa. Paikallisseurakunta on totuuden pylväs ja perustus paikkakunnalla. Jumalan ja ihmisten edessä seurakunnalla on totuuden vartijana ja julistajana tärkeä ja arvokas tehtävä.

"Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän, että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus" (1 Tim 3:14-16).

"Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani , katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä. Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä , hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa   minut kalliolle. Niin kohaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan" (Ps 27:4-6).

 

 

JUMALAN SRK KASVUN PAIKKA

Psalmi 92:13-16 "Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole."

Vanhurskas viheriöitsee koska hänet on istutettu Herran huoneeseen Herran läsnäoloon. Hänet on oksastettu jaloon öljypuuhun. Hän saa juomansa ja ravintonsa Kristuksesta. Seurakuntayhteydessä hän kasvaa ja rakentuu toisten uskovien kanssa Herran temppeliksi ja pyhäksi papistoksi. "Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää".

Oletko tavannut vanhoja uskovia jotka ovat olleet mukana seurakunnassa kymmenet vuodet? Mikä on heille tyypillistä? He ovat rukoilleet ja kiittäneet Herraa kokouksesta toiseen eivätkä he mielellään ole poissa yhdestäkään kokouksesta. He ovat iloisia ja kiitollisia Herralle Hänen uskollisuudestaan. He loistavat ja levittävät kokouksissa iloa ja heillä on kiitos ja hallelujaa jatkuvasti huulillaan. Tällainen on vanha vihanta Herran huoneessa uskollisesti aikaansa viettänyt vanha uskova. Näyttää siltä kun heitä katsele että vanhan kuoren sisällä asuu parikymppinen tyttö tai poika. Olen tullut monta kertaa siunatuksi tuollaisten vanhojen nuorukaisten/neitojen kautta.

 

 

AJATTELEMISEN AIHETTA PAIKALLISSEURAKUNNAN HALVEKSIJOILLE.

"Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle. Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen" (Kol 4:15-16).

"Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan" (3 Joh 1:9).

Miten lähetät kirjeen universaalille seurakunnalle? Et mitenkään. Kirjeellä täytyy olla vastaanottaja. Se edellyttää paikallisseurakuntaa jolla on osoite ja määrätyt lukijat, siis jäsenet. Arkipuksella oli virka (Kol 4:17). Paavali käskee häntä ottamaan vaari virastaan. Sitä virkaa ei voi toimittaa universaalisessa seurakunnassa. Tarvitaan taas paikallisseurakunta jossa virkaa voi hoitaa.

"Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen" (1 Tim 3:1). Miten pyrit "universaalin" seurakunnan kaitsijaksi? Ketä kaitset? Kuka sinulle antaa kaitsijan toimen? Kuka sinua tottelee ja seuraa opetustasi jos jokainen "jäsen" kuuluu vain universaaliin seurakuntaan? Eivätkö uskovat sanoisi sinulle: "En ole seurakuntasi jäsen, et voi minua määriä"?

"Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät" (1 Tim 5:17).

Kuinka voit hoitaa ja opettaa kuritonta laumaa joka ei edes tule koolle sinua kuuntelemaan?

"Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä"; (Heb 2:12). Miten ylistät Jumalaa universaalin seurakunnan keskellä?

"älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän" (Heb 10:25). Tarvitseeko selittää ?

"Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä" (Jaak 5:14). Kuinka kutsut luoksesi universaalin seurakunnan vanhimmat? Eihän sellaisessa seurakunnassa voi olla vanhimpia.

Universaalista seurakuntaa ei ole muualla kuin Jumalan kirjoissa taivaassa.

 

Seuraavissa Raamatun jakeissa esiintyy paikallisseurakunta; Apt 11:22, 26, 12:1,5, 13:1, 14:23,27, 15:3-4,22, 30, 41, 16:5, 18:22, 20:17, 28, Room 16:1,6, 1 Kor 1:2, 4:17, 6:4, 7:17, 14:19, 23, 28, 33, 16:1,19, 2 Kor 8:1, 18, 11:28, 12:13, Gal 1:2, Fil 1:1, 4:15, 1 Tess 1:1, 2:14, 1 Tim 5:16, Filem 1:2, Heb 2:12, 10:25, 1 Piet 5:13, 3 Joh 1:6, 1lm 1:4,11,20, 2:1.

