ELÄVÄ VAI KUOLLUT JUMALA? ELÄVÄ VAI KUOLLUT USKO?

Tahdon tuoda esille Jumalan todellisuutta ja todellista ja konkreettista näkyvää ja tuntuvaa vaikutusta uskovan elämässä. Meidän jokaisen tulisi kysyä itseltämme:

Onko Jumala elävä persoona?

Onko meillä Elävä vai kuollut Jumala?

Tekeekö Elävä Jumala ihmeitä tänä päivänä?

Onko meidän uskomme Elävään vai kuolleeseen Jumalaan?

Onko meidän uskomme elävä vai kuollut usko?

Kuollut usko on pelkkää Raamatun oppien ja asioiden totena pitämistä ilman omakohtaista kokemusta Elävästä Jumalasta ja elämää Hänen kanssaan? Jumala tahtoo ilmoittaa itsensä meille jokaiselle tavalla tai toisella. Hän ilmoittaa itsensä myös ihmeillään.

 

JUMALAN VALTAKUNTA JEESUKSESSA KRISTUKSESSA

Meitä jokaista hyvin lähellä ja meidän keskellämme on Jumalan valtakunta. Oletko huomannut sen? Oletko tietoinen Jumalan valtakunnasta ja sen todellisuudesta? Jumalan valtakunta on todellinen valtakunta ja sinä voit löytää sen.

Jumalan valtakunta tuli tänne maan päälle ihmisten keskelle Jumalan Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa. Taivaaseen astumisensa jälkeen Jeesus tuli takaisin tänne maan päälle Pyhässä Hengessä. Meidän ei siis tarvitse odottaa Jumalan valtakuntaa että se tulisi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Jumalan valtakunta on jo tullut keskellemme Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä  (Luuk 11:20, 16:16, 17:20-21, Joh 14:18-23, Apt 2:1-4, 2 Kor 6:16).  

Mutta oletko sinä sisällä Jumalan valtakunnassa? Oletko uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen? Mikäli sinä olet uskossa Jeesukseen Kristukseen, olet sisällä Jumalan valtakunnassa.  Uskoon tulossasi Jumala asetti sinut Jeesukseen Kristukseen. Jeesuksessa Kristuksessa sinä olet sisällä Jumalan valtakunnassa?

Jos sinä et ole uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen, et myöskään ole sisällä Jumalan valtakunnassa. Olet silloin  Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Silloin voi olla että nämä Jumalan valtakunnan asiat ovat sinulle hullutusta etkä sinä voi niitä ymmärtää. Usko Jeesukseen ja valtakunnassa sisällä eläminen antaa ymmärrystä näistä Jumalan suurista asioista  Jumala itse selittää näitä asioita omilleen (Heb 11:3, Mark 4:9-12, Joh 6:45, Luuk 24:32).

Kuka tahansa voi tulla ja on tervetullut sisälle Jumalan valtakuntaan. Jumala kutsuu vielä tänäkin päivänä ihmisiä sisälle valtakuntaansa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jos sinua kiinnostaa uusi ihmeellinen elämä Jumalan valtakunnassa Elävän Jumalan kanssa, tervetuloa ihmeiden maailmaan. Siirtymisesi sisälle Jumalan valtakuntaan voi tapahtua jo tänään.   


Saatanan valtakunta. 

Tämä maailma ja suurin osa sen ihmisistä on Saatanan vallan alla. Silloin ihmiset tottelevat ja seuraavat Saatanaa (1 Tim 5:15, Ef 2:2-3, 1 Joh 5:19). Se, joka ei ole sisällä Jumalan valtakunnassa, on Saatanan valtakunnassa (Luuk 4:1-8, Apt 26:15-20, 1 Kor 5:5, 1 Tim 1:20, Matt 12:26). Jumala pelastaa Häneen uskovan ihmisen ja vapauttaa Saatanan vallasta ja valtakunnasta ja asettaa hänet sisälle Jumalan valtakuntaan Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa (Kol 1:12-14, Tiit 3:3-7, Ef 2:1-10). Tästä uskoon tulossa on kysymys; siirtyminen Saatanan vallasta sisälle Jumalan valtakuntaan. Sinä voit siis vapautua ja siirtyä sisälle Jumalan valtakuntaan. Voit elää Jumalan kanssa. 

 

VALTAKUNNASTA TOISEEN VALTAKUNTAAN

Tie sisälle Jumalan valtakuntaan kulkee Jeesuksen ristin veren ja uhrin kautta. "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta" ( Hebr 10:19-20).  "Kaikkein pyhin" tarkoittaa Jumalan läsnäoloa ja siinä elämistä.

Meillä kaikilla on siis Jeesuksen veren ja ruumiin uhrin kautta pääsy Jumalan välittömään läsnäoloon. Jumalan läsnäolossa on Jumalan valtakunta. Mutta tässä tulemme tien vaihtamisen eteen, mikäli olemme väärällä tiellä. Silloin...

Jumalan valtakuntaan sisälle pyrkivän ihmisen tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan ja Herranaan. Hänen tulee uskoa Jeesuksen suorittama ristin sovitustyö omalle kohdalleen; Jeesus kuoli minun edestäni. Silloin hän uskoo Jeesuksen vereen.

"Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit. Tämän Jumala teki osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa: hän on itse vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen" (Room 3:23-24 RK).

Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ihminen tulee Jumalan luokse ja sisälle Jumalan valtakuntaan. Hän tulee sisälle Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa Kristuksessa (Ef 3:11-12, Joh 14:1-6). Ilman henkilökohtaista uskoa Jeesukseen kukaan ei tule sisälle Jumalan valtakuntaan. Ilman Jeesuksen veren synnistä puhdistavaa voimaa ja puhdistusta synneistä kukaan ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Et voi tuoda syntejäsi sisälle Jumalan valtakuntaan. 

Uskomalla Jeesukseen saat kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa sinut uskon kautta Häneen (Apt 16:31,10:43, 11:17, Apt 26:18, Room 3:26). Jos siis tahdot tulla sisälle Jumalan valtakuntaan, sinä et voi välttää etkä ohittaa Herraa Jeesusta Kristusta ja uskoa Häneen. Jumalan valtakunta on Jeesuksessa Kristuksessa ja sisälle tullaan uskon kautta Häneen.

Oikeaa Raamatun Sanan mukaista uskoa Jeesukseen seuraa kuuliaisuus Jeesukselle Kristukselle ja elämä Hänen kanssaan. Kuuliaisuus on siis Raamatun mukaisen uskon seuraus: "Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat" (Joh 7:38). Uskova seuraa siis Jeesusta ja Hänen ohjeitaan elämässään. Hän tekee parannuksen. Hän ei jatka entistä syntistä ja usein itsekästä elämäntapaansa. Hän jättää sen kaiken taakseen. Näin ihminen joutuu tunnustamaan ja hylkäämään tietoiset syntinsä ja syntisen elämänsä. 

Synnit tulee tunnustaa Jeesukselle Kristukselle. Jeesus antaa synnit anteeksi ja puhdistaa verellään parannuksen tekevän ja Häneen uskovan ja Hänet vastaan ottavan ihmisen kaikesta synnistä. Hänet siirretään synneistä puhdistettuna ja vapautettuna sisälle Jumalan valtakuntaan. Hän aloittaa uuden elämän Jeesuksen kanssa puhtaalta pohjalta puhtailla papereilla. Nyt hän alkaa synnin sijasta palvella vanhurskautta ja Elävää Jumalaa.

"Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita" (Room 6:17-18). 

"Nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä" (Room 6:22). 

Jumalaa palvellessa uskova voi tehdä ja hänen tulee tehdä Jeesuksen tekoja (Joh 14:12-14, 20:21). Silloin uskova elää jossakin määrin myös ihmeissä. 

Koska Jumalan valtakunta on Jeesuksessa, Jeesuksen vastaan ottava ihminen ottaa Jeesuksessa Kristuksessa vastaan myös Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunta on nyt sisällä uskovassa. Silloin myös uskova on sisällä Jumalan valtakunnassa (Luuk 17:20-21). Hän on sisällä Kristuksessa Jeesuksessa ja Jeesus on sisällä uskovassa (Room 8:1, Kol 1:27, Joh 14:20). Tämä tapahtuu heti kun me otamme vastaan Jeesuksen Kristuksen sydämeemme asumaan. Silloin saamme myös kokea että olemme siirtyneet Saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan (Kol 1:13, 1 Joh 5:19, Apt 26:18).

Kristuksessa olevassa Jumalan valtakunnassa on uskovalle avautuneet äärettömät näköalat ja mahdollisuudet. Tämä perustuu äärettömään Kaikkivaltiaaseen ja kaikkivoipaan ja kaikki riittävään Jumalaan joka on uskovan kanssa JOKA PÄIVÄ, tuntui miltä tuntui (Matt 18:20, 28:20, Mark 16:20, Ilm 1:7-8).


MINÄ OLEN

Jumalan nimi on "Minä Olen". Jeesus Kristus sanoi olevansa "Minä Olen" Jumala ihmisen lihassa ihmisenä (2 Moos 3:14, Joh 6:20, 8:24, 28, 58, 10:27-33).

"Minä olen tullut Isäni nimessä" (Joh 5:43).

"Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka olet antanut minulle,"  "Kun minä olin heidän kanssaan, varjelin heitä sinun nimessäsi, jonka olet antanut minulle (Joh 17:11-12 RK).

Tämä nimi on kaikki riittävä nimi. Se sisältää kaiken. Se sisältää kaiken mitä ihminen tarvitsee elämään ja jumalasuhteeseensa. Kaikki on Hänessä, Hänen Sanassaan. Kaikki omistetaan  Jeesuksessa Kristuksessa Hänen tuntemisensa kautta (2 Piet 1:1-4). Hänet Jumala on jo antanut seurakunnalle; sinulle ja minulle. Me olemme Hänen ruumiinsa, seurakuntansa (Ef 1:22-23, 5:30, Kol 1:24, 1 Kor 3:16-17, 6:15,19). 

Koska Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki, ja Jumala on antanut Hänet seurakunnalle, Hänessä Jumala on antanut meille KAIKEN (Room 8:32,  Ef 1:22-23, Kol 1:19) .  "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja teillä on tämä täyteys hänessä" (Kol 2:9-10 RK).  Hänen, Jeesuksen Kristuksen, läsnäolossa on kaikki. Hänelle on kaikki mahdollista. 

 

KRISTUS JEESUS ON ITSE TODELLISUUS

Luoja on ollut olemassa ennen luomakuntaa, ennen taivaita, tähtiä ja aurinkoa, ennen kuuta ja maaplaneettaa, ennen meriä, jokia ja järviä ja vuoria, eläimiä ja kasveja. Hän on ollut ennen materiaa ja ennen luonnonvoimia. Hänestä on kaikki. Silloin ymmärrämme että Hän, josta koko luomakunta on, on luomiensa materioiden yläpuolella. Hän on luomakuntaa suurempi ja voimakkaampi ja älykkäämpi. Silloin Hän on todellisempi kuin näkemämme ja kokemamme luomakunta ja sen materia. 

"Allt detta är bara en skugga av det som skulle komma, men verkligheten själv är Kristus." (Kol 2:17 Svenska Folkbibeln). http://www.folkbibeln.net/chapter/search?bok=Kol&kapitel=2).

Suomeksi: "Kaikki tämä on vain sen varjo mikä oli tuleva, mutta itse Todellisuus on Kristus." 

Raamattu Kansalle käännöksen mukaan: "Itse todellisuus on Kristuksessa".

