PLOGGI

ALKU AINA KANKEA

Jatkan nyt edellisessä kirjoituksessa aloittamaani kertomusta.

 

Nyt kun olin saanut opetusta paikan päällä omassa leipomotuvassa leipomisen tekniikasta, minulla oli nyt lisää itseluottamusta sen verran että päätin alkaa leipomaan. Ostin "bakavediä" lähiseudulla asuvalta henkilöltä.  Bakaved on sahojen "sivutuote". Se on lautojen ja tukkien sahauksessa tukeista pois sahatut pintakerrokset. 

 

Sitten ostin leipomiseen tarvittavia kulhoja ja leipoma-ainekset läheisestä elintarvikeliikkeestä. Leipäreseptin olin saanut vaimoltani. Hän on leiponut ohutta leipää tällä reseptillä nuoresta asti, mutta aina tavallisessa sähköuunissa tai joskus puulämmitteisessä pienessä metallisessa keittiön hellan uunissa. Minä pidin hänen leivästä. Siksi päätin että ottaisin nyt hänen reseptinsä käyttöön. Leivästä tulisi varmasti vielä parempi leipä puulämmitteisessä isossa kiviuunissa. Mutta koska tahdoin tehdä oman reseptini, minä tein vaimon reseptiin muutamia muutoksia. Lisäsin muutaman aineksen. Tarkoitukseni ei ollut leipoa halpaa leipää, vaan hyvänmakuista leipää.

 

Aloitin 1,5 litran taikinoilla. Uunin lämmittäminen sopivan kuumaksi oli suuri ongelma ja vaati kokemusta. Ja kokemusta ei saada sohvalla maaten. Minun tuli leipoa ja paistaa leipää uunissa. Lämmitin uunin latomalla ison puuläjän uunin keskelle. Poltin siinä puuta ehkä n. kaksi tuntia ja sitten uuni oli sopivan lämmin. Sitten lakaisin hiilloksen tasaisesti uunin molemmille laidoille niin että uunin keskiosa jäi vapaaksi. Lakaisin uunin keskeltä pois myös tuhkan niin hyvin kuin se oli mahdollista. Tämän jälkeen yleensä menin sisälle taloon ja join kahvit. Sen jälkeen menin leipomotupaan ja aloin tekemään taikinaa. Kun aloin tekemään taikinaa, täysi höyry oli heti päällä, häiriöitä ei saanut tulla.

 

Leipien paistamisen aikana tulen täytyi palaa voimakkaasti uunin molemmilla puolilla. Tuli paistoi leivät päältä ja arinan lämpö paistoi leivät altapäin. Noin kymmenen minuuttia ennen leipien paistamista panin uuniin laidoille hiilloksen päälle puuta. Yleensä hiillosta oli vielä sen verran että tuli syttyi itsestään juuri oikeaan aikaan, niin minun ei tarvinnut odottaa tulen syttymistä eikä sytyttää tulta erikseen. Kun olin saanut kaikki leivät paistamista varten valmiiksi, ensimmäisenä tekemäni leivät olivat jo nousseet tarpeeksi ja olivat valmiit paistettaviksi. Niin sain siirtyä välittömästi paistamisvaiheeseen. Jos uunin lämmittämisen ajoitus oli mennyt hyvin, uunin keskiosa oli jäähtynyt sopivan lämpimäksi, sain alkaa paistamaa leipiä heti.

 

Ensimmäisten viikkojen aikana leivät eivät onnistuneet kovin hyvin. Uuni ja arina oli aina joko liian kylmä tai aivan liian kuuma. Leivät joko paloivat alta ja jäivät valkoisiksi päältä. Tai paloivat päältä ja jäivät paistumattomiksi alta. Aluksi ehkä 60% leivistä sain heittä harakoille. Meillä oli omaa leipää syödä enemmän kuin ehdimme ja jaksoimme koska yhtään leipää ei voinut myydä. Annoin joskus isonkin määrän myyntiin kelpaamatonta, mutta täysin syötävää leipää tuttavaperheellemme.

 

Uunin lämmittämisen vaikeus oli siinä, että uunin tuli olla sisältä niin kuuma että leivät paistuisivat valmiiksi 40 - 50 sekunnissa. Tuona aikana myös leipien pohja tuli paistua sopivan ruskeaksi. Aloittelijan ei ole kovin helppo lämmittää puulämmitteinen leivinuuni niin että tämä onnistuu. Aikahaitari, minkä sisällä leipä piti paistua, oli todella 40 -  50 sekuntia. Jos leivät paistuivat päältä lyhyemmässä ajassa kuin 40:ssä sekunnissa, uuni oli liian kuuma. Silloin yleensä arinan lämpö ei riittänyt ja leipä jäi alta paistumatta. Jos taas leivän päältä paistuminen vaati pitempää aikaa, leipä kuivettui ja oli kova. Silloin yleensä myös leipä paloi pohjasta, sillä arina oli kuitenkin sopivan lämmin. Uunin kuumuutta voi hienosäätää paistamisen aikana rajoitetusti puun määrällä uunissa ja sen laadulla sekä koivulla. Pienet koivun palaset nostavat lämpöä ja ne antavat hyvän maun leipään. Kuiva koivu kun palaa kuumempana kuin mäntypuu. Säädin siis lämpöä myös pienillä ”koivuhaloilla”.  