 

 

SIUNAATKO VAI KIROATKO?

Koskaan ei pitäisi päästää ketään sellaista ihmistä puhumaan missään seurakunnassa joka halveksii seurakuntia ja/tai niiden palvelijoita ja puhuu heistä pahaa. Tällainen henkilö on yleensä erakkouskovainen ja omasta mielestään hän on tietysti yksi niitä harvoja tai jopa ainoa oikeaoppinen hengellinen uskova paikkakunnalla. Hän ei tiedä että hän on langennut ylpeyden syntiin ja että hän kiroaa pahan puhumisellaan Jumalan palvelijoita. Ehkä tällaisen ylpeyden takana ovat Herran ilmestykset ja suuret lupausprofetiat. Mene ja tiedä häntä. Tällaista henkilöä ei pitäisi päästää puhumaan, ei edes siinä tapauksessa että hän on armoitettu ja hyvä puhuja. Sillä silloin hyväkin puhuja on vakavassa lankeemuksen tilassa. On hyvä tuntea puhuja ja hänen suhtautumisensa Jumalan seurakuntaan ennen kuin häntä kutsutaan puhumaan.

Suhtautuminen seurakuntaan ja sen palvelijoihin on hyvä Jumalan palvelijan koetinkivi. Seurakunnan ja sen palvelijoiden kunnioittaminen on Jumalan Hengen vaikutusta uskovassa. Jumalan Henki kunnioittaa jokaista palvelijaansa, heikkoakin. Seurakunnan ja sen palvelijoiden halveksiminen ja moittiminen ja pahan puhuminen on...... arvaa kenen vaikutusta? Tässä on jokaisella uskovalla valvomisen paikka, ettei hän vain kääntyisi huomaamattaan seuraamaan Saatanaa (1 Tim 5:15). Saatana on ovela joten meidän tulee valvoa.

Kuinka paljon me kunnioitimme Jumalan palvelijoita ja Hänen seurakuntaansa ennen uskoontuloamme? Kuinka tärkeä seurakunta on uskosta osattomalle ihmiselle? Ei kovinkaan tärkeä. Entä uskovalle?

Uskosta osaton voi halveksia ja moittia seurakuntia ja niiden palvelijoita. Sen ymmärtää koska hänessä ei asu Jumalan Henki joka rakastaa ja kunnioittaa seurakuntaansa ja sen palvelijoita. Jumalan lapselle ei pahan puhuminen ole luonnollista käyttäytymistä. Jumalan lapselta odotetaan ja vaaditaan enemmän.

Seurakunnissa on kyllä vajavia ja joskus jopa huonojakin palvelijoita. He ovat kuitenkin huonoina ja vajavinakin Herran palvelijoita. Huonokin seurakunta on Jumalan seurakunta, nimittäin siinä tapauksessa että seurakunta tunnustaa Jeesuksen Kristuksen lihaan tulleeksi Herraksi Jumalaksi ja että Hän on ruumiillisesti noussut kuolleista meidän syntisten ihmisten vanhurskauttamisen tähden.

Uskovia ei ole kutsuttu moittimaan ja arvostelemaan Jumalan palvelijoita. Jos joku uskova näkee jossakin Jumalan seurakunnassa tai sen palvelijassa virheitä, hänen tulee puhua siitä Jumalalle, ei ihmisille.

Meidät on uskovina kutsuttu siunaamaan, ei kiroamaan. Siunaamalla vajavaa ja huonoa Herran palvelijaa me rukoilemme hänen puolestaan. Jumalan Henki kasvattaa ja ojentaa tarvittaessa palvelijaansa oikeaan suuntaan siunaavien rukoustemme kautta ja me itse saamme siunauksen. Siunaaminen ei tarkoita sitä että me hyväksyisimme hänen mahdolliset pahat tekonsa ja virheensä.