Jeesus on itse Todellisuus. Hänessä on todellisuus. Hän on yli kaiken, Jumala. Hän on kaikki (Room 9:5, Kol 2:9). Uskova on Jeesuksessa Kristuksessa. Siksi uskova on Kristuksessa sisällä suuremmassa todellisuudessa kuin mitä hän luonnollisilla silmillään näkee ympärillään, ja mitä hän on tottunut pitämään omana todellisuutenaan. Kaikki olosuhteemme ja kaikki luonnonlait, jopa materia ja kokemuspiirimme on alistettu Jeesuksen vallan alle. "Minä olen voittanut maailman" (Joh 16:33). Jeesus tarkoittaa että Hän on kaiken yläpuolella vallassa ja voimassa (Hebr 2:7-8, 1 Kor 15:27).

Jumalan valtakunnassa, itse Todellisuudessa, hallitsee Jumala ja Sana. Jumalan Sanan kautta, Sanalla, Jumala on tyhjästä, olemattomasta, kutsunut esiin kaiken olevaisen, tämän näkyvän materiaalisen maailman ja sitä hallitsevat luonnonlait. "Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat" (Room 4:17 ). "Jumala sanoi, ja niin tapahtui" (1 Ms 1. luku).  Silloin Jumalan Sana on Luoja ja kaiken olevaisen ja meidän näkyvien käsin kosketeltavissa olevien todellisuuksien sekä kokemuspiirimme yläpuolella vallassa ja voimassa.

Jeesus Kristus, Jumalan Sana, on ollut ennen luomakuntaa, ennen kuin oli yhtään mitään (Kol 1:15,17, Joh 1:3).

"Herran sanalla on taivaat tehty ja kaikki niiden joukot hänen suunsa henkäyksellä. Sillä hän sanoi, ja niin tapahtui. Hän käski ja se oli tehty" ( Ps. 33:6,9). Huomaa tässä Psalmin Sanassa: Herran Sana ja Henki. Luomakunta on siis luotu Kristuksen kautta Kristuksessa ja Kristukseen. Näin luomakunta on luotu Sanan kautta Sanan voimalla Sanassa ja Sanaan. Hänessä, Sanassa, se myös pysyy koossa. 

Herra Jeesus Kristus on siis Jumalan luomakuntaa koossapitävä Jumalan (Sanan Hengen) Voima (Kol 1:16-17, 2 Piet 3:5, 1 Kor 1:24).     

"Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla" (Hebr 1:3).

Puhumme siis suuresta ja väkevästä Kaikkivaltiaasta ja kaikkivoivasta kaikkiriittävästä Herrasta (Jes 9:5-6).

Tämä luomakuntaa ja luonnonvoimia sekä kaikkia alkuaineita, materiaa, atomeja ja kaikkea Jumalan luomakuntaa koossapitävä ja hallitseva Jumalan Sana, Herra Jeesus Kristus, on uskovan kanssa joka päivä Sanassa ja Pyhässä Hengessä, tuntui meistä uskovista miltä tahansa. Siksi on hyvä tuntea Hänen Sanaansa ja seurustella Sanan kanssa. Uskova ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan Suusta (Matt 4:4).


USKOVAN ASEMA KRISTUKSESSA

Edellä esitetyn lisäksi:

Jumala on asettanut Herran Jeesuksen Kristuksen istumaan oikealle puolelleen taivaissa korkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa, voimaa, herruutta ja jokaista nimeä, jota mainitaan tässä ajassa ja tulevassa ajassa. Ei siis ole missään eikä koskaan mitään valtaa eikä voimaa joka olisi joskus Jeesusta suurempi. Kaikki olemassa oleva on pantu Jeesuksen jalkojen alle. Tästä seuraa että kaikki (olosuhteemmekin) on Jeesuksen vallan alaisuudessa. Silloin Jeesus Kristus on Herra.

Ef 1:15-23 "Sen vuoksi, saatuani kuulla uskostanne Herraan Jeesukseen ja rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en lakkaa kiittämästä Jumalaa teistä muistaessani teitä rukouksissani.   Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, miten suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan. 

Tällä voimallaan hän vaikutti Kristuksessa herättäessään hänet kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisissa, ylemmäksi kaikkea hallitusta ja valtaa, voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä, joka mainitaan, ei vain tässä maailmanajassa vaan myös tulevassa. Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa ja täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää."

Jeesus on siis asetettu kaiken olevaisen yläpuolelle taivaallisissa. Huomaa myös että Jeesukseen Kristukseen uskova, uudestisyntynyt Jumalan lapsi, on asetettu Jeesuksen kanssa taivaallisiin. Jeesuksessa ja Hänen kanssaan olemme taivaallisissa. 

Ef 2:4-7 "Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, on rakastanut meitä ja suuressa rakkaudessaan tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikkomustemme tähden, eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Armosta te olette pelastettuja. Jumala on herättänyt meidät yhdessä hänen kanssaan ja asettanut yhdessä hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina ylenpalttisen runsasta armoaan hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa."

Uskova on siis istumassa voittajan Jeesuksen kanssa taivaallisissa kaikkien ongelmiensa yläpuolella. Mitkä näköalat ja mitkä mahdollisuudet!!!  Hallelujaaa!!! Istutaan tässä Herran kanssa katsellen näköaloja ja otetaan ihan rauhallisesti. 

Näin Jeesukseen uskovalla ihmisellä on Jeesuksen kanssa ja Hänen avullaan ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kaikkien vaikeuksiensa yläpuolelle ja voittaa ne uskon kautta. Tämä on koettavissa Sanassa ja Pyhässä Hengessä; Jumalassa, Hänen yhteydessään Hänessä. Uskova on jo asetettu kaikkien olosuhteidensa ja vaikeuksiensa yläpuolelle Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä on hyvä uskovien tietää ja omaksua omalle kohdalleen. Jeesus on jo voittanut vaikeutemme, mitä ne ovatkaan. Hän on niiden yläpuolella. Hänellä ja Hänessä on ratkaisu kaikkiin elämämme ongelmiin joita kohtaamme ja joissa elämme. Itse asiassa Hän on ongelmiemme ratkaisu.

On siis olemassa korkeampi ja suurempi todellisuus kuin mitä sinä ja minä näemme ja koemme arkielämämme keskellä. Tämä todellisuus on sisällä Jumalan valtakunnassa Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä ei ole pelkkää korkealentoista teoriaa. Tämä on käytännön elämässä koettavissa Jeesuksessa olevaa uskovan todellisuutta. 

Kun Herra Jeesus Kristus tuo oman suuremman ja korkeamman todellisuutensa meidän elämäämme, ongelmamme ovat tipotiessään. Ne ovat ratkaistu ja me pääsimme niistä irti. Tämän Hän voi tehdä meille koska ja missä hetkessä tahansa. Olen omassa uskonelämässäni kokenut tällaista yliluonnollista Herran ilmestymistä ja apua kun Herra Jeesus Kristus toi oman suuremman todellisuutensa minun monenlaisiin ongelmallisiin elämäni tilanteisiin. Silloin ongelmani oli ratkaistu. Kerron useita tällaisia tapauksia tällä sivuostolla. Myös Raamatusta voimme lukea tällaisia tapauksia, erikoisesti evankeliumeista.   

Siis…

Jeesuksen valtasuuruuden tähden uskova, joka seuraa Jeesusta Kristusta elämässään, voi elää ihmeissä ja hän voi nähdä ja kokea ihmeellisiä asioita. Mutta Jeesuksen tulee saada olla Herra isolla H:lla.

Elävä suhde Elävään Jumalaan pelastaa. Tästä Raamattu puhuu sydämen uskona. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. "Olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle jonka johtoon te olette annetut" (Room 6:17). Jumalalle kuuliaista elämää elävä uskova kokee ja näkee Jumalan ihmeitä elämässään. Jumala vastaa hänen rukouksiinsa. Ihmeiden näkeminen ja niiden kokeminen ei kuitenkaan ole pelastuksen ehto. Mutta pelastettu Jumalan lapsi voi nähdä ja kokea Jumalan tekemiä ihmeitä elämässään. Tämä on normaalia Uuden Testamentin mukaista uskon elämää. Uskovan ei tulekaan tyytyä vähempään.


MINKÄLAINEN ON SINUN SUHTEESI ELÄVÄÄN JUMALAAN?

Oletko sydämestäsi kuuliainen Jumalalle, vai onko uskosi pelkkää Raamatun Kirjoitusten totena pitämistä ilman omakohtaista Jumalan kohtaamista ja kokemista Jeesuksessa Kristuksessa? Oletko uskon asioita ja uskovia kunnioittava uskontoa harrasteleva uskonnollinen ihminen? Vai oletko uudestisyntynyt Jumalan lapsi, siirretty Jumalan valtakuntaan Kristuksessa Jeesuksessa? 

Riittääkö sinulle se että olet pelastettu ja uskot kerran pääseväsi taivaaseen? Onko Jeesus sinulle ainoastaan "henkivakuutus" ja tae ikuisesta elämästä? Onko Jumala tarkoittanut Jeesuksen sinulle ja minulle ainoastaan "henkivakuutukseksi"? Olisiko kuitenkin niin että Jumala on tarkoittanut meille jotakin enemmän jo tässä ajassa? Mitä Jeesuksen seuraaminen merkitsi alkuseurakunnalle ja mitä se merkitsee sinulle?  Miten nämä asiat ovat Apostolien teoissa ja Paavalin Kirjeissä?    

Raamattu todistaa että Kristus on meissä uskovissa. Jos Jeesus asuu sinussa, saako Hän elää kauttasi? (Gal 2:20). Oletko antanut itsesi Hänelle Hänen käyttöönsä? Tahtooko Jeesus elää kauttasi, vai tahtooko Hän olla sinun touhujesi passiivinen sivusta seuraaja? Jos Jeesus elää kauttasi ja sinä seuraat Jeesusta, mitä se merkitsee sinulle ja mihin Hän sinua vie? (Joh 15:26-27, Apt 1:4-8). Koetko sinä silloin ihmeitä? (Mark 16:15-20, Room 15:17-19,1 Kor 15:10).

Nämä ovat kysymyksiä joita jokaisen itseään uskovana pitävän ihmisen tulisi esittää itselleen. Itseään ”ei uskovana” pitävä henkilö ei luulekaan olevansa uskossa. Siksi vastaukset näihin kysymyksiin ovat hänelle itsestään selviä.

Seuraavassa kerron joitakin Jumalan yhteydessä kokemiani Jeesuksen tekemiä ihmeitä.


JUMALA AUTTAA OMIAAN

Monet uskovat ovat saaneet kokea ja kokevat niin suuria ihmeitä että heillä itselläänkin on vaikea uskoa että se, mitä he ovat kokeneet, todella on tapahtunut. Kyllä varmasti opetuslapsetkin ihmettelivät kun viisi leipää ja kaksi kalaa riitti tuhatpäiselle yleisölle ja jäi vielä tähteitä monta korillista. Siis tähteitä jäi enemmän kuin mitä alussa oli ruokaa. Miten se on mahdollista? (Mark 6:34-44). Meillä on sama Jumala kuin heillä oli. Kerron nyt muutaman oman kokemukseni joissa Jumala teki ihmeen.

 

JUMALALTA BETONIA

Olin kaverini kanssa valamassa saunamme lattiaa. Sauna rakennettiin pihallamme olevaan ulkohuoneeseen.

Kaverini sekoitti betonimyllyllä betonia. Minä rahtasin kottikärryillä valmiin betonin sisään ja kadoin sen lattialle. Sitten levitin sen lapiolla lattialle. Kun olimme päässeet valutyössä puoliväliin, me molemmat katsoimme lattiaa ja totesimme; sementti ei riitä koko lattian valamiseen. Kaverini on kokenut näissä valuhommissa ja osaa arvioida sementin menekin.

