PLOGGI

TEKNIIKKA RATKAISEE

Ennen kuin jatkamme leipomisesta ja siihen liittyvistä asioista käydään tässä välissä entisellä työmaallani jossa työskentelin -80 luvulla ja -90 luvun alussa. Minä aloitin työni 21 -vuotiaana poikasena yrityksessä joka valmisti pellistä tuotteitaan. Työhömme kuului peltipalasten hitsaaminen yhteen pistehitsillä telineessä jota kutsuimme jigiksi.

 

Minulla oli alussa opettajana vähän kokeneempi ja vanhempi työkaveri. Hän näytti minulle tarkasti miten ottaisin kiinni pistehitsistä ja miten pitäisin siitä kiinni ja miten kääntäisin sen oikeaan kulmaan ja hitsaisin pellit parhaalla mahdollisella tavalla. Piste hitsaus tongit riippuivat katosta ja olivat hyvin raskaat liikutella. Sitä paitsi hitsin letkut tekivät ne jäykiksi ja raskaiksi liikutella. Pistehitsin käsittely vaati tekniikkaa. Muuten työmies väsytti itsensä.

 

Kaverini näytti minulle esimerkkiä. Hän ei hikoillut eikä puhkunut ollenkaan. Hänelle tongit näyttivät olevan paljon keveämmät. Hän ei väsynyt niiden vääntämisistä. Minä taas olin hiestä märkä. Turha rasitus vältettäisiin oikealla käsittelytekniikalla. Välittömästi kun tein vähän eri tavalla kuin kaverini oli sanonut ja näyttänyt, tarvitsin käyttää lihasvoimaa. Silloin kaverini pysäytti minut ja sanoi; "Ei niin". Minä kiusaannuin hänen pilkun nuolemisestaan ja jatkuvista pysäytyksistään. En ymmärtänyt että miksi hänen täytyy olla niin tarkka. En osannut tehdä työtä hänen määräämällään tavalla. Olisin tahtonut tehdä työn omalla tavallani. Mutta kaverini ei antanut periksi. Hän pysäytti minua ihan jatkuvasti ja määräsi pilkuntarkasti jokaisen otteen ja jokaisen liikkeen minkä tein. Se oli todella vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Ja minä olin kiusaantunut siitä. Kaverini huomasi sen. Hän sanoi minulle:

 

"Minä huomaan että sinä olet kiusaantunut siitä että minä olen niin pikkutarkka. Minä selitän sinulle miksi minä olen niin tarkka. Minä olen oppinut tämän työn kantapään kautta ja tehnyt omat virheeni. Minä osaan nyt tämän työn sillä, olen vuosien varrella rationalisoinut pois kaikki turhat liikkeet. Olen kehittänyt tehokkaimman ja helpoimman työtavan. Olen hienohionut tekniikan. Tässä työssä on tekniikka ratkaisevan tärkeä. Kukaan ei voi tehdä tehokkaammin ja nopeammin tai paremmin kuin miten minä teen tämän työn. Minä tahdon opettaa sinusta yhtä tehokkaan ja hyvän työmiehen kuin mitä minä olen. Opetan sinulle tämän viimeisen päälle hiomani tekniikan jotta sinä välttyisit minun tekemiltä virheiltä. Tahdon opettaa sinulle "oikotien" ohi aloittelijan tavallisten virheiden. Siksi olen niin kova sinua kohtaan. Mutta sinä tulet vielä kiittämään minua siitä, että olen niin kova ja pikkutarkka."

 

Ja tosiaankin muutamien kuukausien kuluttua olimme tehokas täydellisesti synkronisoitu työvaljakko. Piste hitsi tongit eivät enää painaneet käsittelyssäni mitään. Ne suorastaan lensivät oikeaan asentoon melkein itsestään ilman voiman käyttöä. Me olimme tongien herrat ja hallitsimme ne ja ne tottelivat meitä. Olimme oppineet käyttämään hyväksemme piste hitsaus tongien oman painon ja liike-energian. Joskus kun näin aloittelijan työntekoa, ihmettelin että miten ihmeessä nuo tongit painavat hänelle niin paljon. Minun käsissäni ne kun eivät painaneet mitään.