Me saamme siunaamalla Jumalan puuttumaan asioihin. Jumala osaa toimia oikein. Me ihmiset teemme liikaa virheitä jos puutumme lihan mielellä yksilöihmisen virheisiin. Ojentajan tule olla Jumalan Hengessä.

Gal 6:1 "Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen."

Tässä käskettiin HENGELLISTEN USKOVIEN ojentaa. lihalliset uskovat älköön kajotko häneen. Hengellinen uskova on Pyhän Hengen johdatuksessa ja Hengen vallassa. Siksi hän osaa ja voi ojentaa rakkauden Hengessä. Lihallinen uskova voi olla täynnä ylpeyttä ja omaa oikeaoppisuuttaan niin ettei hänestä ole ojentamaan toista. Jos hän ojentaa lihan mielellä, hän voi aiheuttaa jopa hengellisen kuoleman veljelleen tai sisarelleen jota hän ojentaa (Jaak 4:2, Gal 5:15).

Jaak 3:9-10 "Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;

samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni."

Raamattu käskee meitä uskovia: Jaak 4:11 "Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari."

Room 12:14 "Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko."

1 Piet 3:9 "Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte."

Kiroaminen ei ole pelkkien kirosanojen lausumista. Kiroaminen on pahan puhumista.

Siunaaminenkaan ei ole vain yksinkertainen pyyntö Herralle siunata jotakin ihmistä.

Siunaaminen on hyvän puhumista.

2 Sam 16:7-8 "Ja kiroillessaan häntä Siimei sanoi näin: "Pois, pois, sinä murhamies, sinä kelvoton! Herra kostaa sinulle kaiken Saulin perheen veren, hänen, jonka sijaan sinä olet tullut kuninkaaksi. Ja Herra antaa nyt kuninkuuden sinun poikasi Absalomin käteen. Ja katso, sinä olet itse joutunut onnettomuuteen, sillä murhamies sinä olet. Niin Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: "Miksi tuo koiranraato saa kiroilla herraani, kuningasta? Anna minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki." Mutta kuningas vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Jos hän kiroilee ja jos Herra on käskenyt häntä: 'Kiroile Daavidia', niin kuka voi sanoa: 'Miksi teet niin?'"

Mark 11:13-14,21 "Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.

Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö". Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.... Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut". Job 3:1-7.

1 Moos 1:22 "Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä".

1 Moos 1:28 "Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi;"

1 Moos 14:19 "Ja hän siunasi hänet sanoen: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja."

Luuk 2:34 "Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi..."

1 Ms 27:23, 27-29, 1 Ms 48:15.

Lopuksi totean että Jumala on puhunut minulle tästä asiasta koska olen itse syyllistynyt kiroamiseen. Jumala puhuu ja opettaa meitä jatkuvasti. Meidän tulee alistaa tahtomme ja elämämme Jumalan Sanan hallintaan Pyhässä Hengessä. Silloin voimme olla Jumalan käytössä ja olemme siunauksien välikappaleita.

 

 

UHRAAMISESTA

Periaatteessa kymmenykset ja uhrit tulee maksaa Herralle Jeesukselle Kristukselle.

Seurakunta on Herran Jeesuksen Kristuksen ruumis. Jeesus on seurakunnan pää. Siksi seurakunnalle annetut uhrit ovat Jumalalle annettuja uhreja.

Seurakunta sitten jakaa avustukset tarvitseville. Tämä on Jumalan alkuperäinen suunnitelma ja tahto: kaikki seurakunnan kautta (Ef 3:10). Näin se toimi alkuseurakunnan aikana.

VT:ssä kymmenykset tuotiin Herran varastohuoneeseen;

Mal 3:10 "Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti."

Herran varastohuone ja Hänen huoneensa on Jumalan seurakunta; 1 Tim 3:15 "että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta,..."