 

Toinen vaikeus leipien paistamisessa oli oikean puun koon ja vahvuuden ja puun kosteuden sekä puun laadun valitseminen. Puun uuniin panemisen ajankohdan valitseminen vaatii myös kokemusta. Tulen intensiteetti ja kuumuus riippui siitä kuinka paljon ja minkälaista puuta uunissa poltetaan leivän paistamisen aikana. Uunin ja arinan kuumuus säätelee kuinka paljon ja minkälaista puuta uuniin täytyy panna paistamisen aikana. Ja tämä kaikki vaatii paljon kokemusta ja osaamista jotta onnistuisi paistamaan leivät oikein. Ei siis helppoa joka pojan työtä.

 

Kaikkien näiden vaikeuksien tähden minulla meni paljon aikaa ennen kuin olin oppinut lämmittämään uunin ja paistamaa leipää niin että leipien laatu ole tarpeeksi hyvä myyntiä varten. Ensimmäisten kuukausien aikana vaimo alkoi jo jarruttelemaan leipomistani. Hän oli sitä mieltä että minun ei kannata jatkaa leipomista koska puolet leivistä palavat tai muuten menevät pilalle eivätkä kelpaa myyntiin. Näytti todella siltä että leipomisella ei ansaitse juuri mitään koska hävikki oli niin suuri. Minä kuitenkin järkeilin itselleni ja vaimolle että kaikella yritystoiminnalla on alussa omat alkukankeudet. Ei voida odottaa eikä vaatia hyvää tulosta ensi päivästä alkaen. Minun täytyi jatkaa ja kehittää itseäni ja uunin lämmittämistaitoa. Oppisin kokemuksen mukana lämmittämään uunin oikean lämpöiseksi. Kun jatkan, en siis tulisi huonommaksi uunin lämmittäjäksi ja leivän paistajaksi, vaan paremmaksi. Olin jo   vähän päässyt känningille miten onnistuisin paremmin ja kehittäisi leipomistekniikkaani.  Tulevaisuuden näkymät olivat siis jo paljon paremmat. Pahimmat sisään ajo ongelmat olivat jo takana. En voisi lopettaa tässä vaiheessa.

 

Leivoin aina yksin koska en tahtonut rasittaa vaimoani leipomistyöllä. Koin uunin lämmittämisen ja leipomisen ja leivän paistamisen raskaana ja uuvuttavana työnä. Se oli minun "grej" (minun tehtävä). Olin yleensä leipomisen jälkeen rättiväsynyt. Sitä paitsi leivän tekeminen vaati kovan keskittymisen. Kerron tästä lisää myöhemmin.

 

Kokemuksen mukana opin pikkuhiljaa lämmittämään uunin oikean lämpöiseksi ja leipien onnistumisprosentti kasvoi ajan myötä. Viimein onnistumisprosentti oli sata. Nyt kaikki leivät alkoivat olla myyntikelpoisia. 

 

Tein leivistä saman kokoisia ja saman vahvuisia jotta ne pussitettuina olisivat saman painoisia. Silloin yleensä kävi niin että viimeinen taikinanpala oli niin pieni että siitä ei tullut kokonaista leipää. Tein siitä pienen leivän jonka yleensä itse söimme heti leipomisen jälkeen kahvin kanssa. Aloimme kutsua sitä "hustrukakaksi" (vaimonleipä) koska yleensä ojensin sen juhlallisesti vaimolle leipomisen jälkeen. Minun opittua lämmittämään uunin oikean lämpöiseksi ja epäonnistuneiden leipien pois jäämisen jälkeen meillä oli enää vain "hustrukaka" jonka söimme itse. Muut leivät myimme ovelta ovelle heti samana päivänä lähiseudun ihmisille. Joskus tietenkin jätimme itselle yhden huonoimmista myyntiin menevistä leivistä. Ja vieraat saivat aina pullan sijasta tuoretta arinaleipää. 

 

Skriv en kommentar: (Klicka här)

123minsida.se
Bokstäver kvar: 160
OK Skickar...
Se alla kommentarer

| Svar

Senaste kommentarer

07.08 | 10:48

Jag gillar också Heliga andens kraft

...
23.07 | 04:00

Pelastusta ei voi ansaita mitenkään. Se on Jumalan lahja meille Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta Jeesuksen Herraksi tunnustaminen pelastaa, Raamattu todista niin

...
22.07 | 12:38

Room 10 tunnustus ei ole lakia jota suorittamalla tienataan pelastus. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.

...
17.12 | 22:39

Siunausta, tuo oli hyvä ja selkeä alustus. Vaikka saankin olla jo uskossa, mutta vahvistua voi Aina yhteisestä uskosta Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme

...
Du gillar den här sidan