Jatkoimme työtä. Kun noin kolmasosa lattian pinnasta oli valamatta, katsoimme jälleen lattiaa ja totesimme yhdessä että sementti ei mitenkään riitä. Mietimme mitä tehdä. Kaupat olivat jo kiinni, niin lisää sementtiä emme saisi mistään. Päätimme jatkaa työtä niin kauan kuin sementtiä riittää koska mitään muutakaan emme voineet asialle tehdä.

Kaverini meni sekoittaan uutta satsia. Minä otin valmiin betonin kärryyn. Olin hyvin huolestunut tämän syntyneen tilanteen johdosta. Nyt tuli mieleeni että minun pitäisi kääntyä Jumalan puoleen ja saada Häneltä apua. 

Pohdin omaa jumalasuhdettani. Ajattelin että en elä tarpeeksi lähellä Jumalaa enkä palvele Häntä niin kuin minun tulisi tehdä. Työskentelen itsekkäästi oman asiani ympärillä ja rakennan "omaa valtakuntaani" Jumalan valtakunnan sijasta. Sitä paitsi rukouselämäni on olematonta ja Raamattu ei ole kiinnostanut pitkiin aikoihin. Olen haalea uskova. En siis voi odottaa Jumalalta yhtään mitään. Mutta, mutta! Onhan olemassa armo!

Ajattelin sitten myös että, Jumalan valtasuuruus ei olekaan minusta riippuvainen. Hän on SAMA ja muuttumaton Jumala vaikka minä olisin kuinka huono uskova tahansa. Olen Jumalan lapsi kaikesta huolimatta ihan tällaisenani. Jumalan lapsena minulta ei mitenkään voi sementti loppua kesken. Tämä ajatus oli hyvin voimakas. Pysäytin betonikärryn ja sanoin päättäväisesti ääneen: "Ei lopu sementti Jumalan lapsella, Jeesuksen nimessä!" Sitten työnsin betonilastin sisään ja kaadoin sen lattialle. 

Sitten katsoin lattiaa ja hämmästyin. Valmista betonia oli lattialla niin paljon että jäljellä oleva sementti ei mitenkään voisi loppua kesken. Minä en voinut ymmärtää että miten me juuri äsken, muutama minuutti sitten, totesimme että sementti ei mitenkään voi riittää. Pyysin kaveriani katsomaan lattiaa. Kysyin häneltä että mitä hän nyt arvelee, riittääkö jäljellä oleva sementti vai ei. Kaverini katsoi hämmästynyt ilme kasvoillaan lattiaa kynsien kädellään takaraivoa. Hän puisti päätä katsellen lattiaa. Hän oli vähän aikaa sanaton. Sitten hän naurahti ja sanoi että kyllä se nyt näyttää siltä että sementti riittää ja sitä jää ylikin. Minä kysyin häneltä että miten se on mahdollista koska me juuri äsken yhdessä totesimme että sementti ei mitenkään riitä. Kaverini ei osannut selittää tapahtunutta. Hän puisti päätään, hymähti ja meni jatkamaan työtään.

Valmista levitettyä ja tasoitettua betonia oli nyt lattialla niin paljon että jäljellä olevat sementtisäkit riittivät valutyön loppuun ja 1,5 säkkiä jäi yli. Hyvin erikoista kun ottaa huomioon sen että sementti ei pitänyt riittää ja sitä jäi yli! Tila oli niin pieni ja muutos tapahtui niin äkisti että laskuvirheen ja virhearvioinnin mahdollisuus jää pois. Eroa aikaisemman arvion ja lopputuloksen välillä oli n. kolme sementtisäkkiä. 

Minä en voi kertoa että mihin ja miten ja koska betoni ilmestyi, mutta sitä vain oli siinä. Ei kuulunut humahduksia, huminaa, vihellyksiä eikä paukkeita, ei kolinoita eikä mitään muitakaan ääniä jotka olisivat todistaneet jotakin yliluonnollista tapahtuvan. Siinä se yliluonnollisuus onkin että siinä ei tapahtunut muuta kuin se ihme. Jumalan Sana sanoo Jumalan valtasuuruudesta näin:

"Hän sanoi, ja tapahtui niin, Hän käski, ja se oli tehty" (Psalmi 33:9). Raamattu todistaa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Jumalan tehdessä ihmeitä välttämättä ei kuulu eikä näy mitään ääniä eikä muitakaan asioita. Tapahtuu vain ihme jota ei voi järjellä selittää.

Myöhemmin kahvipöydässä kerroin tapahtuneen vaimolleni. Kerroin mitä olin ajatellut ja mitä olin tehnyt ja sanonut. Kysyin sitten kaveriltani että mitä hän ajattelee tapahtuneesta. Onko se ihme vai voiko sen selittää luonnollisena tapahtumana ja miten se olisi selitettävissä? Kaverini totesi että se, mitä oli tapahtunut, oli ihme, ja että hän ei osaa selittää sitä mitenkään.

Olen miettinyt paljon tuota tapahtunutta ihmettä. Minullakaan ei ole tapahtuneelle mitään luonnollista selitystä. Ainoa selitys on se että Herra käski ja se oli tehty. Herra antoi elävän luovan Sanan ja minä olin ainoastaan sivusta seuraaja ja todistamassa Jumalan (Sanan) tekemää ihmettä. Minun sanoissani ei ole mitään ihmeitä tekevää luomisvoimaa. En voi sanoillani käskeä ihmeitä tapahtuvaksi enkä luoda mitään. Olen aivan tavallinen heikko ja monta kertaa huono uskova. Mutta kun Jumala sanoo, se tapahtuu mitä Hän sanoo, tai tapahtui jo  -oli tehty. Sitten kenen ihmisen kautta Jumala sanoo, sillä ei ole merkitystä. Mutta se että, JUMALA sanoo, että sana tulee Jumalasta! Se merkitsee jotakin. Siksi kaikki kunnia Elävälle Jumalalle. 

Uskon että Jumala näytti minulle ja kaverilleni voimansa.

Herra tahtoo tehdä ihmeitä elämässämme. Meillä on usein epäusko joka hallitsee meitä emmekä me siksi uskalla edes odottaa Jumalalta mitään yliluonnollista ihmettä. Siksi emme myöskään näe niitä. Sitten meillä uskovilla on luonnostamme taipumusta katsoa itseemme ja heikkouksiimme tai olosuhteisiin. Etsimme perustaa itsestämme. Näemme itsemme kelvottomina ja jopa syntisinä. Se vie huomiomme pois Jumalasta ja uskomme Jumalan mahdollisuuksiin. Emme edes rohkene kääntyä Jumalan puoleen ongelmissamme.  

Ihmeiden kokemisen perusta ei ole meissä ja meidän onnistumisissamme. Emme koe Jumalan ihmeitä ansioillamme. Perusta on Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen lapsioikeudessamme. 

Kehottaisin uskovia katsomaan ja luottamaan Jumalaan ja odottamaan Häneltä ihmeitä armosta lapsioikeuden perusteella silloin kun me joudumme tilanteisiin joissa tarvitsemme Hänen apuaan. "Herra voi kaiken, eikä mikään Hänen päätöksensä ole Hänelle mahdotonta toteuttaa." Näinkin olen jostakin Raamatusta lukenut.

Minä en vaadi ketään uskomaan kertomustani betoni-ihmeestä. Pelastus ei ole riippuvainen siitä uskooko ihminen tähän ja muihin ihmeisiin. Mutta jos uskova on itse kokenut Jumala ihmeitä, hänellä on helppo uskoa että toisetkin uskovat kokevat Jumalan ihmeitä.

Me olemme tekemisissä Elävän Jumalan kanssa joka tekee ihmeitä ilman määrää. Jumala itse on IHME. Ihminen ei kykene selittämään Jumalaa ja Jumalan tekemiä ihmeitä. Niin suuri Hän on.

http://www.youtube.com/watch?v=7DRU2QJIeR8&feature=related

Olen antanut tämän todistukseni tietoisena riskeistä joutua häväistyksen kohteeksi. Mutta kertomukseni on tosi.


JUMALAN VAHVISTUS TAPAHTUNEESTA

Muutama kuukausi tämän tapauksen jälkeen katsoin TV 10 ohjelmaa. Siinä ruotsalainen kypsässä iässä oleva uskova perheenisä istui olohuoneensa sohvalla kertoen elämänsä aikana kokemiaan Jumalan ihmeitä. Hän kertoi että hänellä on usein ollut hyvin tukalaa taloudellisesti. Hän asui maaseudulla ja hänen tontillaan oli rakennuksia. Hänellä oli puuvaja ja iso verstas. Hänellä oli tapana rakentaa puusta jotakin ja sitten myydä tuote ja näin saada lisäansioita perheensä kulujen peittämiseksi ja laskujen maksuun. 

Nyt hän kertoi ihmeellisen kokemuksen. Kerran taas sattui niin että laskuja oli paljon ja hänellä ei ollut riittävästi rahaa maksaa kaikkia laskuja. Hän päätti rakentaa pienen puuvajan ja myydä sen ja niin saada rahaa laskuihin. Hän meni tutkimaan puuvarastoaan. Hän totesi että hänellä on sen verran puutavaraa että hän voi aloittaa puuvajan rakentamisen mutta että tavara ei riitä vajan valmiiksi saamiseen. Hän päätti rakentaa vajaa niin pitkälle kuin puutavaraa riittää. Hän aloitti työnsä. Sitten tuli ilta ja mies meni kotiin.

Aamulla hän palasi työmaalleen ja totesi että puutavaraa on yhtä paljon kuin sitä oli ollut hänen aloittaessa työnsä. Hän jatkoi vajan rakentamista ajattelematta asiaa sen kummemmin. Kun vaja oli valmis, hän huomasi hämmästyksekseen että puutavara ei ollut vähentynyt ollenkaan. Sitä oli vieläkin yhtä paljon kuin silloin kun hän oli aloittanut rakentamisen. Nyt hän alkoi ihmetellä että mistä tässä nyt on kysymys. Hän päätteli että Jumala on tehnyt ihmeen ja lisännyt puutavaraa. Niin hän päätti rakentaa toisen puuvajan. Kun se oli valmis, hän totesi että puutavara ei ollut vähentynyt ollenkaan. Hän rakensi vielä kolmannen vajan. Sama tilanne, puutavara ei ollut vähentynyt yhtään. Mies kertoi että hän ei tiedä koska ja miten ja mihin puutavara lisääntyi mutta se ei vähentynyt rakentamisen aikana ollenkaan.

Sitten hänen kaverinsa soitti ja pyysi rakentamaan hänelle venevajan. Uskova mies totesi kaverilleen että hänellä onkin puutavaraa sen verran että eiköhän hän saa venevajan rakennettua. Niin hän rakensi vielä venevajan kaverilleen. Kaikki nämä rakennukset tehtiin puutavarasta joka ei pitänyt riittää yhdenkään vajan rakentamiseen.

Kun katsoin ohjelmaa ja todistusta, minä ymmärsin että Jumala vahvisti miehen kertomuksen kautta että Hän oli kokemani betoni ihmeen takana. Enhän minä ollut koskaan aikaisemmin kuullut mitään vastaavanlaista todistusta. Niin miten se sitten olisi ollut pelkkä sattuma että juuri nyt saan kuulla samantyyppisen Jumalan tekemän ihmeen kuin itse olin juuri kokenut? Ei se ollut mikään sattuma. Jumala puhui minulle tuon todistuksen kautta.

 

NYT KERRON JUMALAN AVUSTA HÄDÄN HETKELLÄ

Jumala lupaa auttaa omiaan kun heillä on hätä. Näitä tilanteita, joissa uskova kääntyy Jumalan puoleen pyytäen apua, on jokaisen uskovan elämässä. Toiset eivät kerro niistä mitään. Toiset kertovat.

"Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apumme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin" (Psalmi 46:2-3).

"Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua" (Psalmi 50:15).  


Minä kerron nyt tapauksen jossa Jumala selvästi auttoi.

Olin vaimoni ja hänen naisystävänsä kanssa pitkällä automatkalla. Ajoimme moottoritiellä, minä ratissa. Auto toimi hyvin. Yhtäkkiä auto alkoi nykiä ja nykiminen paheni pahenemistaan. Me ihmettelimme että mitäs nyt on tapahtunut autolle kun nykii niin kovasti. Vauhti hiljeni hiljenemistään ja nykiminen paheni. Oli niin kuin auto olisi yskinyt. Lopulta vauhti oli kävelyvauhtia ja auto pysähtyä töksähti. Moottori oli sammunut. Minä ensimmäiseksi totesin että ei ainakaan bensiini ole loppunut.

Me istuimme autossa moottoritiellä asumattomalla alueella. Mikä neuvoksi? Minä yritin startata autoa käyntiin mutta se ei edes yrittänyt lähteä käyntiin. Yritin muutaman kerran mutta ilman tulosta. En tahtonut startata akkua tyhjäksi niin lopetin yrittämiset. Minä arvioin jonkun johdon virtapuolesta irronneen tai menneen poikkivikaan ja kone ei saa virtaa. Nousin autosta ja kävin katsomassa konepellin alla jos sieltä löytyisi korjattavaa. En löytänyt mitään silmin nähtävää vikaa. Vaimoni ja hänen naisystävänsä istuivat sillä aikaa autossa.

Minä istuin autoon ja totesin että en löytänyt mitään vikaa ja tässä sitä nyt istutaan moottoritiellä ja auto ei starttaa. Kysyin: "Mitä tehdään?" Silloin vaimoni sanoi että nyt ei auta muu kuin rukoilla. Hän nousi autosta päättäväisesti pyytäen naisystäväänsä mukaansa. He menivät auton eteen ja panivat kätensä konepellin päälle ja rukoilivat muutaman minuutin ajan. Minä istuin autossa ja mietin kuinkahan tässä nyt käy. Mielessäni kävi ajatuksia hotellimajoituksesta ja auton korjaamolle hinaamisesta ja pitkästä odottamisesta kunnes auto olisi korjattu.  Ei tuntunut hyvältä. Oli muistaakseni perjantai-iltapäivä.

Sitten naiset istuivat autoon. Vaimoni sanoi minulle: "Me olemme nyt rukoilleet Leenan (muutettu nimi) kanssa Jeesusta auttamaan ja korjaamaan vian niin että me voimme jatkaa matkaa. Jaikal, starttaa auto käyntiin ja lähdetään tästä." Ihmettelin mielessäni vaimoni uskonvarmuutta. Käänsin starttiavainta ja auto lähti käyntiin niin kuin siinä ei olisi mitään vikaa ollutkaan. Hämmästyin ja nostin äkkiä kytkintä ettei auto ehtisi "katumaan" käyntiinlähtöään. Niin jatkoimme matkaa auton toimiessa moitteettomasti. Kiitos Jeesukselle oli meidän kaikkien huulilla. Se tuli sydämen pohjasta. 

En tänä päivänäkään voi selittää tuota auton lakkoilemista ja vian korjaantumista muuten kuin että todellinen vika autoon oli tullut ja että Jeesus korjasi sen uskon rukouksen kautta. Tuon rukouksen suoritti vaimoni ja hänen naisystävänsä. Minulla itselläni ei tuossa tilanteessa ollut kovinkaan paljon uskoa.

Olen kertonut todellisen tapauksen ja meille tämä oli Jumalan ihme ja avun anto. Luonnollista selitystä tapahtumalle minulla ei ole. Oli kaunis ja kuiva kesäiltapäivä eikä sadetta eikä mitään sumua joka olisi voinut aiheuttaa auton sammumisen.

 

JUMALAN APU KÄRSIVILLE

Raamattu kehottaa meitä kiittämään joka tilassa. Paavali ja Silas olivat Filippin vankilassa jalkapuussa selkä verille ruoskittuna. Kuitenkin he kiittelivät siellä Herraa. Ei heillä inhimillisesti ajatellen ollut varmaan mitään suurempaa kiitosfiilistä päällä. Mutta Paavali sanoi: "MINÄ TUNNEN HÄNET JOHON MINÄ USKON". ja "HÄN ON VOIMALLINEN". Hallelujaa!!!! Paavali tunsi Jeesuksen Kristuksen. Herran tunteminen antoi luottamusta ja kiitollista mieltä. Olemme tässä Herran asian tähden. Meidät on ruoskittu verille ja haavoja kirvelee ihan kauheasti. Meidät on pantu jalkapuuhun emmekä tiedä mitä meitä odottaa aamulla. Mutta me uskomme että Herra on VOIMALLINEN ja että Hän voi auttaa. Uskomme myös että: "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat."

Silloin Paavali ja Silas ylistelivät Herraa. Mitä tapahtui?         Auttoiko Herra heitä? Voit lukea Apt 16:22-40.

Minulla on joitakin omiakin kokemuksia kiitoksesta tuskan keskellä. Vaikkakaan näitä omia kärsimyksiäni ei voi verrata Paavalin ja Silaksen vankilavierailuun.

Olin kerran kahvilla seurakunnan kahvilassa muutamien uskovien seurakuntalaisten kanssa. Päätäni oli alkanut särkeä päivän aikana. Ensin särky oli lievä mutta nyt se alkoi voimistua. Viimein päätä särki niin voimakkaasti etten enää voinut istua ihmisten seurassa. Nousin ja kävelin vieressä olevaan suureen tyhjään kirkkosaliin. Nousin hitain raskain askelin niin korkealle parvekkeelle kuin vain pääsin. Katsoin hetken tyhjää kirkkosalia. Tunsin Pyhän Hengen läsnäolon ja Hänen rakkautensa tuskani keskellä. Herra tuntui olevan lähellä. Päänsärky oli nyt niin voimakas että en tiennyt miten päin olisin. En voinut istua, seistä, kävellä enkä maata. Oloni oli todella tuskainen. Mietin mitä tehdä. Minulla ei ollut särkylääkkeitä enkä ollut ottanut yhtään päänsärkypilleriä sen päivän aikana. Silloin muistiini tuli Jumalan Sana;

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut" (Room 8:28).

Jotenkin ymmärsin että Pyhä Henki puhuu minulle tämän Sanan kautta. "Me TIEDÄMME."  Oli siis jotakin mitä minä nyt TIEDÄN. Siksi ajattelin että tämä päänsärky täytyy koitua minun parhaakseni koska Jumala sanoo niin. Ei kyllä tuntunut siltä, mutta uskoin Jumalan Sanan. Sain ajatuksiini heti perään toisen Raamatun Sanan:

"Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1 Tess 5:18).

Ajattelin Jumalan nyt puhuvan minulle ja kertovan mitä minun tulisi tehdä tässä tilanteessa. Tuntui todella oudolta ja järjenvastaiselta kiittää Jumalaa tässä tilassa ja tästä kärsimyksestäni. Päätin kuitenkin tehdä niin kuin Pyhä Henki kehottaa minua tekemään. Puhuin Jeesukselle hiljaisella kuiskaavalla äänellä. En voinut puhua normaalisti koska pää oli halkeamassa. Siltä se ainakin tuntui. Jokainen kuiskauskin tuotti tuskaa. Sanoin Jeesukselle tuskin kuuluvalla äänellä: "Minä uskon sinun Sanan kun sanot minulle että tämä päänsärky koituu minun parhaakseni, sillä minä rakastan Sinua. Uskon myös että minun tulee kiittää Sinua tästä päänsärystäkin. Siksi minä teen nyt niin kuin Sinä sanot." Sitten kiitin Jeesusta siitä että tämä päänsärky koituu minun parhaakseni. Kiitin Jeesusta siitä tuskasta jota tunnen juuri nyt. Pää tuntui halkeavan. Kuitenkin kiitin Jeesusta.

Sitten lisäsin tuohon kiitokseen pyynnön. Sanoin Herralle: "Mutta, koska minä en kestä tätä päänsärkyä, eikä minulla ole särkylääkkeitä niin, ota pois tämä tuska." Silloin tuo päänsärky alkoi lähteä. Se haihtui muutaman minuutin aikana täysin. Hetken kuluttua kävelin alas parvekkeelta ilman pienintäkään särkyä päässäni. Ihmettelin Herran armotekoa ja iloitsin siitä.

"Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" (2 Kor 2:14 RK).

"Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa. Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille  hänen tuntemisensa kautta  kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon." (2 Piet 1:2-3 RK).

"Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2 Piet 3:18 RK).

 

TOINEN KOKEMUS TUSKAN KESKELTÄ NOUSEVASTA KIITOKSESTA.

Menetin kaksosveljeni auto-onnettomuudessa -90 luvun lopulla. Veljeni oli palaamassa lomalta ja hänellä oli pitkä matka edessä.  Olin onnettomuuden sattuessa hänen kodissaan vaimoni kanssa odottamassa häntä kotiin. Olimme olleet tervehtimässä ystäviä ja tulimme veljeni asunnolle myöhään illalla. Myöhemmin ymmärsin että juuri siinä hetkessä kun astuimme sisään hänen taloon, veljeni joutui tuohon onnettomuuteen. Hän kuoli onnettomuuspaikalle. Heräsin vaimoni kanssa yöllä puoli viiden aikoihin puhelimen soidessa yhtenään. Saimme suruviestin vanhemman veljeni vaimon kautta.

Onnettomuuden jälkeinen vuorokausi meni ikään kuin pilvessä. Olin surun murtama. Sisimmässäni oli valtava tuska ja ahdistus. En enää koskaan voisi olla iloinen. Näin ajattelin ja sanoinkin vaimolleni: "Et enää koskaan näe minua iloisena." Aamulla varhain ilmoitin tapahtuneesta veljeni lähimmille naapureille joiden kanssa hän oli ollut yhteydessä jotta heidän ei tarvitsisi saada tietoa tapahtuneesta lehden kautta. Sitten heti ennen lehden ilmestymistä postilaatikkoihin ajoin veljeni työmaalle ja kerroin onnettomuudesta hänen pitkäaikaiselle työnjohtajalleen. Työnjohtaja itki ääneensä. Veljeni oli vanha työntekijä ja työnjohtaja tunsi hänet hyvin. Nukuimme yön yli. Seuraavana päivänä toimitimme koko päivän kuolemantapauksen johdosta esille tulleita käytännön asioita.

Seuraavana päivänä heräsin vasta aamupäivällä. Noustuani sängystä kävelin suoraan veljeni makuuhuoneeseen ja polvistuin hänen sänkynsä viereen pannen kädet sängyn päälle. Tunsin veljeni tuoksun makuuvaatteissa. Tuska, suru ja ahdistus rinnassani ei ollut helpottunut yhtään. Siinä ollessani polvillani tunsin tarvetta puhutella Jumalaa tapahtuneesta. Huomasi nyt että en ollut onnettomuuden jälkeen rukoillut ollenkaan vaikka olin tottunut puhumaan Jumalalle rukouksessa päivittäin. Mietin hetken mitä sanoa Jeesukselle Kristukselle. Koin selvästi että minun tulisi kiittää Jeesusta eikä esittää syyttäviä; "Miksi sinä sallit tämän tapahtua?" kysymyksiä. Minun ei siis tulisi syyttää Jumalaa tapahtuneesta. Mietin hetken mitä sanoa. Sitten pakotin itseni kiittämään Jeesusta. Se ei ollut helppoa. Tahdon painottaa tätä; pakotin itseni kiittämään Jeesusta. Etsin kiitosaiheita. Kiitin Jeesusta siitä että Hän oli kuollut veljenikin puolesta. Kiitin Jeesusta evankeliumista jonka veljeni oli saanut kuulla. Kiitin Jeesusta siitä mahdollisuudesta että hän on pelastettujen joukossa. Kiitin Jeesusta siitä että Hän oli puhunut veljelleni ja kutsunut häntäkin sisälle pelastukseen. Veljeni ei ollut julkisesti uskoa Jeesukseen tunnustava kristitty.