 

Joskus työnjohtajamme jäi seisomaan ja ihmettelemään meidän kahden työskentelyä. Kukaan työmaallamme ei pärjännyt meille kahdelle laadussa ja tehokkuudessa.

 

Joskus työnjohtaja erehtyi valittamaan meidän tuotteiden laatua. Hän kun oli löytänyt "tuotteissamme" vikoja. Silloin kaverini sanoi hänelle että ne tuotteet eivät ole minun ja jaikalin valmistamia. Työnjohtaja kysyi, että mistä sinä voit olla niin varma, etteivät ne ole juuri teidän kahden valmistamia. Kaverini sanoi että siitä minä tiedän sen koska tuotteissa on löydetty virheitä. Minun ja jaikalin valmistamissa tuotteissa ei ole virheitä! Minua hymyilytti, sillä minä kuulin heidän keskustelunsa. Tiesin että kaverini oli oikeassa. Kun asiaa sitten tutkittiin, huomattiin, että toiset työntekijät olivat valmistaneet ne tuotteet joissa oli havaittu puutteita.

 

Tämä oli siis viimeisen päälle hiotun ja rationalisoidun työn tulos ja seuraus. Tämä kokemus ja oppi takataskussa mennään nyt takaisin leipomotupaan ja leipomiseen.

 

Kun olin leiponut jonkun aikaa leipiä, ja kysyntää oli, minä huomasin, että minun tarvitsee tarkasti suunnitella jokainen leipomisvaihe ja jokainen liike jotta en tekisi turhaa työtä enkä turhia liikkeitä ja jotta leipomisaika olisi mahdollisimman lyhyt ja siten leipien laatu mahdollisimman korkea. leipien laatu oli suoraan verrannollinen leipomiseen käytettyyn aikaan. Mitä lyhyempi leipomisaika, sitä paremmat leivät. Niin minä suunnittelin aina leipomisen yhteydessä miten rationalisoisin leipomistani ja saisin leipomiseen käytetyn ajan mahdollisimman lyhyeksi. 

 

Tein valmiiksi kaiken mitä voin tehdä ennen varsinaisen taikinan valmistuksen aloittamista. Jokaisella astialla ja raaka-aineella oli siis omat paikkansa. Kun sitten aloin tekemään taikinaa, kaikki oli viimeisen päälle valmistettu taikinan tekemistä varten. Mikään ei saanut klikata. Kaiken piti mennä nappiin. Joka on leiponut leipää ammattimaisesti, voi ymmärtää mistä puhun. Mutta se, joka ei koskaan ole leiponut ammattimaisesti, ehkä ei kykene ymmärtämään kuinka pienistä marginaaleista puhumme jos tahdomme että leipominen joustaa ja leivistä tulee korkealaatuisia. Lopulta olin päässyt tässä leipomistekniikan hienohionnassa niin lähelle täydellisyyttä, etten enää löytänyt mitään parantamisen ja rationalisoimisen tarvetta. Ei ollut enää mitään mitä voin tehdä paremmin.

 

Kun sitten aloin tekemään taikinaa, täysi höyry oli päällä alusta loppuun asti, siihen asti kunnes viimeinenkin leipä oli pussitettu. Silloin vasta voin huokaista helpotuksesta ja ottaa rauhallisesti. Oli niin kuin olisi kaasu löysätty ja kone kävi jälleen tyhjäkäynnillä. Mitään häiriöitä eikä keskeytyksiä saanut tulla taikinan tekemisen ja leipien paistamisen aikana. Minulla ei esimerkiksi ollut mitään mahdollisuutta ottaa vastaan vieraita leipomotupaan leipomisen aikana. En voinut pysähtyä keskustelemaan kenenkään kävijän kanssa. Sanoinkin vaimolle että hän pysäyttäisi mahdolliset uteliaat kävijät eikä päästäisi ketään sisälle leipomisen aikana. Vaimo joutuikin joitakin kertoja juoksemaan ulos talosta tässä tarkoituksessa.

