PLOGGI

ROHKAISU VIE ETEEN PÄIN

Olin todistamassa erästä pientä suurta tapausta joka sai aikaan ajatuksia.

 

Vammainen ihminen, miltei täysin liikuntakyvytön, makaa sängyssä selällään suuren osan päivästä, lopun ajasta istuu rullatuolissaan. Ei kykene nostamaan jalkojaan eikä seisomaan niiden varassa. Ei voi taipua panemaan kenkiä jalkaansa. Ei edes kykene nostamaan kättään raaputtamaan kutiavaa poskeaan tai otsaansa eikä varsinkaan päälakea. Hänen tulee kuitenkin treenata. Terapeutti on suunnitellun hänelle sopivan treenausohjelman. Ohjelmaan kuuluu mm. käsien nostaminen ylös kymmenen kertaa päivässä. Assistentin avustamana hän nostaa varovasti käsiään rinnan korkeudelle, eivät nouse korkeammalle, ylös ja alas kymmenen kertaa. Kun tämä ohjelma on suoritettu, assistentti sanoo hänelle lempeästi; "Oikein hyvä, hyvin tämä meni."

 

Tämä voi herättää kysymyksen; Annettiinko "kehut" siksi että suoritus itsessään oli kehujen arvoinen? Vai annettiinko kehut siksi että assistentti tahtoi olla ystävällinen ja rohkaista häntä jatkamaan treenausta ja siinä edistymistä? Rohkaisu annettiin tietenkin ihmisen tähden, ei saavutuksen tähden. Mitä jos assistentti olisikin sanonut hänelle vähättelevästi? "No, eihän tämä näin pieni liike sinua mitään hyödytä? Ethän sinä kykene yhtikäs mihinkään, niin ei tämä mitään kannata." Mitä tällainen sana olisi saanut aikaan?

 

Pieni viisivuotias lapsi piirtää lyijykynällä hevosen kuvan. Sitten hän tulee äidin luokse silmissään ja kasvoillaan onnellinen tyytyväinen hymy. Hän ojentaa reippaasti kirkkain silmin piirroksensa äidille ja jää odottamaan äidin kommenttia. Äiti katsoo tarkkaavaisena piirrosta saadakseen selville mitä se esittää. Piirroksesta saa juuri ja juuri selvää että se esittää hevosta. Äiti sanoo "taiteilijalle" rakkaudella: "Sinähän olet taitava piirtäjä. Piirsit hyvän hevosen kuvan. Äiti paneekin tämän taideteoksen raameihin ja seinälle niin että kaikki sen näkevät".

 

Miten olisi lapsen mieli mennyt jos äiti olisi lapsen nähden hyljännyt "taideteoksen" ja heittänyt sen välinpitämättömänä roskana roskiin? Olisiko lapsi saanut rohkaisua? Ei varmasti. Ei äiti kehunut piirrosta sen tähden että se oli niin hyvä piirros että se sellaisenaan ansaitsee kehuja. Mutta piirroksen tekijä oli niin arvokas ja rakas äidille että "taiteilija" ansaitsi kehuja ja rohkaisua kehittyäkseen "alalla". Ja niin "taiteilijasta" voi ajan kanssa kehittyä, ehkä juuri, taiteilija. Ja tämä tietenkin rakkauden vaikuttamassa rohkaisevassa ilmapiirissä. Rakkaus rakentaa 1 Kor 8:1.

 

Olemmeko me rohkaisemassa kanssamatkaajiamme pitämään kiinni Herrasta ja kulkemaan oikeaan suuntaan, vai olemmeko me masentamassa heitä ja viemässä heitä kohti ulko-ovea?

 

1 Tess 5:14 "Me kehotamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, tukekaa heikkoja, olkaa kärsivällisiä kaikkia kohtaan."

 

Gal 6:2 "Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain."

 

1."Tessalonikalaiskirje:2:11 "samoin te tiedätte, kuinka me kehotimme ja rohkaisimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan," 3:2 "ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan työtoverin Kristuksen evankeliumin palveluksessa, vahvistamaan teitä ja rohkaisemaan teitä uskossanne,"

 

Heb 10:24 "Pitäkäämme huolta toistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin;"

 

Apt 20:28-32  "Pitkäkää siis huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut.  Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka vääristelevät totuutta vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa siis ja muistakaa, että kolme vuotta minä olen lakkaamatta, yötä päivää, kyynelin neuvonut teitä jokaista. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa."

 

 

 KATASTROFAALINEN KIELIKURSSI

 

Olin vuosia sitten aikuiskoulutuksessa. Otin yhdeksi opiskeluaineekseni Ruotsin kielen. Osasin jo ruotsia melko hyvin koska olin asunut Ruotsissa runsaat kaksikymmentä vuotta. Tunsin itseni turvalliseksi puhuessani ruotsia. Mutta kurssi olikin syvällisempää kielen opiskelua. Ajattelin näin syventäväni ja parantavani kielitaitoani entisestään. Kaikki oppilaat kurssilla osasivat ja puhuivat ruotsia.

 

Yleensä puhun vaimon kanssa kotona ruotsia ja suomea sekaisin koska me molemmat osaamme kumpaakin kieltä. Nyt kun olin terästämässä ruotsin kielen taitoani, olisi ollut luonnollista että kielitaitoni kehittyy ja vaimokin huomaa sen. Siis että kielitaitoni paranee ja minä puhun parempaa ruotsia.

 

Mutta kurssin aikana minä huomasin kuinka huonosti osaan ruotsia. Kaikki vajavuuteni Ruotsin kielessä tulivat esille ihan arvaamattoman voimakkaasti ja selvästi. Huomasin nyt että en osaakaan ruotsia niin hyvin kuin olin luullut osaavani.