Hetken siinä kiitellessäni Jeesusta kaikesta siitä hyvästä mitä Hän oli tehnyt veljeni puolesta ja mitä Hän oli vaikuttanut veljeni elämässä, huomasin että sydämeni tuska oli otettu minulta pois. Se nousi päältäni niin kuin sumuverho tai raskas peitto joka nostettiin hartioiltani. Olin nyt täysin rauhallinen ilman surua ja tuskaa sydämessäni. Hämmästyksekseni olin nyt jopa iloinen. Olin täysin vapaa kaikesta surusta ja jopa ahdistuksestakin. Nousin polviltani iloisena. Hämmästyin suuresti koska muutos oli niin valtava. Jeesus oli nostanut pois tuskani. Hän vapautti minut surusta täydellisesti. Tilalle oli tullut luottamus Hänen armoonsa ja rakkauteensa. Tunsin melkein huonoa omaatuntoa siitä ilosta jota nyt koin. Olin vapaa!!! Jaksoin nyt jatkaa uskossa eteenpäin seuraten Vapahtajaani Jeesusta Kristusta.

Kiitos ja kunnia Jeesukselle Kristukselle.

Myöhemmin koin että Jumala puhui minulle monella eri tavalla ja vahvisti uskoni veljeni pelastumiseen. Pyhä Henki puhui minulle mm. Jeesuksen tulosta Lasaruksen haudalle. Herra sanoi minulle: "Ihmisten mielestä minä joskus myöhästyn mutta, MINÄ EN MYÖHÄSTY KOSKAAN!"

Ymmärsin että Jeesus oli ollut onnettomuuspaikalla ja että veljelleni aikaisemmin Jumalan suusta tulleet Sanat olivat pelastaneet hänet siinä onnettomuuspaikalla. Veljeni sai armon ottaa vastaan Herra Jeesus Kristus ennen kuolemaansa, mikäli hän ei ollut tehnyt sitä aikaisemmin. Onnettomuuspaikalle tullut henkilö on myöhemmin todistanut veljeni olleen tajuissaan hänen tullessaan paikalle. Sitten olisi minulla muitakin tähän tapaukseen liittyviä yksityiskohtia kerrottavana jotka todistavat veljeni pelastuneen. Mutta ei liene tarpeellista tässä niitä kertoa.

Sitten kerron kokonaan toisenlaisen tapauksen. Tämä tapaus liittyy myös autoon niin kuin edellä kertomani tapauskin.

 

MIKSI OLET PYSÄKÖINYT AUTOSI OJAAN?

Olin eräällä kylällä todistamassa Jeesuksesta. Koputin oviin ja todistin ihmisten omissa kodeissa Jeesuksesta Kristuksesta. Sitten ajoin autollani erehdyksessä tielle jolle minun ei pitänyt ollenkaan joutua. Kun huomasin ajaneeni väärin, pysäytin auton ja päätin kääntää auton siinä paikalla. Oli kevättalvi ja näin lumikelkkatien lähtevän tieltä. Sen kummempia ajattelematta peruutin auton perän kelkkatielle ja hupsis, perä putosi ojaan. Silloin minä huomasin että eihän tässä ollutkaan tietä alla. Tässä onkin ainoastaan talvikelkkatie. Mitä tehdä?

Autoni keula oli nyt tiellä ja perä ojassa. Autoni sulki tuon erittäin kapean tien miltei kokonaan. Tästä epänormaalista "parkkipaikasta" oli vain n. viidenkymmenen metrin päässä jyrkkä mutka tiessä. Tuo mutka teki tilanteen vaaralliseksi toisille autoilijoille. Näkyvyys oli hyvin rajoitettu. Sitä paitsi oli vielä erittäin liukas keli.

Katselin huolestuneena ympärilleni ja totesin että jos mutkan takaa tulee nyt auto normaalilla vauhdilla, se ei ehkä ehdi pysähtymään ja kolaroi minun autoni kanssa tai se joutuu ajamaan tieltä ulos, sillä autoni tukkii tien. Minä panin ykkösvaihteen päälle ja yritin ajaa auton tielle. Auto ei liikahtanutkaan. Totesin tilanteen toivottomaksi. Ilman apua en selviä tästä.

Minä päätin rukoilla. Käännyin tämän syntyneen tilanteen johdosta Elävän Jumalan puoleen. Ensin minä tunnustin Jeesukselle Kristukselle että tapahtunut on täysin minun syytäni. Sitten pyysin Häneltä anteeksi huolimattomuuttani. Kerroin sitten Herralle että olen kuitenkin Sinun asiallasi joutunut vaikeuksiin. Pyysin Häntä auttamaan minut tielle autoni kanssa. Sanoin Herralle Jeesukselle Kristukselle näin: "Lähetä enkelisi nostamaan auto tielle tai nosta itse auto tielle. Minä panen nyt vaihteen päälle ja ajan auton tielle ja Sinä autat minua, Jeesuksen nimessä!" Niin minä nostin kytkintä ja painoin kaasua. Ei mitään tapahtunut. Auto ei liikahtanutkaan paikaltaan. Vetävät takarenkaat riippuivat pelkän löysän lumen päällä. Minä häpesin nyt tuota yltiöpäistä rohkeaa rukoustani. Sanoin nyt vähän nöyremmin Jeesukselle:

"Kyllä minä ymmärrän jos Sinä et voi antaa minun kokea niin suurta ihmettä että Sinä itse nostat autoni tielle. Minähän voisin ylpistyä sellaisen ihmeen kokemisesta. Mutta nyt Jeesus meillä on tässä sellainen tilanne että autoni sulkee tien hyvin vaarallisessa paikassa ja minä en voi jäädä tähän autoni kanssa. Jos Sinä et itse nosta autoani tielle, lähetä nuoria miehiä nostamaan auto tielle. Jeesuksen nimessä, aamen!"

Olin rukoillut istuen ratin takana katse alas painettuna. Nyt nostin katseeni ja katsoin suoraan eteenpäin. Näin moottorikelkan valot kauempana metsässä tulevan suoraan minua kohti. Olinhan "pysäköinyt" autoni kelkkatielle.  Sitten näin että kelkkoja tulikin kaksi. Kelkat lähestyivät minua kovaa vauhtia. Minä katsoin oikealle. (Vasemmalla oli tuo vaarallinen mutka). Näin suoran päässä auton valot jotka myös lähestyivät minua.  Moottorikelkat ja auto pysähtyivät eteeni tielle samanaikaisesti. Kelkkojen päältä nousi neljä nuorta miestä. Autosta nousi myös neljä nuorta miestä.  Samassa huomasin että olin joutunut autoineni noiden nuorten miesten piirittämäksi. Yksi heistä nauroi ja sanoi minulle: "Miksi sinä olet pysäköinyt autosi ojaan?" Sitten miehet enempää kyselemättä ja neuvottelematta tarttuivat autosta kiinni ja sanoivat minulle: "Aja!". Minä nostin kytkintä ja ajoin auton tielle. Miehet puistivat lumet vaatteistaan ja iloisesti nauraen nousivat kelkkojensa päälle ja istuivat autoon ja lähtivät paikalta. Minä olin saanut tarpeeksi päivän seikkailuista ja ajoin kotiin kiitellen Herraa avunannosta.

 

HERRA JEESUS PARANSI VATSAVAIVAT

Jokin aika uskoon tulostani vatsani alkoi reistailla. Minulla oli suuria vaikeuksia ummetuksen johdosta. Vatsa vain ei meinannut toimia ollenkaan. Jouduin joskus paastoamaan pitkäänkin jotta saisin vatsani toimimaan. Joskus vatsa toimi paremmin mutta sitten se taas reistaili. 

Menin seurakunnan järjestämään hengelliseen kokoukseen jokseenkin huonossa kunnossa. Kokouksessa oli vieraileva evankelista puhumassa. Tällä evankelistalla oli se maine että Herra käyttää häntä sairaiden parantamisessa. Kuunnellessani evankelistan saarnaa minä tiesin että kokouksen lopussa ihmiset tulisivat jonottamaan tuon miehen kätten alle siunattavaksi. Näin oli aina kun vieraileva puhuja oli kokouksessa saarnannut. Minua vähän kiusasi se että ihmiset menevät aina suurin joukoin siunattavaksi vain silloin kun kokouksessa saarnaa ja rukoilee vieraileva puhuja. Mutta kun seurakunnan oma pastori tai joku muu seurakuntalainen saarnaa, kukaan ei mene hänen siunattavaksi. Siksi ajattelin toisten uskovien odottavan kokevansa vain vierailevien puhujien kautta ihmeitä ja parantumisia. Se soti minun "teologiaani" vastaan. Minä en olisi riippuvainen kenestäkään vierailevasta puhujasta. Enhän odottanut että ihminen parantaisi minut. Siinä istuessani ja saarnaa kuunnellessani minä ajattelin ja rukoilin Herralle "nöyrästi" jotenkin näin:

"Herra Jeesus Kristus! Minä en varmasti mene tuon miehen kätten alle. En odota ihmiseltä yhtään mitään. Odotan parantumista ainoastaan ja vain Sinulta, Jeesukselta Kristukselta. Sinä voit parantaa minut tähän penkkiin ilman ihmistä. Herra Jeesus, paranna minut tähän penkkiin."

Nyt minulle kävi niin kuin uskoville on tapana käydä. Jumala puhuu ja uskova kuulee Jumalan äänen kun uskova kääntyy Jumalan puoleen ja rukoilee Häntä. Pyhä Henki sanoi minulle sisimmässäni aivan selvästi: "Sitä varten minä olen palvelijani lähettänyt että minä hänen kauttaan siunaan sinua."

Sanoin ajatuksissani Herralle: "Okei, jos asia on niin, minä menen tuon miehen kätten alle siunattavaksi mutta minä otan parantumisen Sinulta enkä ihmiseltä."

Saarnan jälkeen uskovat jonottivat miehen kätten alle siunattavaksi. Minä istuin paikoillani ja annoin kaikkien halukkaiden mennä siunattavaksi ennen minua. Päätin mennä siunattavaksi aivan viimeiseksi.

Lopuksi sali oli aivan tyhjä ja evankelista oli yksin salin edessä. Hän kokosi Raamattujaan ja muita tavaroitaan laukkuunsa. Kävelin hänen luokseen peläten, että hän on jo niin väsynyt, ettei hän enää jaksa eikä tahdo rukoilla puolestani. Sanoin hänelle että minulla on ongelmia ummetuksen kanssa. Pyysin häntä siunaamaan vielä minuakin. Hän sanoi heti reippaaseen tyyliinsä: "No, eihän siinä mitään, rukoillaan vain." Sitten hän pani kätensä olkapäilleni ja seisten rukoili Herraa parantamaan minut Jeesuksen nimessä. Rukouskaava oli siitä lyhimmästä päästä. Rukous kesti n. kymmenen sekuntia. Sitten hän kääntyi heti minusta pois ja jatkoi tavaroittensa kokoamista. Ymmärsin että hänen työpäivänsä on päättynyt ja että hän on väsynyt ja tahtoo lähteä nukkumaan. Minä lähdin kotiin.  