 

Muistan kun olin ensimmäiset suuret rationalisointitoimenpiteet tehnyt ja leivät valmistuivat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Kannoin valmiit leipälaatikot keittiön pöydälle. Vaimo ihmetteli että miten ihmeessä sinä olet tuollaisen määrän leipiä leiponut näin lyhyessä ajassa. Vastahan sinä lähdit tästä kahvipöydästä leipomotupaan tekemään taikinaa. Hän sanoi että hänellä itsellään olisi mennyt noiden leipien valmistamiseen koko päivä. No, minulla meni n. kaksi ja puoli tuntia.

 

Sanottakoon kuitenkin tähän väliin että olen puhutellut leipomotuvassani ennen minua leipiä ammatikseen leiponutta miestä. Hän kertoi minulle leipien määrät mitä hän oli leiponut päivässä. Minä olisin ollut aloittelija lökäpöksy hänen rinnallaan. Kiitos Jumalalle ettei minun tarvitse verrata itseäni häneen. Saan verrata itseäni vain omaan kehitykseeni.  

 

 

MITEN SE LEIPOMINEN SUJUU TÄLLÄ LEIPOMOTUVASSA!

 

Kerran vaimon "vartioinnin" läpi pääsi eräs vanha herrasmies. Hän astui leipomotupaan minun ollessa paistamassa leipää. Olin juuri ottamassa leipiä ulos uunista. Minulla oli yleensä samanaikaisesti viisi leipää uunissa, joskus jopa kuusi leipää. Näitä leipiä minun tuli sitten koko ajan käännellä ja ottaa ulos paistumisjärjestyksessä jotta ne eivät palaisi. Ei siinä ollut mitään mahdollisuutta keskittyä toiseen asiaan ja kääntyä vieraan puoleen. Paistaminen vaati sataprosenttisen keskittymisen. Sekuntikin oli pitkä aika.  

 

Mutta tämä herrasmies vetäisi oven auki ja astui reippaasti tupaan. Hän huusi jo ovelta kovalla äänellä: "NO, MITEN SE TYÖ SUJUU TÄÄLLÄ LEIPOMOTUVASSA!" Olin juuri ottamassa ensimmäistä leipää uunista.  Tulijan karjaisun johdosta leipä putosi lattialle. Toiset leivät olivat uunissa. Nyt työrytmini oli keskeytetty ja häiriytynyt. Ehkä siinä kului yksi tai kaksi sekuntia ennen kuin kykenin tekemään mitään. Minun täytyi nyt kyykistyä nostamaan lattialle pudonnut leipä ja panna se leipähyllylle.

 

Tähän kului monta ylimääräistä sekuntia. Sillä aikaa toiset leivät olivat jo palamassa uuniin. Marginaaleja kun ei ollut ollenkaan. Oli kysymys sekunneista. Pienikin häiriö ja keskeytys sai leivät palamaan uuniin.  Minulla meni hukkaan kolme tai neljä leipää tuon vierailun tähden. Kyllä harmitti, mutta ymmärsin että vanha mies ei ymmärtänyt minkä vahingon hän aiheutti ennen kuin hän näki sen. Hän poistui leipomosta vähin äänin eikä tullut enää tervehtimään minua leipomisen aikana. En ehtinyt sanoa hänelle mitään kun hän oli jo ovesta ulkona. 

Skriv en kommentar: (Klicka här)

123minsida.se
Bokstäver kvar: 160
OK Skickar...
Se alla kommentarer

| Svar

Senaste kommentarer

07.08 | 10:48

Jag gillar också Heliga andens kraft

...
23.07 | 04:00

Pelastusta ei voi ansaita mitenkään. Se on Jumalan lahja meille Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta Jeesuksen Herraksi tunnustaminen pelastaa, Raamattu todista niin

...
22.07 | 12:38

Room 10 tunnustus ei ole lakia jota suorittamalla tienataan pelastus. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.

...
17.12 | 22:39

Siunausta, tuo oli hyvä ja selkeä alustus. Vaikka saankin olla jo uskossa, mutta vahvistua voi Aina yhteisestä uskosta Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme

...
Du gillar den här sidan