Alkuseurakunnassa uhrivarat tuotiin Jumalan huoneeseen seurakuntaan apostoleiden jalkojen juureen (Apt 4:24-35). Seurakunta suoritti avustamisen. Kiitoksen näistä avustuksista sai Jumala, eikä yksilöihminen.

2 Kor 8:1-5 "Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa, paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen; eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta,"

Uhrilahja tulee siis antaa Jumalalle seurakunnan kautta. Sitten seurakunta jakaa sen sitä tarvitseville. Silloin kiitos lahjasta ei mene lahjan antajalle henkilökohtaisesti. Kiitos menee seurakunnan kautta Jeesukselle Kristukselle ja Hänen kauttaan Jumalalle. Uskovan elämän tarkoitus on että me tuottaisimme kunniaa Jumalalle (Ef 1:11-12, 2 Kor 4:15, 1 Kor 10:31, Fil 1:11).

2 Kor 9:11 "niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme (seurakunnan kautta) saa aikaan kiitosta Jumalalle."

Jos uskova aina tarkoituksella ohittaa seurakunnan avustamisessaan, hän ohittaa Jumalan.

Hän tahtookin ottaa itselleen kunniaa avustamisestaan. Hän ajattelee että Jumala näkee

sen että minä teen hyvää ja annan omastani. Tämä on tietenkin totta että Jumala näkee ja että Hän pitää avun tarvitsevien auttamisesta. Mutta,...

Jos antaminen menee aina ohi Jumalan seurakunnan, mikä on motiivi? Seurakunnan ohittamisen motiivi onkin Jumalan seurakunnan halveksiminen. Seurakuntahan on Kristuksen ruumis. Mitä/ketä silloin uskova halveksii? Ketä Paavali vainosi vainoamalla seurakuntaa? Kenelle esim. Ananias valehteli? (Apt 9:1-5, 5:1-4)? Keneen Jumalan seurakunnalle tehty teko tänäkin päivänä kohdistuu olipa teko mitä tahansa?

Seurakunnan säännöllinen, jatkuva ja tarkoituksellinen ohittaminen on ylpeyttä koska...   se on tahto käyttää omaa valtaa rahan ohjautumisessa Minun tahtomaani kohteeseen.

Ylpeys on syntiä. Tällainen seurakuntaa halveksiva ja seurakunnan aina ohittanut uskova voi jäädä ilman Jumalan kiitosta. Hän ei ehkä antanutkaan Jumalalle.

Mutta, jotta ei tulisi väärinkäsityksiä, mainittakoon että antaminen ei aina tarvitse eikä tulekaan mennä aina seurakunnan kautta. Joskus Jumala puhuu sinulle ja minulle avun antamisesta suoraan avun tarvitsevalle.

Silloin voidaan ja pitääkin ohittaa seurakunta. Apu tulee viedä suoraan sitä tarvitsevalle. Opetukseni tässä viestissä on yleinen. Sitä ei voida soveltaa jokaiseen yksittäiseen tapaukseen. Ja tässä on sananlasku: "Poikkeus vahvistaa säännön" paikallaan. Emme siis saa mennä lukkoon. Meidän tulee olla kuuliaisia ja herkkiä Herran äänelle; mikä on Jumalan tahto tässä ja nyt.

 

Skriv en kommentar: (Klicka här)

123minsida.se
Bokstäver kvar: 160
OK Skickar...
Se alla kommentarer

| Svar

Senaste kommentarer

07.08 | 10:48

Jag gillar också Heliga andens kraft

...
23.07 | 04:00

Pelastusta ei voi ansaita mitenkään. Se on Jumalan lahja meille Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta Jeesuksen Herraksi tunnustaminen pelastaa, Raamattu todista niin

...
22.07 | 12:38

Room 10 tunnustus ei ole lakia jota suorittamalla tienataan pelastus. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.

...
17.12 | 22:39

Siunausta, tuo oli hyvä ja selkeä alustus. Vaikka saankin olla jo uskossa, mutta vahvistua voi Aina yhteisestä uskosta Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme

...
Du gillar den här sidan