En kokenut yhtään mitään mutta olin iloinen että olin tehnyt niin kuin ymmärsin että Jumala tahtoi minun tekevän. Olin käynyt Hänen palvelijansa kätten alla siunattavana Herran käskystä. Se ei pitäisi olla turhaa. 

Seuraavana aamuna huomasin että oloni oli helppo ja ummetus oli poissa. Vatsa toimi niin kuin sen tuleekin toimia täysin terveellä miehellä.  Mikä helpotus. Ihmettelin vatsani hyvää moitteetonta toimintaa koska muutos aikaisempaan verrattuna oli valtava. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle.

 

MINÄ AUTAN SINUA!

Muistui mieleeni eräs mielenkiintoinen tapaus. Kuuntelin monia vuosia sitten tuoreen uskovan Sigvard Wallenbergin saarnaa. Sigvard on muuttanut Herran luokse monia vuosia sitten. Saarna oli todella mielenkiintoinen ja elävä. Sigvard oli imitaattori ja erittäin lahjakas sellainen. Ja kun vielä Pyhä Henki oli saarnassa, saarna oli todella mielenkiintoinen ja siunaava uskoa vahvistava saarna.

Sigvard saarnasi Jeesuksen seuraamisesta Pietarin veden päällä kävelytapauksen perustalta. Sigvard kertoi tositapauksen jossa hän itse oli ollut mukana.

Jossakin kaukaisessa maassa (en muista paikkaa) oli tullut muutamia ihmisiä uskoon Herraan Jeesukseen Kristukseen. Heidän todistuksensa kautta oli tullut uskoon monia muitakin heidän heimolaisiaan. Nyt paikkakunnalla oli pieni uskovien joukko. Nämä uskovat tarvitsivat kokoontumistilat jossa kokoontua hengellisiin tilaisuuksiin. He tarvitsivat kirkon. He olivat köyhiä ja elivät melko alkukantaisissa olosuhteissa. He alkoivat rukoilla Herraa Jeesusta Kristusta lähettämään heille kirvesmiehen joka rakentaisi heille kirkon. He kun eivät itse osanneet rakentaa kirkkoa eivätkä tienneet rakentamisesta yhtään mitään.

Jumala oli äskettäin pelastanut nuoren rakennusmiehen Ruotsin Smålannissa. Tämä nuori rakentajakirvesmies oli kokosydäminen Herralle antautunut Herran palvelija. Hän rukoili johdatusta elämäänsä. Jumala puhui hänelle eräänä päivänä suoraan hänen sydämelleen. Hänen tuli matkustaa erääseen maahan ja paikkakunnalle. Pyhä Henki mainitsi maan ja paikkakunnan nimeltä. Mies kysyi Herralta että mihin sinä lähetät minut kun en ole koskaan kuullutkaan että sellaista maata ja paikkakuntaa on edes olemassa. Jumala sanoi hänelle että ota kartta esille niin minä näytän sinulle. Mies levitti koko maailman kartan eteensä. Pyhä Henki pani miehen katseen yhteen pisteeseen kartalla. Mies huomasi että Jumalan mainitsema maan nimi ja paikkakunta oli siinä kohtaa kartalla. Nyt hän tiesi mihin hänen tulisi matkustaa.

Mutta hänellä oli ongelmia. Hän oli varaton ja täysin kielitaidoton yksinkertainen kouluja käymätön kirvesmies. Hänellä ei myöskään ollut mitään kokemusta matkustamisesta. Hän oli liikkunut ainoastaan Smålannin sisällä. Hän selitti Jumalalle, ettei hänellä ole rahaa eikä kielitaitoa eikä mitään kokemusta matkustamisesta. Jumala sanoi pojalle että älä sinä sitä murehdi. MINÄ AUTAN SINUA! Poika totteli Jumalaa ja matkusti lentokentälle. Jostakin hän sai rahat lentolippuun. Nyt hän istui lentokoneessa matkalla Jumalan osoittamaan kaukaiseen tuntemattomaan kohteeseen ilman rahaa ja ilman kielitaitoa ja matkakokemusta.

Sigvard Wallenberg ei tuntenut tuota nuorta miestä eikä tiennyt hänestä yhtään mitään. Jumala puhui myös Sigvardille. Hänen tuli matkustaa tuohon kaukaiseen maahan. Sigvard kysyi Herralta että miksi. Herra vastasi että hänen tuli ainoastaan totella. Matkan syy selviää matkan aikana. Sigvard osti lentolipun ja astui vaimonsa kanssa lentokoneeseen tietämättä miksi hänen piti matkustaa. Kun hän istui alas tuoliinsa koneessa ja alkoi ottaa hyvää asentoa, hän sanoi vaimolleen: "Sais nyt nähdä minkä tähden Herra meidät lähetti tälle matkalle. Ehkä se selviää piankin."

Koneen etuosassa istui Smålannista matkalle lähtenyt yksinkertainen kielitaidoton rahaton mutta uskon täyteinen Herraan luottava kirvesmies. Herra sanoi hänelle: "Näetkö tuolla tuon miehen jolla ...?" Nuori mies vastasi: "Kyllä näen Herra." Pyhä Henki sanoi hänelle: "Hän on mies jonka minä olen lähettänyt auttamaan sinua koko matkan ajan." Nuori mies nousi ja meni Sigvardin viereen seisomaan. Sigvard oli juuri lopettanut edellä mainitsemani kommenttinsa vaimolleen. Nyt tämä mies seisoi Sigvardin vieressä, katsoi häntä ja sanoi ykskantaisen suoraan: "Herra sanoi minulle että sinä autat minua." Sigvard oli ihmeissään ja kysyi kuka sinä olet ja mitä tarkoitat. Mies kertoi tarinansa. Hän sanoi että Pyhä Henki sanoi minulle että sinä autat minua kaikissa tarpeissani koko matkani ajan. Hän selitti Wallenbergille että hän ei osaa muuta kuin ruotsia ja sitäkin vain smålannin murteella ja että hänellä ei ole mitään kokemusta matkustamisesta eikä hänellä ole yhtään rahaa. Hän siis tarvitsee apua ihan kaikessa kunnes hän on päässyt määränpäähänsä. Nyt Sigvard ymmärsi matkansa tarkoituksen.

Sigvard Wallenberg kertoi hyvin yksityiskohtaisesti tuon nuoren miehen rohkeasta uskon täyteisestä Jumalaan luottavasta matkasta ja kuinka Jumala ihmeellisellä tavalla auttoi häntä kaikissa hänen tarpeissaan. Sigvardilla oli kaikkea sitä mitä nuorella Herraa seuraavalla miehellä ei ollut. Hänellä oli kielitaitoa ja kokemusta matkustamisesta monissa maissa ja eri kulttuureissa ja rahaa niin että riitti.

Sigvard joutui jättämään miehen viidakkoon yksin alkuasukkaitten kanssa hyvin alkeellisiin olosuhteisiin. Hän kertoi saarnassaan että hän todella joutui rukoilemaan Jumalaa että tuo mies pääsisi perille hengissä ja terveenä. Muutamia kuukausia kotiin palaamisensa jälkeen hän sai kortin. Kirvesmies oli kirjoittanut hänelle kortin. Hän kertoi olevansa perillä päämäärässään ja rakentavansa nyt kirkkoa paikkakunnan uskoville ja että hänellä pyyhkii hyvin. Hän kiitti Sigvardia avusta.

Tuo Sigvardin saarna nosti minun uskoani Herraan Jeesukseen Kristukseen uudelle tasolle ja rohkaisi minua ottamaan uskon askeleita kun Herra käskee vaikka olosuhteet olisivat vaikeatkin. Kun kuuntelin saarnaa minä sekä itkin että nauroin. Niin siunaava kertomus ja hauskasti Sigvard sen kertoi.

Kun Herra Jeesus on mukana ja me kuljemme Hänen käskystään eteenpäin, ongelmat, joita kohtaamme, eivät ole meidän ongelmia. Ne ovat Jeesuksen ongelmia. Hänellä ei koskaan mene sormi suuhun ja tule mahdottomuuksia vastaan.

 

RISTIN KAUTTA JUMALAN LÄSNÄOLOON

Joku voi ihmetellä ja kysellä sydämessään että onko todella mahdollista elää tämän kaltaisissa ihmeissä ja miten sellaiseen elämään pääsee sisälle. Alussa kerroin kuinka nämä asiat tapahtuvat sisällä Jumalan valtakunnassa. Sisällä Jumalan valtakunnassa nämä asiat ovat sitten mahdollisia. Vain uudestisyntynyt Jeesukseen Kristukseen uskova ihminen on sisällä Jumalan valtakunnassa. Tiemme sisälle Jumalan valtakuntaan voi olla hyvin kivulias ja pitkällinen prosessi. Se riippuu siitä koska me itse olemme valmiit nöyrtymään ja nöyrrymme Jumalan tahtoon elämässämme. 

Jos sinä olet lukenut tällä sivuostolla uskoontulokertomukseni, sinä ehkä huomasit muutamia asioita. Huomasit minun taisteluni ja lopulta täydellisen antautumiseni. Ne olivat niitä asioita jotka veivät minut sisälle Jumalan valtakuntaan. Minä olin Jumalan kutsussa. Jumala puhui minulle. Minä kuulin Jumalan puheen, mutta en ollut pitkään aikaan valmis tottelemaan Jumalaa. Minä siis vastustin Jumalaa, Jumalan Sanaa, koska en vielä tahtonut tehdä Hänen tahtoaan elämässäni ja totella Häntä. Tämä johtui siitä että minulla oli päällimmäisenä oma tahto ja omat suunnitelmat jotka estivät minua tekemästä Jumalan tahtoa ja antautumasta Hänelle. 

Jumalan tahtoon sisälle pääseminen edellyttää luopumista omasta (tahdosta). Se on alistumista Jumalan tahtoon. Mikäli meidän oma tahtomme hallitsee meitä, me vastustamme Jumalaa. Silloin emme voi elää Jumalan valtakunnassa ja Hänen suunnitelmissaan; mehän seuraamme silloin itseämme, emme Jumalaa. 

Minun kohdallani tie sisälle Jumalan valtakuntaan meni oman nöyrtymiseni kautta. Minä olin tehnyt henkilökohtaisen hengellisen konkurssin. Hengellinen konkurssini merkitsi sitä että minä olin menettänyt KAIKEN. Minulla ei enää ollut mitään mikä olisi estänyt minua lähtemästä seuraamaan Jeesusta Kristusta. 

Nyt minulla oli vain yksi asia mielessä; Jeesuksen Kristuksen tahtoon antautuminen ja Hänelle itseni luovuttaminen kokonaan ja ehdoitta ja näin myös parannuksen tekeminen kaikesta tietoisesta synnistä. Tahdoin nyt saada pelastusvarmuuden ja olin valmis maksamaan siitä minkä hinnan tahansa. Olin siis jättänyt taakseni kaiken ja luopunut kaikesta, myös omasta tahdostani, Jeesuksen tahdon tekemisen tähden. 

Nyt Jumalan tahto hallitsi minua ja päätöksiäni. Mikään ei enää ollut estämässä minua antautumasta Jeesukselle. Minä suorastaan konttasin tuhlaajapojan tavoin Jeesuksen ristille. 

Jeesuksen risti on kuoleman paikka, mutta se on myös uuden elämän alun/syntymisen paikka. Ristillä alkaa/syntyy uusi elämä Jumalan kanssa. Tie Jumalan valtakuntaan alkaa siis meidän yksilöihmisten kohdalla siitä kun me olemme tulleet sydämessämme siihen päätökseen että annamme kaikkemme Jumalalle ja tottelemme Häntä. Sitten olemme uskossa. Olemme tulleet sisälle Jumalan valtakuntaan oman nöyrtymisemme ja Jeesuksen ristin veren kautta.  