 

Tästä seurasi suuri epävarmuus. Epävarmuus johti pelkoon. Aloin pelätä että puhun ja lausun sanat väärin tai että käytän vääriä sanoja. Tästä sitten seurasi se, että en enää ollut rohkea puhuessani ruotsia. En ollutkaan enää niin vapaa hengessäni vaan jännitin.  Siksi tein monia virheitä puhuessani ruotsia. Kerran vaimo huomautti minulle tästä. Hän kysyi ihmetellen että minkälainen se kurssi oikein on kun sinä puhut nyt paljon huonompaa ruotsia kuin ennen kurssia. Vaimo kysyi minulta opettajien pätevyydestä. Hän ajatteli opettajien olevan epäpäteviä.

 

Mitä minä tällä todistuksella tahdon sanoa? Tahdon sanoa sen että ei ole meille ja kehityksellemme aina välttämättä hyväksi jos kaikki virheemme paljastetaan meille ja tuodaan nokkamme eteen. Meillä voi tulla epävarmuutta ja pelkoa. Sitten teemme vielä enemmän virheitä ja epäonnistumme vielä enemmän. Tai sitten masennumme niin että lopetamme koko homman ja jätämme sen siihen.

 

Meille olisi ehkä jossakin asiassa parempi jos luulemme olevamme parempia kuin olemme. Silloin voimme todella olla parempia kuin jos tietäisimme kuinka vajavia ja heikkoja me todellisuudessa olemme.

 

Mielestäni tarvitsemme siis enemmän rohkaisua ja joskus jopa kehuja, ainakin silloin kun olemme tehneet oikein. Silloin rohkaisun avulla, ja jättämällä virheet syrjään niitä esille tuomatta, voimme kehittyä oikeaan suuntaan.

 

>>>Sinä olet siis sitä mieltä, että sinua ei tulisi tästä nuhdella?<<<

 

En minä kirjoita itseni tähden. Minua on nuhdeltu ja nuhdellaan suomi 24 helluntailaisuuspalstalla usein. Ja minua saa nuhdella ja täytyy nuhdella jos Herra niin käskee. Mutta en aio lopettaa kirjoittamista nuhtelijoiden nuhtelujen tähden. En minä niistä lannistu. En nimittäin usko että Herra nuhtelee minua "maskin takaa" anonyymina. Jos Hän nuhtelee, Hän nuhtelee muuallakin kuin ainoastaan suomi24 helluntailaisuuspalstalla. Sitä paitsi uskon ja olen varma sitä että Herra Jeesus ei osoita meille kaikkia virheitä joita teemme. Jos Hän niin tekisi, kaikki me masentuisimme eikä meistä yhdestäkään olisi Herran palvelijaksi. Emme uskaltaisi tehdä yhtään mitään, se kun voisi mennä väärin.

 

Ajattele koulua ja koululapsia. Jos nyt opettaja paljastaisi oppilaille kaikki heidän virheensä ja kaikki heidän vajavuutensa, jotka opettaja näkee ja kuulee, oppilaat eivät uskaltaisi mennä hänen oppitunneilleen. Heidät kun lyötäisiin lättänäksi jokaisella oppitunnilla. Opettajan aika menisi siihen että hän kertoisi oppilaille heidän virheensä. Eikä oppilaat kykenisi ottamaan häneltä vastaan yhtään mitään opetusta.

 

Vaimoni on toiminut opettajana. Hän on pätevä opettaja. Hän on kertonut minulle kuinka opettajat toimivat tässä asiassa. He toimivat niin kuin tässä edellä kerron. Ja heidät on koulutettu siihen. Eivät he voi oikaista ja korjata kaikkia havaitsemiaan oppilaiden tekemiä virheitä.

 

Uskon Jumalan toimivan samalla periaatteella. Uskova on Jeesuksen opetuslapsi. Pyhä Henki on Opettaja. Hän on Viisaus ja rakkaus. Viisaus ja rakkaus ei pyri masentamaan eikä lyö ketään alas. Viisaus ja rakkaus pyrkii rohkaisemaan jotta me edistyisimme. Viisaus kasvattaa oikein. Se on koko elämän kestävää koulutusta. Koulun opettaja ei vaadi täydellisyyttä yhdeltäkään oppilaalta koska kukaan oppilas ei ole täydellinen. Ei myöskään Pyhä Henki ja Jeesus Kristus vaadi täydellisyyttä yhdeltäkään oppilaaltaan koska kukaan uskova ei ole täydellinen teoissaan ja vaelluksessaan.

 

Olen varmasti tehnyt virheitä todistaessani Jeesuksesta. Olen tehnyt myös virheitä joista en tiedä. Tiedän että olen vajava ja teen virheitä. Siitä huolimatta olen Hänen todistajansa. En aio lopettaa mitään tekemisiäni sen tähden että voin tehdä virheitä. Muuten en uskaltaisi nousta aamulla sängystä. Tahdon kirjoittaa näitä vajaville uskoville rohkaisuksi, en itseni tähden.

Skriv en kommentar: (Klicka här)

123minsida.se
Bokstäver kvar: 160
OK Skickar...
Se alla kommentarer

| Svar

Senaste kommentarer

07.08 | 10:48

Jag gillar också Heliga andens kraft

...
23.07 | 04:00

Pelastusta ei voi ansaita mitenkään. Se on Jumalan lahja meille Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta Jeesuksen Herraksi tunnustaminen pelastaa, Raamattu todista niin

...
22.07 | 12:38

Room 10 tunnustus ei ole lakia jota suorittamalla tienataan pelastus. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.

...
17.12 | 22:39

Siunausta, tuo oli hyvä ja selkeä alustus. Vaikka saankin olla jo uskossa, mutta vahvistua voi Aina yhteisestä uskosta Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme

...
Du gillar den här sidan