MITÄ JEESUKSEN SEURAAMINEN MERKITSEE MINULLE?

Seuraavassa otan esille joitakin asioita joita Jumalan kanssa Hänen teoissaan vaeltavan uskovan tulee ottaa huomioon. Ehkä tässä on tie jota sinut on kutsuttu kulkemaan Herran Jeesuksen kanssa.

Jeesuksen seuraaminen merkitsee kaiken jättämistä.

Matt 10:37-39 "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen"

Tämä elämänsä kadottaminen Jeesuksen tähden on lyhyesti sanottuna Jumalan tahdon tekeminen elämässämme. Silloin m e jätämme entisen itsekkään elämämme taaksemme. Emme enää etsi omaa etuamme. Jätämme oman tahdon tien ja omat suunnitelmamme. Kysymme Herralta Hänen tahtoaan ja suunnitelmaansa elämällemme. Pyrimme toteuttamaan sitä. Se on Jeesuksen jalanjäljissä kulkemista. Silloin se on myös Hänen seuraamistaan. Tämä on ristin kantamista. Jeesuksen seuraaminen merkitsee siis myös kärsimyksiä.

Jumalalla on suunnitelma jokaiselle ihmiselle. Tuo suunnitelma toteutuu siinä määrin kuin me alistamme oman tahtomme Jumalan tahtoon. Silloin se on kärsimysten tie koska Jumalan tahdon tekeminen ei miellytä lihaa ts. vanhaa aatua/eevaa. Mutta se meidän pitää pitää kuolleena. Se ei saa enää hallita meitä. Uusi luomus, uusi ihminen, tulee saada hallita meitä Pyhän Hengen kautta. Pyhä Henki meissä ja uusi luomus tahtoo elää Herraa miellyttävällä tavalla. Liha kuitenkin panee hanttiin. Mutta kun Pyhä Henki meissä saa hallita ja määrätä kulkusuunnan, me elämme Jumalan tahdon mukaan.

Kun uskova alistuu Jumalan tahtoon, hän joutuu jättämään kaiken muun. Hän menettää kaiken. "Kaiken minä luen tappioksi tuon ylen kalliin Jeesuksen Kristuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä" (Fil 3:8-11). Pidän siis kaiken muun, mikä ennen oli minulle arvokasta, roskana jotta voittaisin omakseni Kristuksen. Luovun sydämessäni kaikesta. 

Tämä on kärsimys ja risti. Mutta silloin uskova myös saa kaiken Jumalalta. Tämä on paradoksi. Menettäessään kaiken, uskova saa kaiken. Joka kadottaa (oman) elämänsä Jeesuksen tähden, löytää sen. 

Jeesukselle Jumalan tahdon tekeminen oli Hänen ruokansa. Hän siis sai ravintonsa ja voimansa Jumalan tahdon tekemisestä. Se oli myös Hänen ilonsa ja elämänsä. "Minun ruokani on se, että minä tee lähettäjäni tahdon ja täytän Hänen tekonsa" (Joh 4:34).

Näin on myös meidän kohdalla koska me seuraamme Jeesusta Hänen jalanjäljissään. Meillä jokaisella on Jeesusta seuratessa oma ristimme kannettavana, ts. meillä on omat kärsimyksemme. Mutta rististä tulee myös siunaus niin kuin se oli myös Jeesukselle tie siunaukseen. Jumalan tahdon tekeminen tuo yksilöuskovallekin ilon ja elämä. Ristin kärsimysten kautta "sielunsa vaivan tähden saa Hän nähdä jälkeläisiä ja Herran tahto toteutuu Hänen kauttaan" (Jes 53:10-11). 

Jeesus sai kärsimyksensä kautta paljon Jumalan lapsia kirkkauteen. Hän oli jättänyt asemansa Jumalana taivaassa. Hän ei pitänyt kiinni oikeuksistaan ja asemastaan eikä omasta mukavuudestaan. Hän nöyryytti itsensä aina ristinkärsimyksiin ja kuolemaan asti. Näin Hän astui niin alas kuin vain ihminen voi astua, - alemmaksi kuin kukaan voi astua. Hän tuli nöyryydessä ylhäältä korkeimmalta mahdolliselta paikalta ja asemasta alas syntisten ihmisten palvelijaksi. Nöyränä Herran palvelijana Hän alta päin nosti meidät ylös kirkkauteen. Kärsimyksensä ja kuolemansa kautta Hän toi meille elämän ja Jumalan siunaukset.   

Näin se pitäisi olla meidänkin kohdalla. Mikäli me etsimme omaa tahtoamme, omaa etuamme ja omaa mukavuuttamme ja toteutamme itsekkäitä halujamme, Herran tahto ei toteudu elämässämme. Me emme ehkä voita sieluja kirkkauteen. Mutta Jeesusta seuraamalla omia kärsimyksiä sietäen ja näin omaa ristiämme kantaen Jumalan tahto pääsee toteutumaan elämässämme. Silloin me voimme olla voimakkaita aseita Jumalan kädessä. 

Voimme todella joutua kärsimään uskomme tähden monella eri tavalla. Voimme menettää monia entisiä hyviä ystäviä, jopa työpaikan, puolison, vanhempiemme tai lastemme rakkauden -heistä voi tulla tylyjä meitä kohtaan. Meitä voidaan herjata ja pitää hurahtaneina järkensä menettäneinä, meistä voidaan puhua pahaa ja meidät voidaan hyljätä ja jopa "heittää ulos" yhteisöistä joissa meillä oli aikaisemmin paljon ystäviä. Moni uskoon tullut on saanut kokea näitä vastoinkäymisiä. 

Ei siis pidä luulla että kaikki ihmiset lähellämme ovat iloisia uskoon tulostamme ja Jumalalle antautumisestamme. Eivät ihmiset ehkä tule ja taputa sinua olkapäälle ja kiitä sinua siitä että sinä tulit uskoon ja puhut heille Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Eivät edes kaikki uskovat kiitä sinua ja ole iloisia siitä että Jumalan teot tulevat esille kauttasi. Älä siis odota ihmisten kiitosta ja arvostusta. Pidä katse kiinni Jeesuksessa Kristuksessa. Älä anna kenenkään, äläkä minkään asian, tulla sinun ja Jeesuksen väliin.  

Me palvelemme Herraa Jeesusta Kristusta. Emme pelkää ihmisiä. Olemmehan me kalliisti ostetut. Älkäämme olko ihmisten orjia (1 Kor 7:23). Ei Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen (2 Tim 1:7). Jeesusta ja apostoleja syytettiin ja herjattiin heidän sanojensa ja tekojensa tähden. Myös Jeesuksen tekoja tekevä uskova saa jossakin määrin kokea samankaltaista vastustusta. 

Kun siis seuraamme Jeesusta Kristusta, voi tapahtua samoja asioita kuin tapahtui Jeesuksen ja apostolienkin elämässä: Vastustus, mutta myös Jumalan siunaukset ja Jumalan tekojen esille tulemiset. 

Jos nyt kuitenkin jätämme ne ikävät asiat ja keskitymme Herraan Jeesukseen Kristukseen, toteamme että, meillä on Hänessä valtavat näköalat ja mahdollisuudet.  "Minä kuljen Herran Jumalan voimateoissa, muistutan sinun vanhurskaudestasi, sinun ainoan" (Psalmi 71:16 RK).   

Kaikki perustuu siihen että Herra Jeesus Kristus on meidän kanssamme joka päivä. Hänen läsnäolossaan sitten tapahtuu.  Jumala palkitsee kerran palvelijansa sen mukaan mitä Hän on päässyt vaikuttamaan ja tekemään palvelijassaan ja hänen kauttaan ja mitä uskova on joutunut kärsimään Jeesuksen ja Hänen asiansa tähden.   


HÄNEN LÄSNÄOLONSA, USKON PERUSTA

Joku ehkä ajattelee:

"Mutta voi kunpa minullakin olisi tuollainen ihmeitä tekevä usko! Mistä sen uskon sitten saa?"

Hänessä: Sanassa ja Pyhässä Hengessä on kaikki usko. Hän on uskon alku, uskon alullepanija, ja sen täydelliseksi tekijä. Jumalan Sana on uskon Sana ja Pyhä Henki on uskon Henki. Pyhä Henkí elää ja asuu Jumalan Sanassa. Siksi on hyvä seurustella Hänen kanssaan, uskon kanssa, rukouksessa ja Sanan äärellä. Niin usko voi tarttua (Heb 12:2, 2 Kor 4:13, Room 10:8). Silloin ei tarvitse uskotella eikä yrittää uskoa, ponnistella uskoa. Uskoa ei ihminen voi itsestään puristaa. Sitä ei ihminen saa aikaan. Uskon vaikuttaa ja antaa Herra Jeesus Kristus, joka on Jumalan Sana (Apt 3:16 Joh 1:1,14).


JUMALAN RAKKAUS ON RATKAISEVA HENGELLISESSÄ TYÖSSÄ.

Kun siis julistetaan Jumalan sanaa, siinä on uskon Henki. Jumalan Sana on uskon Sana. Jumalan Sana on lääke koko ihmiselle; hengen, sielun ja ruumiin lääke (San 4. luku). Siksi Jumalan Sanaa ja Sanan lääkettä tulee tarjota ihmisille. Se tulee tapahtua uskon Hengessä. Mutta myös Jumalan rakkaudessa. Niin Jeesus teki. Hän toimi uskossa ja rakkaudessa rakkaus motiivinaan. Huomattavaa San 4. luvussa on se että Jumalan Sana on viisauden tie (jae 11).  On hyvä osoittaa kanssamatkaajille Jumalan Sanan viisauden tietä. Sen tulee tapahtua kuitenkin rakkaudessa rakkaus motiivina.

"Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa" (1 Kor 16:14).

”Kristuksessa Jeesuksessa ei hyödytä ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus. Tärkeää on rakkaudessa vaikuttava usko” (Gal 5:6).

”Mutta koska olemme päivän lapsia, olkaamme raittiita, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypäränämme pelastuksen toivo” (1 Tess 5:8).

”Me olemme velvollisia aina kiittämään Jumalaa teistä, veljet. Se onkin oikein, koska teidän uskonne kasvaa runsaasti ja rakkautenne toisianne kohtaan lisääntyy teissä kaikissa” (2 Tess 1:3).

Tässä on muutama Raamatun jae jossa usko ja rakkaus esiintyy samassa jakeessa. Näitä jakeita on useampia. Jos sinua kiinnostaa uskon ja rakkauden suhde, tutki Uutta Testamenttia ja huomaa kuinka paljon apostolit puhuivat uskosta ja rakkaudesta samassa yhteydessä. Ymmärtääkseni usko lisääntyy ja toimii rakkauden kautta. Kun näin on, Jumala pääsee esille uskovassa enenevässä määrin ja käyttää palvelijaansa. Tämä tietenkin siitä syystä että Jumala on rakkaus. Rakkauden tulisi saada elää ja päästä esille meissä.

Jumalan toiminta perustuu rakkauteen. Jumala toimii rakkautensa kautta rakkaudessa. Jumalan rakkaus sai Jeesuksen tulemaan alas taivaasta ja antamaan itsensä ristille kuolemaan jumalattomien ihmisten puolesta. Jeesus luopui omastaan rakkaudesta ihmisiin. Se oli Jeesukselle kärsimys ja risti. Jumalan palvelijan  toimintaperusta on sama, mikäli hän on Pyhän Hengen (Jumalan) hallinnassa. Uskovan tuleekin elää Jeesuksen kautta Jumalan rakkaudessa. 

Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus että Jumala lähetti Poikansa maailmaan syntiemme sovitukseksi että me eläisimme Hänen (rakkauden) kautta (1 Joh 4:7-13).

Paavali kertoo rakkauden merkityksestä seuraavasti:

1.Korinttolaiskirje:13.

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.”

Paavali puhuu Jumalan rakkaudesta tässä luvussa. Jumalan rakkaus on Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa (Room 8:39, Tiit 3:4, Joh 3:16, 1 Joh 4:9). Koska Jeesuksessa oli ja on Jumalan rakkaus täydellisenä, Hän on rakkaus, Jeesuksen toiminta oli ihmeissä elämistä. Jumala oli Hänen kanssaan voimallisesti Rakkaudessa; Pyhässä Hengessä. Se uskova, joka elää Jeesuksen kautta - Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta Pyhässä Hengessä - elää Jumalansa kanssa rakkauden kautta rakkaussuhteessa Häneen. Hän elää rakkaudessa. Silloin Jumala (rakkaus) on hänessä ja hänen kanssaan (1 Joh 4:12-13, 16). Sellaisen uskovan elämässä, hänen toimintansa ja julistuksensa kautta, voi tapahtua suuria Jumalan tekemiä ihmeitä.

Paavali oli tullut tuntemaan Jumalan rakkauden ja Hänen rakkautensa merkityksen elämässään, toiminnassaan ja julistuksessaan. Ilman Jumalan antamaa ja vaikuttamaa rakkautta hänelle ja hänessä ja hänen kauttaan hän ei olisi yhtään mitään. Hän ei saisi aikaiseksi mitään hengellistä arvokasta hyvää ja pysyvää.  

Joh 15:5-10 "Jeesus sanoi: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään. Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois kuin oksa - ja se kuivettuu. Kuivat oksat kootaan yhteen, heitetään tuleen ja poltetaan. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja se tapahtuu teille. 

Siinä minun Isän kirkkaus tulee ilmi, että te kannatte paljon hedelmää ja niin osoitatte olevanne minun opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin minäkin olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos pidätte minun käskyni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan." 

Paavali ymmärsi että Ilman rakkautta hän ei voisi olla Jumalan, Rakkauden, palvelija. Nähdäkseni juuri siitä syystä Paavali ylistää rakkautta. Vaikka hänellä olisi kaikki muu, mutta hänellä ei olisi (Jumalan) rakkautta, ei hän mitään olisi. Paavali eli siinä määrin Jeesuksen kautta Jumalan rakkaudessa että hän sanoi: Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni (Gal 2:20). Jumalan rakkaus ja siinä pysyminen ja sen kautta eläminen on siis uskovan tärkein tavoittelun kohde (1 Kor 14:1).

Jumalan palvelija pitää siis esillä elävää vaikuttavaa uskon Sanaa Jumalan rakkaudessa, Jumalan rakkauden vaikutuksesta. Ei omalla kovuudella ja vaativasti itsekkäistä motiiveista tuoden omia oppejaan (1 Tess 2:1-13). Rakkaus on suurin kaikista. Jumalan palvelija julistaa, välittää ja tuo, Jumalan Sanaa kanssamatkaajille Rakkaudessa kun hän on Pyhässä Hengessä. 

Jotta Jumalan rakkaus tulisi esille ja vaikuttaisi palvelijassa, hänen tulee siis olla täynnä Pyhää Henkeä, kastettu Pyhässä Hengessä; Jumalan rakkaudessa. Hänen tulee olla itse kokenut/kokea Jumalan rakkauden itseään kohtaan Pyhän Hengen täyteydessä. On vaikea rakastaa toista ihmistä Jumalan rakkaudella ja ymmärtää Jumalan rakkautta jos ei itse ole sitä kokenut. Me rakastamme koska Jumala on rakastanut meitä ensin (1 Joh 4:9-11, Room 5:8). 

Palvelijan tulee olla täytetty Hengellä, Jumalan rakkauden tulella, ennen kuin hän voi rakastaa Jumalallisella rakkaudella ja ennen kuin hän astuu esille ihmisten eteen. Rakkaus Pyhässä Hengessä on Jumalan voima palvella Jeesusta Kristusta ja todistaa Hänestä. Siksi rakkaus Pyhässä Hengessä on Jeesuksen rukous ja tarjous meille jokaiselle  (Luuk 12:49, KV 8:6, Apt 1:4-8, 2:1-4) . Pyydä Jeesukselta Kristukselta että Hän kastaa sinut Hänen rakkaudessaan Pyhässä Hengessä. Ei ole mitään sen suurempaa kuin kokea Jumalan rakkaus. 

Silloin kun uskova on kastettu Pyhässä Hengessä, julistuksessa ja toiminnassa on rakkaus koska Pyhä Henki on palvelijassa ja palvelijan kanssa voimallisesti. Ja Hän, Pyhä Henki, on Jumalan rakkaus ja Jumalan voima.

Jumalan rakkaus oli se voima joka sai Jeesuksen alas taivaasta nöyryyttämään ja tyhjentämään itsensä meidän hyväksemme (Joh 3:16, Room 5:8). Sama Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan Pyhässä Hengessä. Pyhässä Hengessä vuodatettu Jumalan rakkaus on Jumalan voima joka tulee uskovaan Pyhän Hengen täyteydessä, Pyhän Hengen kasteessa. Silloin uskova tekee hengellistä työtä Jumalan rakkauden vaikutuksesta. Työ ei silloin ole raskasta raatamista eikä suorittamista (Matt 11:29-30).  

"Te saatte voiman kun Pyhä Henki tulee teihin ja te tulette olemaan minun todistajani" (Apt 1:8).

Ihminen ei voi puristaa itsestään Jumalan rakkautta. Jumalan rakkauden vaikuttaa ja antaa Jumala. Meidän yrityksemme puristaa itsestämme rakkautta ovat parhaimmillaankin teeskentelyä. Sellainen koetaan kiusallisena missä sitä on havaittavissa. Meissä joko on Jumalan rakkaus Pyhässä Hengessä tai meissä ei sitä ole. Siksi Jumalan rakkautta ei pidä teeskennellä eikä sitä tarvitse eikä voida itse yrittää saada aikaiseksi. Olemme riippuvaisia siitä että Jumala antaa ja vaikuttaa meissä Hänen rakkautta.

Toivon, että tämä ei olisi pelkkää korkealentoista hengellistä sanahelinää, vaan että tämä toteutuisi meidän kaikkien kohdalla. Yksi hengellisen julistuksen ja toiminnan arvostelun kriteeri onkin se, onko siinä rakkaus. Älä ota vastaan opetusta mistä puuttuu rakkaus. Älä myöskään ole mukana missään hengellisessä toiminnassa jos huomaat että siitä puuttuu rakkaus. Tavoitelkaamme rakkautta ja uskoa. 


JUMALAN RAKKAUS SANASSA JA PYHÄSSÄ HENGESSÄ

Jos nyt joku vielä miettii ja kysyy että miten minä saan Jumalan rakkauden omaan sydämeeni. Sen sinä saat Raamatun Sanan äärellä lukemalla evankeliumeja ja UT:n kirjeitä, katselemalla Herraa Jeesusta Kristusta Sanan kautta. Tämä koska Jumalan rakkaus on annettu meille Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki elää ja asuu ja vaikuttaa Sanassa. VT on myös hyvä, erikoisesti Psalmit, mutta ennen kaikkea; lue Uutta Testamenttia. Silloin seurustelet Jumalan kanssa. Ja jumala on, kuten totesimme -rakkaus. Hänen yhteydessään, Häntä lähellä elävä, Häntä katseleva uskova, voi sitten saada Jumalallista rakkautta tartuntana Jumalasta. Se on tavoiteltavaa tartuntaa ja sitä voikin pyytää Jumalalta. Mutta älä pyydä ohi Jumalan Sanan, seurustelematta Jumalan Sanan kanssa.

Koska Raamattu ilmoittaa meille että Jumalan rakkaus on vuodatettu ja vuodatetaan meihin Pyhän Hengen kautta ja Pyhässä Hengessä, katso perään että olet täyttynyt ja täytyt Pyhällä Hengellä. Kun täytyt Pyhällä Hengellä, täytyt Jumalan rakkaudella. Silloin sinä elät Jeesuksen rakkauden kautta. Mikäli et ole varma siitä oletko täyttynyt Hengellä, mene rukoukseen Jeesuksen Kristuksen eteen ja kysy Häneltä. Pyydä Häneltä Pyhän Hengen kastetta ja täyteyttä. Hän tekee sen sinulle. Herra täyttää Hengellään sitä Häneltä pyytävää uskovaa. Varsinkin kun uskova viettää aikaa Sanan äärellä.

http://www.jaikal.se/48683151

http://www.jaikal.se/48683128

Seuraava teksti on toisen kirjoittama ja se selittää tätä asiaa hyvin.


LÄSNÄOLOSSA

"Vietä aikaa läsnäolossa! Herraa ei opi tuntemaan tiedon, vaan kohtaamisen kautta. Hän on läsnä Sanassaan. Usko tulee kuulemisesta, kuuleminen sanan kautta. Kun luet sanaa, kuuntele mitä hän sinulle puhuu. Vaikka on hyvä kuulla mitä hän on muille puhunut, ei se välttämättä ruoki henkeäsi. Hänen äänensä kuuleminen ruokkii. Kun rukoilet, älä luettele listojasi, vaan ylistä, palvo ja etsi Häntä! Herra on varustamassa kansaansa lähtemään ulkopuolelle leirin. Siellä ei pärjää fraaseilla, vaan Sanan tulee asua sinussa. Sinun tulee olla varustettu Hänen läsnäolollaan että voit olla viemässä Kuningaskuntaa ihmisten luo. Hänen läsnäolonsa sisältää kaikki armolahjat, sillä ne eivät ole osa meitä, vaan osa Häntä! Se joka kävelee, sen jalat vahvistuu. Joka istuu, saa jatkuvasti hakea hoitoa surkastuville lihaksilleen. Älä odota että sinulla on ensin ruokaa viidelle tuhannelle, aloita silloin kun sinulla on viisi leipää ja kaksi kalaa. Herra sen tekee! Hän on jo varustanut sinut siihen missä olet, lisää saat kun lähdet seuraamaan Häntä! Seuraaminen alkaa Hänen kasvojensa edessä, ja sen läsnäolon viet mukanasi minne ikinä kuljet."


https://www.youtube.com/watch?v=WP8ZNd9dBP8

https://www.youtube.com/watch?v=aj4eVZoCdNY


Sinä voit katsoa ja kuunnella seuraavasta linkistä toisten uskovien kokemuksia Jumalasta 

https://sites.google.com/site/todistajat/

https://www.youtube.com/watch?v=8MyYz1z2iSo&feature=youtu.be&t=11m53s



 

Skriv en kommentar: (Klicka här)

123minsida.se
Bokstäver kvar: 160
OK Skickar...
Se alla kommentarer

| Svar

Senaste kommentarer

07.08 | 10:48

Jag gillar också Heliga andens kraft

...
23.07 | 04:00

Pelastusta ei voi ansaita mitenkään. Se on Jumalan lahja meille Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta Jeesuksen Herraksi tunnustaminen pelastaa, Raamattu todista niin

...
22.07 | 12:38

Room 10 tunnustus ei ole lakia jota suorittamalla tienataan pelastus. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.

...
17.12 | 22:39

Siunausta, tuo oli hyvä ja selkeä alustus. Vaikka saankin olla jo uskossa, mutta vahvistua voi Aina yhteisestä uskosta Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme

...
Du gillar den här sidan